15. maaliskuuta 1940 Berkleyssä, Kaliforniassa syntynyt Philip Chapman Lesh on Grateful Deadin perustajajäsen, joka vaikutti yhtyeen basistina koko sen 30-vuotisen uran ajan. Grateful Deadin hajottua vuonna 1995 Lesh piti yhtyeen perinnettä yllä perustamalla Phil Lesh & Friendsin. Sen ohjelmistoon kuuluu Grateful Deadin biisejä, tunnettuja covereita ja myös kyseisen yhtyeen jäsenten käsialaa olevia kappaleita. Sen voi toisin sanoen todeta pitäneen Grateful Deadin musiikin traditiota yllä mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. Vuonna 2012 Lesh on avannut musiikin esittämispaikan nimeltä Terrapin Crossroads. Siellä hän on esiintynyt muun muassa vanhan yhtyetoverinsa Bob Weirin kanssa. Lesh aloitti musiikilliset harrastuksensa soittamalla viulua. Berkeley High Schoolissa ollessaan hän vaihtoi instrumentikseen trumpetin. Tässä vaiheessa Lesh kinnostui avant gardesta ja free jazzista. San Mateon collegessa opiskellessaan Lesh paitsi soitti trumpettia myös kirjoitti kappaleita koulun big bandille. Lyhyt katkelma Leshin tuonaikaisesta trumpetinsoitosta on kuultavissa kappaleessa Born Cross Eyed Grateful Deadin vuoden 1968 pitkäsoitolla Anthem of the Sun. Keväällä 1962 Lesh opiskeli Mills Collegessa italialaisen modernistin Luciano Beron alaisuudessa. Toimiessaan KPFA:n vapaaehtoisena äänitysinsinöörinä Lesh tapasi banjoa blue grass -yhtyeessä soittaneen Jerry Garcian. Näennäisesti eriävistä musiikillisista intresseistä huolimatta Leshistä tuli Garcian johtaman rockyhtyeen The Warlocksin basisti syksyllä 1964. Lesh ei ollut aikaisemmin soittanut bassoa ja ensimmäinen hänen opettelemansa kappale oli I Know You Rider. Lesh oli mukana jo eräällä Warlocksin ensimmäisistä keikoista. Lesh oppi bassonsoiton kokemuksen kautta, eikä hänellä myöskään ollut ennakkokäsityksiä bassonsoitosta perinteisen rytmiryhmän osana. Leshin soittoon vaikuttivat esimerkiksi Charles Mingusin ja Jimmy Garrisonin kaltaiset jazzbasistit.
Leshin voi todeta olleen innovaattori siinä uudessa roolissa, jonka sähköbasso omaksui 1960-luvun puolivälistä eteenpäin. Hänen aikalaisensa, kuten Paul McCartney ja Jefferson Airplanen Jack Casady omaksuivat melodisemman tyylin. Basisteilla oli yleisesti rumpaleiden tavoin kappaleen rytmin ylläpitäjän tehtävä ja he soittivat kappaleen harmonisen tai sointurakenteen mukaan. Vaikkei kyseisiä aspekteja unohtanutkaan, Lesh hyödynsi soitossaan improvisaatiota, joka oli tunnusomainen piirre rockmusiikin niinkutsutussa San Francisco -soundissa. Monissa Deadin jameissa Leshin kekseliäs bassotyöskentely olikin yhtä keskeisessä roolissa kuin Garcian kitara. Leshin osuus Grateful Deadin säveltäjänä ja solistina ei ollut erityisen keskeinen, mutta hän oli mukana kirjoittamassa useita yhtyeen tuotannon tunnetuimpiin lukeutuvia kappaleita, kuten New Potato Gaboose, Unbroken Chain, Pride of Cugamonga ja erityisesti Box of Rain. Leshin korkea tenoriääni oli keskeinen osansa yhtyeen neliäänisiä vokaaliharmonioita sen uran alkuvaiheessa. 1970-luvun puolivälissä korkeista lauluosuuksista alkoi vastata Donna Godchaux. 80-luvulla Lesh toimi jälleen leadvokalistina, mutta äänialaksi oli vaihtunut baritoni. Leshin kiinnostuksella avant garde -musiikkiin oli oma keskeinen vaikutuksensa Grateful Deadin tyyliin. Yhtyeen hajottua 90-luvun puolivälissä Lesh jatkoi musisointia yhtyeissä The Other Ones ja The Dead, jotka koostuivat ensisijaisesti entisistä Grateful Dead -muusikoista sekä myös johtamassaan Phil Lesh & Friendsissä. Erään unohtumattoman kiertueen hän teki Bob Dylanin kanssa.
Vaimonsa Jillin kanssa Lesh pyörittää myös hyväntekeväisyysorganisaatiota nimeltä The Unbroken Chain Foundation. Parilla on kaksi poikaa, Grahame ja Brian, jotka seuraavat isänsä musiikillisia jalanjälkiä. Nimellä Philharmonia tunnettu vuosittain järjestetty hyväntekeväisyyskonsertti pidettiin ensi kerran vuonna 1997 ja esimerkiksi jouluna 2011 vierailleiden esiintyjien joukossa oli Bob Weir. Huhtikuussa 2005 ilmestyi Leshin omaelämäkerta Searching for Sound:My Life with The Grateful Dead. Nimensä se otti Grateful Deadin kappaleesta Unbroken Chain levyltä From the Mars Hotel, ja kyseessä on yksi harvoista Leshin leadvokalisoimista yhtyeen kappaleista. 2009 Lesh teki kiertueen muiden Grateful Deadin jäljelle jääneiden jäsenten kanssa. Nimekseen se sai The Reunion Tour. Bob Weirin kanssa Lesh perusti samaisena vuonna uuden yhtyeen nimeltä Furthur. Se teki debyyttiesiintymisensä syyskuussa 2009. 17. maaliskuuta 2012 Lesh avasi San Rafaelissa, Kaliforniassa Terrapin Crossroads -nimisen musiikin esittämispaikan. Ensimmäisestä 12 konsertin rupeamasta vastasi Phil Lesh & Friends. Leshin pojat palvelevat Terrapin Crossroadsin housebandina silloin, kun eivät ole kiertueella. Kesällä 2013 Phil Lesh & Friends esiintyi sekä Mountain Jam Music Festivalilla että Gathering of the Vibes -festivaalilla. Kyseistä yhtyettä voi pitää Leshin nykyisenä pääbändinä, eikä Furthurilla ollut toimintaa vuoden 2014 aikana. Vuonna 2015 Grateful Deadin perustamisesta oli kulunut 50 vuotta ja yhtyeen henkiin jääneet jäsenet osallistuivat asian tiimoilta soitettuihin Fare Thee Well -konsertteihin. Keväällä 2018 Lesh teki lyhyen kiertueen Yhdysvalloissa Bob Weirin kanssa. Vuonna 2020 Rolling Stone listasi Leshin yhdenneksitoista parhaaksi basistiksi. Maaliskuussa 2023 täyttäessään 83 vuotta Lesh juhlisti järjestyksessään sadatta esiintymistään Capitol Theatressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti