New Yorkin Long Islandilla vuonna 1966 perustettu Vanilla Fudge on amerikkalainen rockyhtye, joka muistetaan erityisesti suorastaan radikaalisti sovitetuista näkemyksistään coverointiaikanaan tuoreista hittikappaleista. Niistä tunnetuin ja myös suosituin oli cover The Supremesin vuoden 1966 hitistä You Keep Me Hanging On. Yhtyeen originaalikvartetin muodostivat urkuri/solisti Mark Stein, basisti/solisti Tim Bogert, kitaristi/solisti Vince Martell ja rumpali/solisti Carmine Appice. Vuosien 1967 ja 1969 välillä Vanilla Fudge julkaisi viisi pitkäsoittoa. Yhtye hajosi seuraavana vuonna, mutta on kokenut useita reunioneja. Vanilla Fudgen nykyisessä kokoonpanossa on kolme alkuperäisjäsentä, eli Stein, Appice ja Martell. Keikkailusta vetäytyneen Tim Bogertin tilalla on nykyisin Pete Bremy. Vanilla Fudgea on tituleerattu erääksi amerikkalaiseksi linkiksi psykedeelisen rockin ja heavy metallin välillä. Yhtyeen ensimmäinen esiaste oli paikallinen bändi Rick Martin & The Showmen, jossa Stein ja Bogert vaikuttivat. Kaksikko oli mieltynyt The Rascalsin svengaavaan ja urkujen hallitsemaan soundiin. Niinpä he päättivätkin kasata oman yhtyeensä Martellin ja Rick Martinin yhtyeessä rummuttaneen Joey Brennanin kanssa. Yhtyeen originaali nimi oli The Pigeons, mutta se vaihtui Vanilla Fudgeksi Appicen siirryttyä yhtyeen rumpaliksi. Vanilla Fudgen löytäjä ja manageri oli useita New Yorkin musiikkiclubeja pyörittänyt Philip Basille. Vanilla Fudgen nimetön vuoden 1967 debyyttialbumi sisälsi useita sovituksellisesti rikkaita coverversioita. Jo mainitun, kotimaassaan top teniin ja Englannissa top 20:een nousseen Supremes-hitin lisäksi uudenlaisen käsittelyn saivat esimerkiksi Beatlesin Ticket to Ride ja Eleanor Rigby, The Zombiesin She's Not There sekä Sonnyn ja Cherin Bang Bang. Debyytin tavoin myös kaksi seuraavaa Vanilla Fudgen albumia, eli The Beat Goes On ja Renassance olivat George "Shadow" Mortonin, johon Fudgen jäsenet tutustuivat Rascalsien kautta, tuottamia.
Alkuvuodesta 1969 ensimmäisellä Jenkkiturneellaan ollut Led Zeppelin lämmitteli Vanilla Fudgea joissakin konserteissa. Samana vuonna ilmestyi Vanilla Fudgen siltä erää viimeinen ja monien mielestä laadukkain albumi Rock and Roll, jolla yhtye muurasi omalta osaltaan ansiokkaasti heavyrockin peruskiviä. Vanilla Fudge oli suuri esikuva varhaiselle Deep Purplelle ja erityisesti Jon Lord ja Ritchie Blackmore diggasivat yhtyettä. Vanilla Fudge soitti siltä erää viimeisen keikkansa 14. maaliskuuta 1970. Aktiivisimmin musiikillista uraansa jatkoi tanakkaa boogierockia soittaneen Cactus-yhtyeen perustanut Fudgen rytmiryhmä Bogert ja Appice. He tekivät myös musiikillista yhteistyötä Jeff Beckin kanssa. Stein perusti yhtyeen Boomerang. Vuonna 1973 Saksassa julkaistiin vanhoja The Pigeons-äänitteitä albumilla While The World Was Eating Vanilla Fudge. Ensimmäinen yhtyeen reunion ajoittui vuoteen 1982, jolloin Atco Records julkaisi sen Best of-kokoelman. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi uutta tuotantoa sisältänyt pitkäsoitto Mystery, jolla Martellin kitaran varressa korvasivat Ron Mancuso sekä salanimeä Jeff Toad käyttänyt Jeff Beck. Paul Hanson oli kitaristina vuosien 1987 ja 1988 paluukiertueilla. Kun Vanilla Fudge esiintyi Atlantic Recordsin 40-vuotisjuhlassa toukokuussa 1988, kitarassa kuultiin Lanny Cordolaa. Vuonna 1991 Carmine Appice teki kiertueen Vanilla Fudgen nimellä Ted Nugentin kanssa soittaneiden muusikoiden kanssa. Tuloksena oli konserttitaltiointi The Best of Vanilla Fudge-Live. Bogert, Appice ja Martell levyttivät vuonna 1999 urkuri/solisti Phil Pascallin kanssa greatest hits-tyyppisen uutuusalbumin Vanilla Fudge 2001/The Return/Then And Now. Vanhojen levytysten uusioversioiden lisäksi se sisälsi kolme uutta kappaletta. Vuonna 2002 Pete Bremy ja T M Stevens hoitivat basistin vakanssia sairastuneen Bogertin tuuraajina.
2003 ilmestyi The Real Deal-Vanilla Fudge Live, joka oli äänitetty vuoden 1987 kiertueelta Paul Hansonin toimiessa kitaristina. Martell kuitenkin dubbasi myöhemmin omat kitara- ja lauluosuutensa. Vuosina 2003-2005 Vanilla Fudge keikkaili kokoonpanolla, jossa kitaristina oli Teddy Rondinelli. 2005 originaali Vanilla Fudge teki kiertueen The Doorsin jäsenistöstä koostuneen Riders on the Stormin ja Steppenwolfin, joskus myös The Yardbirdsin kanssa. Joissakin vuosien 2005-2006 konserteissa Pascali oli Martellin tilalla ennen liittymistään The New Rascalsiin. Lokakuun puolivälissä 2006 Vanilla Fudge pääsi Joan Jettin, Billy Joelin ja tuottaja Shadow Mortonin tavoin Long Islandin Music Hall of Fameen. Sinne heidät nimitti Rascalsin kosketinsoittaja/solisti Felix Cavaliere. Vanilla Fudge palasi myös studioon ja levytti aluksi ainoastaan Euroopassa julkaistun Led Zeppelin-covereista koostuneen albumin Out through the Indoor. Maaliskuussa 2008 originaali Vanilla Fudge -kokoonpano teki Yhdysvaltain-kiertueen. Kuitenkin jo saman vuoden kesällä Bogert ja Appice keskittyivät Cactukseen, jonka he olivat kasanneet uudelleen kahta vuotta aikaisemmin. Stein ja Martell jatkoivat. Nimellä Mark Stein and Vince Martell of Vanilla Fudge he tekivät vuosina 2008-2009 kiertueen nimeltä Let's Pray for Peace. Yhtyeen rytmiryhmän muodostivat tuolloin Pete Bremy ja rumpali Jimmyjack Tamburo. Led Zeppelin-coverlevy julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 2008. Myös sen tiimoilta tehtiin keikkoja kokoonpanolla, jossa rytmiryhmän muodostivat Tamburo ja basisti Steve Argy. Keväällä 2011 Vanilla Fudge mainosti jäähyväiskiertuettaan. Se tehtiin line upilla, jonka muodostivat Appice, Stein, Martell ja Bremy. Seuraavan vuoden helmikuussa samainen kokoonpano konsertoi The Yardbirdsin kanssa. Vanilla Fudge on jatkanut keikkailuaan aivan viime vuosiin saakka lineupilla, jossa originaaleja jäseniä edustavat Mark Stein, Carmine Appice ja Vince Martell. 13. tammikuuta 2021 edesmennyt Tim Bogert lopetti keikkailun vuonna 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti