Tiistain tukeva:Folkrockin iloittelijat

Greenwich Villagessa 1960-luvun alkupuolella perustettu The Lovin’ Spoonful on The Byrdsin  ohella eräs kaikkein merkittävimmistä folkrockyhtyeistä. Sen kiistaton johtohahmo oli huomattavan musiikillisen taustan omannut John Sebastian. Hänen soittokaverikseen valikoitui ensiksi kitaristi Zal Yanovski, jonka varhaisempaan yhtyeeseen The Mugwumpsiin olivat kuuluneet myös Cass Elliot ja Denny Doherty, jotka tulivat nousemaan maailmanmaineeseen The Mamas and the Papas – yhtyeessä. Lovin’ Spoonfulin kokoonpanon täydensivät basisti Steve Boone ja rumpali Joe Butler. Yhtye teki ensimmäiset levytyksensä Elektralle alkuvuodesta 1965. Lovin’ Spoonfulin levy-yhtiöksi valikoitui kuitenkin Kama Sutra ja neljä Elektralle levytettyä kappaletta julkaistiin myöhemmin kokoelmalevyllä What’s Shakin’ Lovin’ Spoonfulin saavutettua jo menestystä. Yhtyeen tuottajaksi valikoitui Eric Jacobsen ja esikoissingle, John Sebastianin käsialaa ollut lempeä popkappale Do You Believe in Magic? ilmestyi heinäkuussa 1965. Tuloksena oli kotimaassa heti top ten-hitti, sillä single nousi listoilla yhdeksänneksi. Hittihanat olivat aueneet ja vuonna 1966 menestyssinglejä piisasi. You Didn’t Have to Be So Nice sijoittui kymmenenneksi, Did You Ever Have to Make Up Your Mind ja Daydream nousivat molemmat kakkosiksi ja Summer in the City aina listakärkeen kyseisen vuoden elokuussa. Loppuvuodesta hittikavalkadia täydensivät kymmenenneksi sijoittunut Rain on the Roof ja kahdeksanneksi yltänyt Nashville Cats. Folkmusiikkia sähköistänyt Lovin’ Spoonful oli keskeinen inspiraation lähde esimerkiksi tuleville Grateful Deadin muusikoille. Joe Butler esitti Clauden roolia loppuunmyydyssä Broadway-versiossa Hair-musikaalista neljän kuukauden ajan ja Lovin’ Spoonful teki musiikkia elokuviin What’s Up Tiger Lily sekä You’re A Big Boy Now. Jälkimmäisestä poimittu Darling Be Home Soon oli jälleen hitti.

Alkuvuodesta 1967 yhtyeen tuottajaksi vaihtui Joe Wissert. Seuraava single Six O Clock sijoittui vaatimattomammin sijalle 18.  Yanovsky jätti yhtyeen toukokuussa 1967. Hänen tilalleen tuli Modern Folk Quartetin jäsenistöön aikaisemmin kuulunut Jerry Yester.  Kyseinen Lovin’ Spoonfulin line up levytti suhteellisen hyvin menestyneet singlet She Is Still A Mystery ja Money sekä vuonna 1967 ilmestyneen pitkäsoiton Everything Playing. Yhtyeen pitkäsoitot olivat yleisesti melkoisen hyvätasoisia ja erityisesti niistä kannattanee mainita vuoden 1966 Daydream. Lovin’ Spoonfulin legendaarinen kokoonpano hajosi alkuvuodesta 1968 John Sebastianin lähdettyä soolouralle. Yhtye jatkoi vielä vuoden verran triokokoonpanolla, jolloin Butler vaikutti leadvokalistina. Viimeiset levytykset olivat ulkopuolisten biisintekijöiden kirjoittamia ja yksi niistä, eli Going Back menestyi vielä kohtuullisesti. Lovin’ Spoonfulin originaali kokoonpano palasi vuonna 1979 esiintymällä Catskillsissä. Keikka  kuvattiin Paul Simonin seuraavana vuonna ilmestynyttä elokuvaa One Trick Pony varten. Vuonna 1991 Boone ja Butler kasasivat yhtyeen uudelleen Yesterin kanssa. Sebastian ja Yanovski eivät lähteneet mukaan reunioniin. Heistä jälkimmäinen kuoli vuonna 2002. Kahta vuotta aikaisemmin Lovin' Spoonfulin neljä originaalijäsentä pääsivät Rock and Roll Hall of Fameen. John Sebastian teki selväksi, ettei aio enää koskaan esiintyä Lovin’ Spoonfulin kanssa. Kokoonpano, jossa ovat mukana Butler, Boone ja Yester on jatkanut esiintymisiään. Helmikuussa 2020 henkiin jääneet Lovin' Spoonfulin originaalijäsenet Sebastian, Boone ja Butler esiintyivät ensi kertaa yhdessä 20 vuoteen Lovin' Spoonfulin nimellä osana The Wild Honey Orchestran all star-tribuuttia yhtyeelleen. Suomessa Lovin’ Spoonful-diggariksi tunnustautui esimerkiksi Ari ”Woude” Voutilainen, joka Woude-yhtyeineen levytti Do You Believe in Magicin suomeksi nimellä Uskot säkin taikaan? Nimensä Lovin' Spoonful otti Missisippi John Hurtin blueskappaleen Coffee Blues kohdasta I Love My Baby by the Lovin’ Spoonful.