Perjantain pohjat:Teksasilainen rhythm and bluesin taitaja

Teksasissa jo vuonna 1974 perustettu Fabulous Thunderbirds on bluesrockin saralla eräs keskeisimmistä ja arvostetuimmista yhtyeistä kautta aikojen. Yhtyeen ytimen muodostivat solisti/huuliharpisti Kim Wilson ja kitaristi Jimmie Vaughan. Jimmie on tietty jo edesmenneen Stevie Ray Vaughanin isoveli. Soitettuaan clubisekenessä useampia vuosia Fabulous Thunderbirds onnistui solmimaan levytyssopimuksen Chrysalis Recordsin kanssa. Debyyttipitkäsoitto Girls Go Wild! ilmestyi vuonna 1979. Albumin keskeisestä tuotannosta mainittakoon coverit Full Time Lover ja Scratch My Back, joista jälkimmäinen on Slim Harpon käsialaa sekä Kim Wilsonin Walking to My Baby. Tuossa vaiheessa yhtyeen rytmiryhmän muodostivat basisti Keith Ferguson ja rumpali Mike Buck.  Seuraavana vuonna ilmestyneeseen What’s The Word – pitkäsoittoon ehdittäessä rumpaliksi oli vaihtunut Fran Cristina. Albumin klassikoihin lukeutuivat Sugar Coated Love sekä omaa tuotantoa edustaneet The Crawl ja That’s Enough of That Stuff. Longarin lainoihin kuuluu myös muun muassa Rockpile-yhtyeen levyttämä You’re Ain’t Nothing But Fine. Kyseisistä albumeista otettiin suhteellisen pienet painokset ja genressään ne ovatkin säilyneet varsin arvostettuina levytyksinä. Vuoden 1981 Butt Rockingilla Fabulous Thunderbirds siirtyi tyylillisesti lähemmäksi rhythm and bluesia. Pitkäsoiton coverosastoon lukeutuu esimerkiksi Dave Edmundsin 70-luvun alussa hitiksi nostama I Hear You Knocking.  Alan harrastajien keskuudessa Fabulous Thunderbirds oli varsin arvostettu yhtye ja se toimi lämmittelyesiintyjänä jopa Rolling Stonesin ja Eric Claptonin kaltaisille nimille. Kuitenkaan yhtyeen levyt eivät muodostuneet erityisen suuriksi myyntimenestyksiksi. Vuonna 1982 ilmestyneen albumin T-bird Rhythm jälkeen yhtyeen sopimus Chrysaliksen kanssa päättyikin. Kyseessä on eräs Thunderbirdsin kaikkein laadukkaimmista albumikokonaisuuksista kohokohtinaan Can’t Tear It Up Enoughin, How Do You Spell Loven ja You’re Humbuggin Men kaltaiset kerrassaan onnistuneet svenginumerot.

 80-luvun puolivälissä yhtyeen basistiksi vaihtui aikaisemmin yhtyeessä Roomful of Blues musisoinut Preston Hubbard ja se solmi uuden levytyssopimuksen Epicin kanssa. Vuonna 1986 ilmestyneestä albumista Tuff Enough muodostui Thunderbirdsien ainoa top 40-menestys. Se nousi Billboardin listalla aina kymmenenneksi ja sisälsi kaksi singlehittiä nimikappaleensa sekä Wrap It Upin muodossa.  Seuraavana vuonna ilmestynyt Hot Number ei laadukkuudestaan huolimatta ollut enää edeltäjänsä veroinen menestys. Varsin onnistuneella levyllä Thunderbirds laajensi instrumentaatiotaan puhaltimilla. Albumin biisiaarteistosta mainittakoon Stand Backin, Wasted Tearsin, Streets of Goldin ja Sofa Circuitin kaltaiset raidat. Samaisena vuonna kappale Twist It Off oli mukana Joan Jettin ja Michael J. Foxin tähdittämässä elokuvassa Light of Day ja toki myös sen soudtrackalbumilla. Vuoden 1989 pitkäsoitosta Powerfull Stuff muodostui sitä vastoin suuri menestys. Tähän vaikutti osaltaan nimikappaleen sisältyminen Cocktail-elokuvan suositulle soundtrackille. 90-luvulla Thunderbirds koki useita miehistönvaihdoksia. Jimmie Vaughan lähti soolouralleen vuonna 1990 ja luottorumpali Fran Christina poistui hänkin yhtyeestä kuusi vuotta myöhemmin soittaen myöhemmin muun muassa Dough Samin Last Real Texas Blues Bandissa.  Vuosina 1990–1993 yhtyeessä kitaroi Duke Robillard. Hänet korvasi niin ikään kolmen vuoden ajan Thunderbirdissä viihtynyt Kid Ramos. Thunderbirdsin tuoreimmat pitkäsoitot ovat vuonna  2013 ilmestynyt On the Verge sekä vuonna 2016 julkaistu Strong Like That. Samaisena vuonna  Kim Wilson ilmoitti Fabulous Thundebirdsin lineupin olevan muilta osin basisti Steve Gomes, kosketinsoittaja Kevin Anker, rumpali Wes Watkins ja kitaristi John Moeller. Fabulous Thunderbirdsissä soittaneista muusikoista basisti Preston Hubbard menehtyi 17. elokuuta 2016 kotonaan Rhode Islandilla 63 -vuotiaana. Yhtyeessä kosketinsoittajana vaikuttanut Gene Taylor edesmeni 20. helmikuuta 2021. Fabulous Thunderbirdsin ainoa nykyinen originaalijäsen on myös muutamia sooloalbumeita julkaissut solisti/huuliharpisti Kim Wilson.