Keskiviikon klassikko:Amerikkalaisen hardrockin taitajan kenties paras albumi

Mountain:Nantucket Sleighride

Aikaisemmin Creamin tuottajana kunnostautuneen Felix Pappalardin ja The Vagrants-yhtyeessä kitaroineen Leslie Westin kasaama Mountain lukeutuu varhaisen amerikkalaisen hardrockin merkittävimpiin edustajiin. Nimensä yhtye otti Pappalardin tuottaman Westin esikoissooloalbumin otsikosta ja sen kokoonpanon täydensivät piakkoin kanadalaisrumpali Corky Laing sekä kosketinsoittaja Steve Knight. Järjestyksessään neljännen Mountainin soittaman konsertin airueena olivat Woodstockin mammuttifestivaalit ja vuonna 1970 ilmestyneen yhtyeen esikoisalbumin Mountain Climbingin antiin lukeutuvat muun muassa yhtyeen ainoa suuri singlemenestys Missisippi Queen, erinomainen, Westin sielukkaan kitaroinnin kruunaama näkemys Jack Brucen esikoissooloalbumilla Songs for a Taylor alun perin julkaistusta balladista Theme of an Imaginary Western sekä Woodstockin festivaalin inspiroima riipaiseva For Yasgar’s Farm. Vuoden 1971 tammikuussa ilmestyneen ja Billboardin listalla korkeimmillaan sijalle 16. yltäneen Mountainin kakkospitkäsoiton Nantucket Sleighride monet ovat valmiit kohottamaan yhtyeen laadukkaimmaksi työksi siitäkin huolimatta, ettei albumilta poimittu ainuttakaan hittiä. Pitkäsoiton jopa progressiivisia elementtejä sisältävä, studioversionsa osalta viisiminuuttinen nimikappale lukeutuu Mountainin ehdottomaan ydintuotantoon ja konserttikontekstissa se venyi maratonmittoihin. Pappalardi kirjoitti kappaleen vaimonsa Gail Collinsin kanssa. Vuonna 1983 Pappalardin elämä päättyi traagisesti, sillä hän joutui vaimonsa ampumaksi. Nantucket Sleighriden loppuosaa hyödynnettiin vuosien 1972 ja 1988 välillä lähetetyssä brittiläisessä poliittisessa tv-ohjelmassa Weekend World. Albumin rivakka avauskappale Don’t Look Around lukeutuu Leslie Westin taidonnäytteisiin niin kitarariffiensä kuin antaumuksellisen laulusuorituksensa osalta. Steve Knight vastaa kyseisellä raidalla mellotronista. Taunta (Sammy’s Tune) on vain runsaan minuutin mittainen instrumentaaliraita, jossa Knight pääsee loistamaan pääinstrumenttinsa kanssa. You Can’t Get Away edustaa tarttuvaa bluesrockia Westin riffien ja Laingin terhakan rumputyöskentelyn ryydittämänä. Leppeämpää musiikillista ilmaisua tarjoava Tired Angels (to J.M.H.) sisältää tekstissään viittauksia teokseen Lord of the Rings. Musiikillisesti kyseessä on varsin mielikuvituksekas kappale, jonka osaksi teksti on saatu onnistuneesti liitetyksi. Rytmiikaltaan funkahtava The Animal Trainer and the Toad edustaa Westin ja Pappalardin saumatonta yhteistyötä ja ensin mainitun musisoinnissa korostuvat kyseisen kappaleen osalta bluesvaikutteet. Psykedeelishenkistä balladiosastoa edustava My Lady lukeutuu liki pitäen pitkäsoiton unohdetumpiin klassikoihin, mutta varsinainen timantti albumilla on silti jälleen Pappalardin ja Collinsin yhteistyötä edustava Travellin’ in the Dark (to E.M.P.), jolla on tarjottavanaan hienoisia progevivahteita. Kahden edeltävän sofistikoituneen raidan vastapainoksi pitkäsoitto päättyy The Great Train Robberyn tarjoamaan suhteeellisen suoraviivaiseen, mutta Westin slidekitaratyöskentelyllä rikastettuun, jopa hienoisesti southern rock- henkiseen rokkaukseen. Kokonaisuutena Nantucket Sleighridella on tarjottavanaan Mountainin musiikillisesta ilmaisusta rikas, monipuolinen ja kiehtova yleiskuva.