Led Zeppelin:Houses of the Holy
Houses of the Holy on brittiläisen rockin instituution Led Zeppelinin viides studioalbumi, joka ilmestyi 28. maaliskuuta 1973. Tähän mennessä pitkäsoitto on myynyt yksitoistakertaisesti platinaa ja vuonna 2012 Rolling Stone rankkasi sen sijalle 148. 500 parhaan albumin listallaan. Pelkästään omasta tuotannosta koostunut Houses of the Holy merkitsi Zeppelinille käännekohtaa. Mainitulla albumilla yhtye hyödynsi aikaisempaa enemmän tuotantotekniikkaa ja se sisältää useita bändin tuotannon keskeisiin klassikoihin lukeutuvia kappaleita, kuten The Song Remains the Same, The Rain Song sekä No Quarter. Nimikappale Houses of the Holy levytettiin sekin albumia varten, mutta se sai julkaisunsa vasta seuraavalla pitkäsoitolla, erinomaisella tupla-albumilla Physical Graffiti. Suuri osa albumista nauhoitettiin keväällä 1972 Berkshiren Stargrovesissa Rolling Stonesin Mobile Studiota hyödyntäen. Varhaisempia äänityssessioita oli tehty Headley Grangessa, missä työn alla oli ollut esimerkiksi No Quarter. Useista pitkäsoiton kappaleista oli työstetty demoversiot kitaristi Jimmy Pagen ja basisti/kosketinsoittaja John Paul Jonesin kotistudioissa.Vastikään rakennetut kotistudiot mahdollistivat sovitusten viimeistelyn. Page pystyi esittelemään Over the Hills and Far Awayn ja The Rain Songin lopulliset sovitukset ja Jones No Quarterin vastaavan. Nauhoituksia tehtiin myös Olympic studioilla vuoden 1972 toukokuussa ja Pohjois-Amerikan kiertueen välillä Electric Lady- studioilla New Yorkissa. Mainituissa eri sessioissa syntyi myös kappaleita, jotka eivät päätyneet Houses of the Holylle, mutta sitä vastoin myöhäisemmille Led Zeppelinin albumeille. Nimiraidan lisäksi sellaisiin lukeutuivat Black Country Woman, The Rover sekä Walter's Walk.
Albumia voi pitää käännekohtana Zeppelinin elinkaaressa. Jimmy Pagen kitaroinnissa blueselementit eivät olleet enää yhtä keskeisessä osassa ja Robert Plantin teksteihin oli tullut uudenlaista syvyyttä mystiikka- ja fantasiateemoineen. Musiikillisesti albumi sisälsi tyylejä, joita Zeppelin ei ollut aikaisemmin hyödyntänyt. D'yer Mak'er edustaa tyylillisesti reggaeta, todella kauniissa The Rain Songissa Jones soittaa mellotronia ja funkia edustava The Crunge tekee kunniaa James Brownille. Pitkäsoiton päättävä The Ocean sisältää a cappellaosuuden ja doo-wop-vaikutteisen lisäosan. Se oli omistettu diggareiden valtamerelle, jotka saapuivat Zeppelinin konsertteihin tuossa vaiheessa yhtyeen uraa.Houses of the Holyn voi todeta olleen tyypillinen yhtyeen uran keskivaiheen albumi. Vaikka siltä puuttui useita varhaisemmilta pitkäsoitoilta tutuksi tulleita elementtejä, Houses of the Holyn voi todeta laskeneen perustuksia Zeppelinin myöhäisemmälle tuotannolle. Kyseessä on yhtyeen viimeinen Atlantic Recordsin julkaisema albumi ennen oman levy-yhtiön Swan Songin perustamista. Zeppelinin pitkäsoitoista ainoana se sisälsi myös kaikkien kappaleiden tekstit. Albumin julkaisuvaiheessa Zeppelin oli vuoden 1973 Yhdysvaltain-kiertueellaan. Houses of the Holy vastaanotti myös ristiriitaisia arvioita, mutta menestyi kaupallisesti suorastaan erinomaisesti. Brittilistalla se nousi kärkeen ja Amerikan kaiken kaikkiaan 39 listaviikosta kaksi se viihtyi ykkösenä. Amerikassa kyseessä olikin Zeppelinin toiseksi pisimpään listoilla viihtynyt albumi sitten yhtyeen kolmannen pitkäsoiton. Koska suuri osa Houses of the Holy - albumista oli äänitetty jo lähes vuosi ennen sen julkaisua, monet kappaleista olivat tulleet jo entuudestaan tutuiksi Zeppelinin konserttikiertueilla Amerikassa, Japanissa, Euroopassa ja Britanniassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti