Lauantain pitkä:Eräs psykedeliarockin kirkkaimmista klassikoista

Yhdysvaltalainen Love oli 60-luvun loppupuolelta 70-luvun alkuun vaikuttanut rockyhtye. Sen johtohahmo oli laulaja/lauluntekijä Arthur Lee, tosin osa yhtyeen tunnetuimmista kappaleista oli Bryan MacLeanin käsialaa. Love oli myös etnisesti eräs ensimmäisistä monipuolisista amerikkalaisista rockyhtyeistä ja sen musiikissa oli rockin lisäksi vaikutteita garagerockista, folkista ja psykedeliasta. Vaikka Love ei toiminta-aikanaan menestynyt listoilla erityisen hyvin, kriitikot kohottivat sen erääksi aikakautensa tärkeimmistä yhtyeistä. Loven mestariteokseksi ja klassikkoalbumiksi on nostettu erityisesti sen vuonna 1967 ilmestynyt kolmas pitkäsoitto Forever Changes.
Arthur Lee oli kotoisin Memphisistä, mutta oli asunut Los Angelesissa viisivuotiaasta. Vuodesta 1963 lähtien hän levytti yhtyeidensä LAG's:in ja Lee's American Fourin kanssa. Lee myös tuotti Rosa Lee Brooksin seuraavana vuonna ilmestyneen singlen My Diary, jolla kitaristina kuultiin Jimi Hendrixiä. Garageyhtye The Sons of Adam, jonka jäsenistöön kuului muun muassa Loven tuleva rumpali Michael Stuart, levytti Leen sävellyksen Feathered Fish. Koettuaan The Byrdsin konsertin Lee halusi perustaa yhtyeen, joka tyylissään yhdistäisi Byrdsin folkrocksoundin ja rhythm and blues-vaikutteet. Laulaja, lauluntekijä ja kitaristi Bryan MacLean, jonka Lee oli tavannut työskennellessään Byrdsin roudarina, liittyi yhtyeeseen juuri, ennen kuin se vaihtoi nimensä The Grass Rootsista Loveksi. Toinen yhtye nimeltä The Grass Roots oli nimittäin juuri julkaissut singlen. MacLean oli myös soittanut kitaraa yhtyeissä noin vuodesta 1963 lähtien ja osoittanut musiikillista lahjakkuutta jo hyvin nuorena. Hänen naapurissaan asunut säveltäjä Frederick Loewe oli pitänyt häntä melodisena nerona jo kolmevuotiaana kuultuaan MacLeanin soittavan pianoa. Loven line upin täydensivät soolokitaristi Johnny Echols ja rumpali Don Conka. Jälkimmäisen tilalle tuli pian Alban Pfisterer. Loven ensimmäinen basisti Johnny Fleckentsein liittyi hitistään Dirty Water ensisijaisesti muistettuun garagerockyhtye The Standellsiin vuonna 1967. Hänet korvannut Ken Forssi oli aikaisemmin soittanut yhtyeessä The Surfaris, tosin vasta vuoden 1963 singlemenestyksen Wipe Outin jälkeen. Love aloitti keikkailun Los Angelesin clubeissa huhtikuussa 1965. Yhtye saavutti huomiota paikallistasolla ja esimerkiksi Rolling Stonesit ja Yardbirdsit diggasivat sitä. Love asui kommuunissa The Castle-nimisessä talossa ja yhtyeen kahden ensimmäisen albumin kannessa on kyseisen talon puutarhassa otettuja valokuvia.


Elektra Recordsille kiinnitetty yhtye saavutti aluksi pienen hitin näkemyksellään Burt Bacharachin ja Hal Davidin sävellyksestä My Little Red Book. Loven nimetön esikoisalbumi ilmestyi samaisen vuoden maaliskuussa. Se menestyi kohtuullisen hyvin ja saavutti sijan 57. Billboardin listalla. Elokuussa julkaistiin single 7 & 7 is, joka nousi sijalle 33. ollen Loven suurin singlemenestys. Se tarjosi Echolsin poikkeuksellista kitaratyöskentelyä ja Pfistererin uraauurtavaa rumpalointia. Yhtyeen kokoonpanoa täydensivät tässä vaihessa toinen rumpali Michael Stuart ja puupuhaltaja John Barbieri. Pfistererin instrumentiksi vaihtui cembalo. Love on saavuttanut legendaarisen maineensa erityisesti seuraavilla pitkäsoitoillaan Da Capo ja Forever Changes. Niistä jälkimmäinen ilmestyi marraskuussa 1967. Sen kappaleissa hyödynnettiin akustisia kitaroita, jousia ja puhaltimia. Tässä vaiheessa Leen ja MacLeanin välillä esiintyi erimielisyyksiä; MacLean olisi halunnut albumille enemmän omia sävellyksiään. Mestariteos levytettiin ainoastaan 64 tunnissa. Albumin singlemenestys Alone Again Or oli MacLeanin käsialaa, kun taas raita You Set the Scene saavutti menestystä progressiiviseen rockiin erikoistuneilla radioasemilla. Yllättäen Love menestyi Englannissa kotimaataan paremmin. Briteissä Forever Changes sijoittui nimittäin sijalle 24., mutta Yhdysvalloissa se jäi Billboardin Hot 100 -listan ulkopuolelle. Sittemmin pitkäsoitto on tunnustettu erääksi kaikkien aikojen rockalbumeista.


Tähän mennessä useat yhtyeen jäsenistä olivat huumeriippuvaisia ja Arthur Lee menetti yhtyeen kaikki muut muusikot. Echols loi tosin uran erittäin aktiisena studiomuusikkona. Lee kasasi ympärilleen uuden yhtyeen ja jatkoi levyttämistä Love-nimeä käyttäen. Uuden kokoonpanon tyyli oli lähempänä bluesrockia ja se julkaisi kolme albumia; vuonna 1969 ilmestyneet Four Sail ja Out Here sekä seuraavana vuonna julkaistu False Start. Niistä viimeksi mainitulla vieraili Jimi Hendrix. Vuonna 1971 levytettiin vielä yksi pitkäsoitto, mutta sen materiaalia julkaistiin vasta vuonna 2009 kokoelmalla Love Lost. Leen sooloalbumi Vindicator oli vuorossa vuonna 1972. Seuraavana vuonna muuttunut kokoonpano levytti pitkäsoiton Black Beauty, mutta High Moon Records julkaisi sen vasta 2012. Tuottajana levyllä toimi ensisijaisesti The Doorsin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnetuksi tullut Paul A. Rotchild. Sessiomuusikoiden kanssa Lee levytti viimeisen virallisen Love-albumin, vuoden 1974 satoa olevan pitkäsoiton Reel to Real. Lopullisesti Love hajosi 70-luvun lopussa, eikä originaalia kokoonpanoa saatu yrityksistä huolimatta uudelleen kasaan.

Oltuaan vuosia poissa julkisuuden valokeilasta Lee julkaisi vuonna 1994 singlen Girl on Fire. Oltuaan vankilassa tuliaserikoksesta vuodet 1995-2001 Arthur Lee alkoi esittää konserteissa Loven klassikkokappaleita Baby Lemonade -yhtyeen jäsenten kanssa. Johnny Echols liittyi mukaan ja seurauksena oli useampia kiertueita nimellä Love with Arthur Lee and Johnny Echols. Kyseinen kokoonpano keikkaili useita vuosia ja esitti muun muassa Forever Changesin kokonaisuudessaan puhallin- ja jousisektion kanssa. Leellä diagnosoitiin 2000-luvun alussa leukemia, johon hän menehtyi 3. elokuuta 2006 kotonaan Memphisissä 61-vuotiaana. Vuodesta 2009 on toiminut kokoonpano Love Revisited. Sen ainoa originaalijäsen on Johnny Echols ja lisäksi mukana on muun muassa Baby Lemonaden jäsenistöä. Klassikkoalbumeilla Da Capo ja Forever Changes rumpalina toiminut Michael Stuart on kirjoittanut arvostetun teoksen Behind the Scenes on the Pegasus Carousel with the Legendary Rock Group Love. Love-diggareiksi ovat tunnustautuneet esimerkiksi Jesus&The Mary Chain, The Stone Roses ja kenties yllättäenkin yhtyeen tuotantoa coveroineet The Damned ja The Hellacopters.