Tiistain tukeva:Peer Güntin vähälle huomiolle jäänyt klassikkoalbumi

Peer Günt:Don’t Mess with the Countryboys

Keväällä 1990 ilmestynyt Don’t Mess with the Countryboys saa kantaa Peer Güntin diskografiassa yhtyeen unohdetun klassikon titteliä.  Suurimmaksi osaksi yhteisistä sävellyksistä koostuva ja Esa Kaartamon tekstittämä pitkäsoitto edustaa lähes yksinomaan varsin laadukasta kappalemateriaalia. Erinomaisuudestaan huolimatta albumia meni ilmestymisaikanaan kaupaksi ainoastaan 8000 yksikköä, siinä missä sen edeltäjä, puolitoista vuotta aikaisemmin ilmestynyt Fire Wire oli myynyt vielä yli 20 000 kappaletta. 90-luvun alussa musiikkisysteemit olivat muuttuneet juurevan musiikin perspektiivistä huonompaan suuntaan ja mainitusta syystä myös Güntin keikkapaikat pienenivät. Alkuvuodesta 1990 trio oli toteuttanut clubirundin, jolla yhtyeen ohjelmistoon kuului runsaasti covertuotantoa. Kouvolan kolmikko oli hyvässä iskussa rundin jälkeen ja Finnvoxilla taltioituja rumpuosuuksia lukuun ottamatta Pee Gee – studioilla nauhoitettu Don’t Mess with the Countryboys onnistui mainiosti. Ärhäkkä avausraita When Hell Breaks Loose käsittelee tekstissään maailmanloppua ja sen kertosäkeessä kehotetaan äänestämään. Kappale on säännöllisin väliajoin vielä vuosikymmenten jälkeenkin löytänyt tiensä Güntin keikkaohjelmistoon. Love Trucker edustaa tekstinsä osalta kovislinjaa, mutta löytää rankkaan musiikilliseen ilmaisuunsa kaivattavaa rullaavuutta. Suihkukoneen ääneen päättyvä Southbound Drivin' Man lukeutuu Twist Twist Erkinharjun suurimpiin suosikkeihin ja se julkaistiin myös maxisingleformaatissa samaiselta pitkäsoitolta löytyvän Let the Fools Do The Runningin kanssa. Redhead edustaa mainiota perusrytistystä ja pitkäsoiton ykköspuolen päättävä, täysin Timo Nikin käsialaa oleva Night Time Rollers on myönteisessä mielessä albumin hämärämpi biisi, joka sisältää instrumentaatiossaan verevää huuliharppua ja Tsöötz Kettulan jänteviä bassolinjoja. Kakkospuolen avaa niin ikään Nikin työstämä juureva ja myös sielukas blueskappale You Let A Good Man Go, josta Günt teki myös musiikkivideon. Jo aiemmin mainittu Let the Fools Do the Running sisältää iskevän kertosäkeen ja rivakkaa soolotyöskentelyä. Musiikillisessa ilmaisussaan keskitempoisempi ja tarinana synkkä Troubled Child lukeutuu niin ikään Erkinharjun suosikkeihin ja kappale oli keikkaohjelmistossa vielä 2000-luvun alussa ja jopa PG:n nykyisen line upin alkuvaiheessa. Rivakka cover I Take What I Want on päätynyt Güntin ohjelmistoon irlantilaiskitaristi Rory Gallagherin innoittamana ja kekseliäs päätöskappale, täysin instrumentaali E4 on jälleen Nikin aivoituksista. Vaikka Don’t Mess with the Countryboys sisältää ainoastaan pari suurelle yleisölle todella tutuksi tullutta raitaa, nimenomaan kappalemateriaalinsa tasaisuuden ansiosta kyseessä on eräs Güntin onnistuneimmista albumikokonaisuuksista. Twist Twist on nimennyt pitkäsoiton omaksi suosikikseen PG:n repertuaarista.