keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Keskiviikon klassikko:Eräs suomirockin ikoneista

Suomirockin keskeisimpiin ja myös suosituimpiin nimiin lukeutuva Kolmas Nainen perustettiin vuonna 1980 Alavudella. Yhtyeen muodostivat solisti/huuliharpisti/kosketinsoittaja Pauli Hanhiniemi, kitaristit Sakari Pesola ja Timo Löyvä, basisti Raimo Valkama ja rumpali Pasi Kallioniemi. Vuoden 1984 Rockin SM-kilpailuissa Kolmas nainen sijoittui toiseksi, vaikka päätyi itse asiassa tasapisteisiin Kouvolan hardrockrypistäjän Peer Güntin kanssa. Alkuvaiheessaan Alavuden Dr. Feelgoodiksi tituleeratun yhtyeen nimetön debyyttialbumi ilmestyi vuonna 1986. Sen tunnetuinta antia edustavat kappaleet Iso tyttö ja pikkutyttö sekä Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita. Seuraavana vuonna ilmestyneestä kakkoslevystä Paha minut iski muodostui Kolmannen Naisen raskain albumikokonaisuus. Seuraavana vuonna levy julkaistiin uudestaan pieneksi hitiksi muodostuneen singlen Maanantai/Raatona maantiellä kappaleilla ryyditettynä. Alkuvuodesta 1989 ilmestynyt kolmas pitkäsoitto Hikiset siivut myi jo ilmestyttyään yli 5000 kappaletta. Äiti pojasta pappia toivoi muodostui vahvan albumikokonaisuuden hitiksi. Kesällä 1989 Löyvän tilalle toiseen kitaraan tuli Timo Kivikangas. Kevättalvella 1990 ilmestynyt pitkäsoitto Hyvää ja kaunista muodostui yhtyeen todelliseksi läpimurroksi ja tähän mennessä sitä on myyty yli 70 000 kappaletta. Tästä asti aikaa oli albumin megahitti ja muista suurmenestyksistä mainittakoon erityisesti nimiraita sekä Valehtelisin, jos väittäisin. Vuosi edeltäjänsä jälkeen ilmestynyt pitkäsoitto Elämän tarkoitus oli edeltäjäänsä synkempi kokonaisuus, jonka suurimpia hittejä olivat Lautalla sekä nimikappale. Keväällä 1992 ilmestynyt ep Ajatuskatkoja sisälsi hitin Kartat mua. Seuraavaa pitkäsoittoa Tiheän sisään saatiin odottaa syksyyn 1992. Jousilla väritetty Tango taisteluni, Paskanhajua sekä romanttiset Uneni on vasta alussa ja Tähän aikaan vuodesta lukeutuvat erityisesti pitkäsoiton parhaimmistoon.
Seuraava, niin ikään varsin onnistunut albumi Onnen oikotiellä ilmestyi kevättalvella 1994 huippuhetkinään esimerkiksi Ooh Sammy, En oo kuullut mitään ja Sekunnit ja tunnit. Intensiivisen päätöksen tuloksena Pauli Hanhiniemi päätti lopettaa yhtyeessä. Kolmas nainen soitti siltä erää viimeisen keikkansa vuoden 1994 Ilosaarirockissa. Hanhiniemi perusti 11 vuotta jatkaneen Perunateatterin ja vaikutti myös Hehkumo-yhtyeessä, Pesola, Valkama ja Kallioniemi jatkoivat kaksi pitkäsoittoa julkaisseessa Luunelosessa ja Kivikangas yhtyeessä Laiskat auringossa. Kolmas Nainen teki satunnaisia esiintymisiä, mutta seuraava, muun muassa hitin Pois tilanteesta sisältänyt albumi Sydänääniä ilmestyi vasta lokakuussa 2009. Yhtyeessä olivat nyt mukana kaikki kolme kitaristia. Sen seuraaja, muun muassa erinomaisen nimikappaleen sisältänyt pitkäsoitto Me ollaan ne ilmestyi lokakuussa 2013 ja debytoi listakakkosena. Kolmannen naisen kymmenes studioalbumi, varsin onnistunut Linjassa ilmestyi alkuvuodesta 2019.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti