Brittiläisen heavyrockin ja tarkemmin ilmaistuna New Wave of
British Heavy Metallin keskeisimmäksi ja suosituimmaksi yhtyeeksi muodostunut
Iron Maiden muotoutui perustajäsenensä ja keskeisimmän biisintekijänsä, basisti
Steve Harrisin ympärille joulupäivänä 1975 hänen edellisen yhtyeensä Smilerin
lopetettua toimintansa. Yhtye sai nimensä Alexander Dumasin novellista The Man
in the Iron Mask tehdystä, Harrisin näkemästä elokuvaversiosta. Harrisin ohella
yhtyeen pitkäikäisin jäsen on Maidenin kaikissa kokoonpanoissa ja näin ollen
myös kaikilla levyillä soittanut kitaristi Dave Murray. Harris, Murray ja
rumpali Doug Sampson käyttivät kesän ja syksyn 1978 ahkeraan
treenaamiseen. Aivan samaisen vuoden
lopussa oli vuorossa neljästä kappaleesta koostunut ensimmäinen demo, jonka
kappaleista Prowler nousi kärkeen viikottain musiikkilehti Soundsissa
julkaistulla Soundhouse-listalla. Niin
ikään varsin pitkään yhtyeessä vaikuttanutta kitaristia Adrian Smithiä pyydettiin
mukaan vuonna 1979.. Hänellä oli kuitenkin tuolloin kiireitä Urchin-yhtyeensä
kanssa. Niinpä kakkoskitaristiksi valikoitui Dennis Stratton ja solistiksi Paul
DiAnno. Samaisen vuoden joulukuussa
Maiden solmi sopimuksen EMI:n kanssa. Doug Sampson erosi yhtyeestä
terveyssyistä ja hänen tilalleen rumpuihin saatiin aikaisemmin Samson-yhtyeessä
vaikuttanut Clive Burr. Seuraavana vuonna ilmestynyt Maidenin nimetön
debyyttialbumi sijoittui neljänneksi brittilistalla. Esikoissingle Running
Freen ja nimikappaleensa lisäksi se sisälsi Wratchildin ja Phantom of the
Operan kaltaisia kiistattomia varhaisia Maiden-klassikoita. Adrian Smith
siirtyi Maideniin Dennis Strattonin tilalle samaisen vuoden lokakuussa.
Seuraavana vuonna ilmestyi toinen pitkäsoitto Killers, joka koostui suurimmaksi
osaksi vanhemmasta tuotannosta. Albumin tuotti legendaarinen Martin Birch, joka
tekikin Maidenin kanssa töitä aina vuoteen 1992 saakka. Killersiä seurasi yhtyeen
ensimmäinen maailmankiertue. Yhdysvalloissa Maiden lämmitteli Judas
Priestiä. Solisti Paul Di’Anno alkoi
osoittaa huomattavan itsetuhoista käyttäytymistä. Samson-yhtyeen Bruce
Dickinsonin koe-esiintyminen Maidenille ajoittui syyskuulle ja hän tuli
välittömästi valituksi.
Vuonna 1982 ilmestynyt The Number of the Beast muodostui
Maidenin ensimmäiseksi listaykköseksi kotimaassaan. Tähän mennessä albumia on
myyty huikeat 14 miljoonaa kappaletta. Dickinson oli jo mukana työstämässä
kappaleita Children of the Damned, The Prisoner sekä hittiä Run to the Hills.
Albumin julkaisua seurannut maailmankiertue Beast on the Road ulottui
Pohjois-Amerikkaan, Japaniin, Australiaan ja Eurooppaan. Kyseisen vuoden
joulukuussa rumpali Clive Burr erotettiin yhtyeestä. Hänen tilalleen tuli aikaisemmin
ranskalaisyhtyeestä Trust tutuksi tullut Nicko McBrain, joka onkin pysynyt
uskollisena Maidenille. Vuonna 1983 ilmestynyt Maidenin keskeisimpään
tuotantoon lukeutuva albumi Piece of Mind sijoittui kolmanneksi brittilistalla
ja oli ensimmäinen myös Billboardin listalla näyttäytynyt yhtyeen pitkäsoitto.
Se sisälsi myös menestyksekkäät singlet The Trooper ja Flight of Icarus, joista
jälkimmäinen oli suosittu nimenomaan Yhdysvalloissa. Piece of Mindia seuranneen
kiertueen jälkeen Maiden julkaisi seuraavan pitkäsoittonsa Powerslave jo
syyskuussa 1984. Sen tunnetuinta antia edustavat Aces High sekä Two Minutes to
Midnight. Lisäksi maininnan ansaitsee ehdottomasti Samuel Taylor Coleridgen
samannimiseen runoon perustuva, 13-minuuttinen teos Rime of the Ancient
Mariner. Albumia seurasi yhtyeen historian pitkäkestoisin kiertue The World
Slavery Tour. Se koostui 193 esiintymisestä 28 maassa yli 13 kuukauden aikana.
Vuonna 1985 ilmestyi erinomainen tuplakonserttitaltiointi Live After Death,
josta suuri osa oli taltioitu Californian Long Beachissa. Brittilistalla se
sijoittui neljänneksi. Vuoden 1986 pitkäsoitto Somewhere in Time merkitsi
muutosta yhtyeen soundissa, sillä mukana olivat kitarasyntetisaattorit. Muu yhtye
hylkäsi Bruce Dickinsonin kyseiselle albumille kirjoittamat kappaleet.
Kitaristi Adrian Smith vastasi yksin pitkäsoiton hittikappaleista Wasted Years
sekä Stranger in a Strange Land. Musiikillinen kokeilunhalu
jatkui vuoden 1988 pitkäsoitolla Seventh Son of the Seventh Son. Kyseessä oli
konseptialbumi, joka perustui Orson Scott Gardin novelliin Seventh Son. Mainiot
arvostelut saavuttaneen albumin hittisinglejä olivat Can I Play with Madness
sekä The Evil That Men Do. Dickinson sai jälleen kappaleitaan brittilistan
kärkipaikan saavuttaneelle albumille. Ensimmäistä kertaa Maidenin historiassa
levyllä kuultiin kosketinsoittimia. Samaisen vuoden elokuussa Maiden soitti
pääesiintyjänä Monsters of Rockissa Doningtonissa festivaalin historian suurimmalle
107 000 hengen yleisölle. Muista esiintyjistä mainittakoon Kiss, David Lee
Roth sekä Guns N’ Roses, jonka esiintymisen aikana kaksi yleisön edustajaa menehtyi. Saman vuoden lopussa Maiden soitti brittikiertueellaan
pääesiintyjänä useita keskeisiä konsertteja. Birminghamin NEC-areenalla
heitetyistä keikoista koostettiin livevideo Maiden England.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti