Donna Summer:Live and More
Live and More on amerikkalaislaulajatar Donna Summerin
ensimmäinen livelevy ja samalla toinen tupla-albumi. Sen kolme ensimmäistä
levypuolta täyttävä livekonsertti nauhoitettiin 17. kesäkuuta 1978 Universal
Amphitheatressa Los Angelesissa ja pitkäsoitto ilmestyi Casablanca Recordsin
julkaisemana elokuun lopussa samaisena vuonna. Kyseisessä konsertissa Summer
esitti suuren määrän discokappaleitaan. Niiden joukossa oli sekä
singlemenestyksiä että kappaleita artistin edelliseltä pitkäsoitolta Once Upon
a Time. Pitkäsoiton kakkospuolen My Man – medleyssä Summer esitti myös jazzia
George Gershiwin The Man I Loven ja Duke Ellingtonin I Got It Bad and That Ain’t
Goodin versioiden myötä. Balladiosastoa edustivat erityisesti alun perin Barbra
Streisandin alun perin levyttämä samannimisen elokuvan tunnussävelmä The Way
Were ja Summerin itsensä käsialaa oleva Mimi’s Song, jonka artisti omisti
samannimiselle nuorelle tyttärelleen. Mimi oli paikalla kyseisessä konsertissa
ja hänen kuullaan sanovan hyvän yön toivotukset yleisölle kyseisen kappaleen
jälkeen. Konsertti päättyy kappaleeseen Last Dance, joka lukeutuu
Yhdysvalloissa Summerin tunnetuimpiin. Alun perin kappale kuultiin elokuvan
Thank God It’s Friday – soundtrackilla ja Summerilla oli myös rooli kyseisessä
elokuvassa. Kyseisestä kappaleesta Summer vastaanotti ensimmäisen Grammynsa
parhaasta naispuoleisesta R&B-vokaalisuorituksesta. Last Dancen
sävellyksestä vastannut Paul Jabara sai Akatemian palkinnon parhaasta
elokuvasävelmästä. Kyseinen kappale oli myös Summerin oma suosikki
tuotannostaan ja kyseessä on eräs ensimmäisistä discokappaleista, joka hyödynsi
hidasta balladimaista tempoa suuressa osassa kappaletta. Summer tuli
hyödyntämään kyseistä formaattia myös monissa muissa kappaleissaan. Live and
Morella Last Dancesta kuultiin täysimittainen versio. Joistakin versioista
kappaleen hidastempoinen keskiosa on nimittäin poistettu.
Tupla-albumin
viimeinen levypuoli sisältää uuden studioäänityksen nimeltä MacArthur Park
Suite. Se koostuu neljästä kappaleesta, joista yksi on alun perin irlantilaisen
näyttelijän Richard Harrisin balladina levyttämä nimikappale Mac Arthur Park. Summerin
discoversio kappaleesta julkaistiin lyhennettynä singleformaatissa ja siitä
muodostui artistin ensimmäinen Billboardin listakärkeen noussut pikkulevy. Myös
Britanniassa kyseinen single saavutti viidennen sijan. Medleyltä singlenä
julkaistu toinen kappale Heaven Knows nousi Yhdysvalloissa viidenneksi ja siinä
kuultiin vokalistina myös Brooklyn Dreams – yhtyeen Joe Espositoa. Live and
Moresta muodostui Summerin ensimmäinen Yhdysvalloissa listakärkeen noussut
tupla-albumi, joka saavutti siellä tuplaplatinaa. Kun Live and More julkaistiin
cd-formaatissa kyseessä oli yksittäinen cd, jolle musiikkia mahtuu 74
minuuttia. Niinpä Mac Arthur Park Suite korvattiin pitkällä versiolla
kappaleesta Down Deep Inside, jonka Summer oli edellisenä vuotena levyttänyt
The Deep – elokuvan soundtrackille. Eri artisteja sisältävällä kokoelmalla The
Casablanca Records Story ja Bad Girls -tupla-albumin Deluxe Editionilla julkaistu versio The
Mac Arthur Park Suitesta ei ole originaali albumiversio, vaan 12-tuumainen
singleversio. Originaali albumiversio on Live and More – vinyylin lisäksi
julkaistu tuplan japanilaisella cd-versiolla sekä The Dance Collection:A
Compilation of Twelve Inch Singles – cd:llä. 12-tuumaisella versiolla Heaven
Knowsin originaalin albumiversion tilalla on kappaleen 7-tuumainen versio ja
kappaleesta One of a Kind puuttuu tiettyjä perkussio-osuuksia. Heaven Knowsin
12-tuumainen versio on saatu aikaan yhdistämällä Summerin kyseisen kappaleen
lauluosuudet Live and Morella Brooklyn Dreamsin Sleepless Nights –
pitkäsoitolla soittamiin instrumentaaliraitoihin. Kyseessä on sikäli
harvinainen Summerin seiskatuumainen, että se on albumiversiota pidempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti