18. maaliskuuta 1941 syntynyt ja 19. tammikuuta 2006 sydänkohtaukseen menehtynyt Wilson Pickett oli amerikkalainen soul, rhythm and blues- ja rocklaulaja ja lauluntekijä. Pickett vaikutti osaltaan ratkaisevasti amerikkalaisen soulmusiikin kehitykseen ja hänen kaikkein keskeisimpiin levytyksiinsä lukeutuvat In the Midnight Hour, jonka kirjoitustyöhön Pickett myös osallistui, Land of 1000 Dances, Mustang Sally sekä Funky Broadway. Levytyksiään ja biisintekemistään koskevien ansioidensa vuoksi hän pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1991. Pickett oli syntynyt Prattvillessa, Alabamassa. Hän lauloi baptistikirkon kuorossa. Pickettin äiti tuli tunnetuksi väkivaltaisesta käytöksestään ja vuodesta 1955 lähtien Pickett asuikin isänsä luona Detroitissa. Pickettin voimakas ja intohimoinen laulutyyli kehittyi kirkossa ja Detroitin kaduilla. Laulusoundillisesti Pickettin keskeisimpiin inspiraation lähteisiin lukeutui Little Richard, jota Pickett kuvasi rockin arkkitehdiksi. 50-luvun puolivälissä Pickett liittyi gospelyhtye The Violinairesiin. Se konsertoi esimerkiksi The Soul Stirrersin kanssa. The Violinairesin jäsenet siirtyivät maallisemmille areenoille neljä vuotta myöhemmin liittyessään The Falconsiin. Vuonna 1959 Pickett levytti singlen Let Me Be Your Boy Florence Ballard & The Primettesin taustoittamana. Kappale julkaistiin tosin vasta vuonna 1963 singlen My Heart Belongs to You kakkospuolella. The Falcons teki osaltaan gospelista suosittua. Yhtyeen kokoonpanossa oli mukana useita sittemmin sooloartisteina menestyneitä solisteja. Pickettin liittyessä yhtyeeseen siihen kuului muun muassa Eddie Floyd. Pickettin leadvokalisoiman I Found a Love -kappaleen, jota hän oli myös ollut kirjoittamassa, menestys rohkaisi solistia siirtymään soolouralle. Artistin oma levytys kappaleesta menestyi myös myöhemmin. Pickettin ensimmäisiin soololevytyksiin lukeutui Don Covayn kanssa yhteistyössä tehty I'm Gonna Cry.
Pickett levytti demon kappaleesta If You Need Me, jota hän oli myös ollut kirjoittamassa. Kyseisen soulballadin hän lähetti Atlantic Recordsin tuottajalle Jerry Wexlerille. Solomon Burken levytys kappaleesta nousi R&B-listalla aina sijalle kaksi.Pickettin oma Double L Recordsin kautta julkaistu versio nousi sijalle 30. Pickettin ensimmäinen oma suurempi soolomenestys oli originaali It's Too Late, joka nousi R&B-listalla seitsemänneksi. Kappaleen menestyksen myötä Jerry Wexler osti Pickettin levytyssopimuksen Double L Recordsilta vuonna 1964. Pickettin ura Antlanticilla käynnistyi hänen itse tuottamallaan versiolla I'm Gonna Crystä. Pickettin suosion varmistamiseksi Atlantic järjesti hänen tuottajakseen Bert Bernsin ja biisintekijöiksi kaksikon Barry Mann ja Cynthia Weil. Pickett levytti aluksi dueton Come Home Baby Tami Lynnin kanssa, mutta se ei noussut listoille. Kolmas kerta sanoi kuitenkin toden, sillä Staxin studioilla Memphisissä vuonna 1965 levytetty In the Midnight Hour nousi R &B-listalla kärkeen. Myös Britanniassa sijalle 12 noussut kappale myi yli miljoona kappaletta ja ansaitsi kultalevyn. Jerry Wexlerin ehdotuksesta Pickettin taustalla kuultiin usein kitaristi Steve Cropperia, basisti Donald Duck Dunnia ja rumpali Al Jacksonia. Kolmikko oli mukana myös yhtyeessä Booker T and the MG's, mutta sen kosketinsoittaja Booker T Jones ei osallistunut Wilson Pickettin levytyssessioihin. Pickett äänitti kolme sessiota Staxin studioilla toukokuussa ja lokakuussa 1965. Lokakuun sessioissa mukana oli myös kosketinsoittaja Isac Hayes. Pickettin tuonaikaisia hittejä olivat R&B-listalla neljänneksi noussut Don't Fight It, listakärkeen noussut 634-56789 ja sijalle 13. päässyt 99 and a Half (Won't Do). Kappaleista listaykkönen oli Eddie Floydin ja Steve Cropperin käsialaa; kahta muuta Pickett oli itse ollut kirjoittamassa. Viimeksi mainitusta Creedence Clearwater Revival teki erinomaisen näkemyksen vuonna 1968 ilmestyneelle esikoisalbumilleen.
Seuraavat äänitykset tapahtuivat Fame studioillla, lähellä Mussle Shoalsia, Alabamaa. Miljoonamyyntiin ja listaykköseksi ylsi myös Pickettin seuraava single Land of 1000 Dances. Myös poplistoilla se oli hänen suurin menestyksensä sijoittuen kuudenneksi. Kaksi coveria menestyi niin ikään mainiosti. Versio Mac Risen Mustang Sallysta sijoittui R&B-listalla kuudenneksi ja näkemys Dyke & The Blazersin Funky Broadwaysta nousi aina listakärkeen. Pickettiä hänen useimmilla Famelle tehdyillä äänityksillän taustoittivat kosketinsoittaja Spooner Oldham, kitaristi Jimmy Johnson ja rumpali Roger Hawkins. Loppuvuodesta 1967 Pickett alkoi levyttää American studioilla Memphisissä tuottajien Tom Dowd ja Tommy Cogbillin kanssa Bobby Womackin käsialaa olleita kappaleita. Hän saavutti vuosina 1967 ja 1968 useita hittejä, joissa Womack toimi kitaristina. Niistä merkittävin lienee I'm A Midnight Mover, jota Pickett oli myös ollut kirjoittamassa. Cover bluesstandardista Stagger Lee oli sekin top 40-menestys. Loppuvuodesta 1969 Pickett levytti Criteria studioilla Miamissa. Coverit Supremesin You Keep Me Hanging Onista ja yllättäen The Archiesin purkkahitistä Sugar Sugar menestyivät; niistä jälkimmäinen nousi aina neljänneksi R&B-listalla. Vuonna 1970 ilmestyneen albumin Wilson Pickett in Philadelphia artisti työsti hittinikkareiden Gablen ja Huffin kanssa. Hittejä olivat Engine No 9 ja Don't Let the Green Grass Fool You, joista jälkimmäinen ylsi miljoonamyyntiin. Muscle Shoallsiin palattuaan Pickett levytti viimeisen R&B-listan kärkeen nousseen singlensä Don't Knock My Love Part One. Vuonna 1971 Pickettin cover Free-yhtyeen kappaleesta Fire and Water nousi R&B-listalla aina kakkoseksi. Hänen viimeiseksi singlekseen Atlanticilla jäi cover Randy Newmanin kappaleesta Mama Told Me not to Come, jonka varsinaisesta hittiversiosta vastasi lauluyhtye Three Dog Night. RCA Recordsille Pickett levytti vielä menestyksekkkäästi vuosina 1973 ja 1974. Hänen viimeinen levynsä julkaistiin vuonna 1999, mutta keikkailevana artistina hän jatkoi aktiivisesti vuonna 2004 tapahtuneeseen sairastumiseensa asti. Vuonna 1998 Pickett oli mukana elokuvassa Bluesbrothers 2000, jossa hän esitti suurimpiin hitteihinsä lukeutuneen kappaleen 634-56789 Eddie Floydin ja Jonny Langin kanssa. Pickett menehtyi sydänkohtaukseen 64-vuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti