Lauantain pitkä:Eräs syvän etelän rockin keskeisistä nimistä

Black Oak Arkansas on southern rockia edustava yhtye, joka on saanut nimensä kotikaupunkinsa mukaan. Sen suosion huippukausi ajoittui 70-luvulle. Black Oakin tunnusmerkkejä olivat useiden muiden syvän etelän yhtyeiden tavoin tupla- ja jopa triplakitarointi sekä solisti Jim Dandy Mangrumin karhea vokalisointi ja lavakarisma. Yhtye perustettiin vuonna 1963. Tuolloin se käytti nimeä The Knowbody Else ja yhtyeen muodostivat solisti Ronnie Smith, kitaristit Rickie Lee Reynolds, Stanley Knight ja Harvey Jett, basisti Pat Daugherty ja rumpali Wayne Evans. Ronnie Smithin ja yhtyeen muusikoiden yhteisestä päätöksestä yhteinen ystävä  Jim Mangrum olisi parempi keulakuva ja Smith siirtyi lavamanagerin tehtäviin. Yhtyeen ensimmäinen PA varastettiin Monette High Schoolista. Sen seurauksena yhtye tyhjensi kaupungin laidalla sijainneen hautakammion ja alkoi käyttää sitä treenitilanaan. Yhtyeen tuonaikaisessa musiikissa oli vaikutteita rockista, bluesista, countrysta ja gospelista. Yhtyeen jäseniä syytettiin suurvarkaudesta ja heidät tuomittiin vankilaan 26 vuodeksi. Kyseinen tuomio toki keskeytettiin myöhemmin. Yhtye siirtyi asumaan Arkansasin vuoristoalueelle, missä se kehitti musiikillista tyyliään edelleen. Yhtye asui myös Long Beachissa ja soitti paikallisessa tanssisalissa. Tässä vaiheessa sen musiikilliseen ilmaisuun vaikuttivat myös Beatles ja The Byrds. Vuonna 1969 The Knowbody Else muutti Memphisiin ja solmi sopimuksen Stax Recordsin kanssa. Yhtyeen nimeä kantanut debyyttialbumi meni suurelta yleisöltä ohi. Tässä vaiheessa yhtyeen jäsenet kiinnostuivat psykedeliasta ja itämaisesta spiritualismista. Ne yhdistettynä etelävaltiolaiseen uskonnolliseen kasvatukseen vaikuttivat yhtyeen musiikilliseen ilmaisuun.

Useiden Los Angelesiin tehtyjen matkojen jälkeen yhtye teki sopimuksen Atlantic Recordsin tytäryhtiön Atcon kanssa vuonna 1970 ja muutti nimekseen Black Oak Arkansas. Yhtyeen nimeä kantanut debyyttialbumi ilmestyi seuraavana vuona ja monet diggarit pitävät sitä yhtyeen kaikkien aikojen parhaana. Sen klassikoihin lukeutuvat erityisesti Hot and Nasty, Lord Have Mercy on My Soul, When Electricity Came to Kansas sekä Harvey Jettin isoenolle tribuuttina kirjoitettu Uncle Lijiah. Yhtye konsertoi tiiviisti ja 70-luvun alussa se keräsi mainetta ensisijaisesti erinomaisena live-esiintyjänä Yhdysvalloissa ja myöhemmin myös Euroopassa. Kakkosalbumi Keep the Faith ilmestyi vuonna 1972 ja sen kappaleista mainittakoon erityisesti todelliseksi keikkabravuuriksi muodostunut Fever in My Mind. Yhtyeen seuraavalla pitkäsoitolla If An Angel Would Come to See You Would You Make Her Feel at Home rumpaliksi Wayne Evansin tilalle oli vaihtunut Tommy Aldridge. Yhtyeen musiikillista tyyliä rikastanut albumi sisälsi muun muassa keikkasuosikkeihin lukeutuneen raidan Mutants of the Monster. Black Oak Arkansasin neljäs pitkäsoitto, vuonna 1973 ilmestynyt Raunch n' Roll Live oli konserttitaltiointi, joka tavanomaisesta poiketen sisälsi myös ennenjulkaisematonta tuotantoa, kuten Hot Rod ja Aldridgen pitkän ja käsin soittaman rumpusoolon sisältävän kappaleen Up. Vuonna 2007 Rhino Records julkaisi albumin uudelleen tuplacd:nä, joka sisälsi kokonaisuudessaan molemmat konsertit, joista originaali vinyyli oli kasattu. Vuonna 1973 ilmestyi myös seuraava studioalbumi High on the Hog, jota voi pitää Black Oak Arkansasin suosion huipentumana. Se nousi sijalle 52 Billboardin listalla. Solisti Ruby Starr keikkaili näihin aikoihin yhtyeen kanssa ja hänen vokalisointiaan kuultiin myös Black Oak Arkansasin näkemyksellä La VernBakerin vuoden 1957 hitistä Jim Dandy. Se sijoittui Billboardin listalla sijalle 25 ja levytettiin yhtyeen Gracelandiin kutsuman Elvis Presleyn pyynnöstä. Pitkäsoiton muista huippuhetkistä mainittakoon Happy Hooker, instrumentaali Moonshine Sonata sekä Red Hot Lovinin ja Mad Manin kaltaiset koukukkaaammat kappaleet. Black Oak Arkansas oli mukana Ontariossa kuudes huhtikuuta 1974 pidetyllä California Jam -festivaalilla, jonka muista esiintyjistä mainittakoon Black Sabbath, The Eagles ja Deep Purple. ABC Televisio lähetti konsertista pätkiä Yhdysvalloissa ja tämä lisäsi entisestään tietoisuutta myös Black Oakista. Vuoden 1974  pitkäsoitto Street Party oli melko hyvätasoinen esimerkiksi sellaisten kappaleiden kuin Son of a Gun, Hey Ya'll ja Dixie ansiosta. Samana vuonna julkaistiin myös vanhoja Stax-kauden hyllytettyjä The Knowbody Else -äänitteitä nimellä Early Times, mutta menestyksettä . Kitaristi Harvey Jett jätti yhtyeen Street Partyn jälkeen ja hänet korvasi Jimmy Henderson, joka oli mukana yhtyeen viimeisellä Atco Recordsille tehdyllä pitkäsoitolla Ain't Life Grand. Kyseessä oli onnistunut albumi kohokohtinaan Fancy Nancyn, Rebelin, Cryin' Shamen, Let Life Be Good to Youn ja onnistuneen Beatles-cover Taxmanin kaltaiset raidat.

 Yhtye solmi uuden sopimuksen MCA Recordsin kanssa ja loppuvuodesta 1975 ilmestyi  seuraava pitkäsoitto X-Rated. Vuonna 1976 yhtye julkaisi kaksi vähemmän menestynyttä albumia; Balls of Fire ja 10 Yr Overnight Success. Niistä jälkimmäinen tehtiin viisimiehisellä kokoonpanolla, jossa Rickie Reynolds ei ollut enää mukana. Näihin aikoihin hänet keikoilla korvasi kosketinsoittaja Marius Penczner. Atcon julkaisuna ilmestyi sopimusteknisistä syistä äänityksellisesti toivomisen varaa jättänyt, mutta fiilikseltään varsin onnistunut Live Mutha, joka oli taltioitu Äitienpäivänä 1975 Long Beachissa, Kaliforniassa. Mangrum pudotti Arkansasin yhtyeen nimestä ja korvasi yhtyeen kaikki muusikot Hendersonia lukuun ottamatta. Hän muutti myös omaa laulutyyliään lähemmäksi valtavirtaa. Black Oakin nimellä ilmestyi Capricorn Recordsin kautta kaksi huonosti myynyttä pitkäsoittoa; vuoden 1977 Race with the Devil ja seuraavana vuonna julkaistu I'd Rather Be Sailing. Vuonna 1978 yhtyeeseen liittyi vasta 14-vuotias kitaristi Shawn Lane, joka keikkaili yhtyeen kanssa neljän vuoden ajan. 80-luvun alussa Jim Dandy jätti yhtyeen väliaikaisesti terveyssyistä. Black Oak toimi kuitenkin myös tuolloin Rickie Lee Reynoldsin johtamana. Leadvokalistina oli Bob Simpson, jonka korvasi lähes kolme vuotta mukana ollut Randy Ruff ennen Mangrumin paluuta. Vuonna 1984 ilmestyi raskaampaa soundia edustanut albumi Ready as Hell, jota markkinoitiin ikään kuin Jim Dandyn soololevynä. Albumi oli myös Rickie Lee Reynoldsin ensimmäinen levytys Mangrumin kanssa sitten MCA-vuosien. Vuonna 1986 ilmestynyt pitkäsoitto The Black Attack is Back jatkoi edeltäjänsä raskasta soundia. Vuonna 1992 oli vuorossa seuraava albumi Rebound. Vuonna 1999 ilmestynyt The Wild Bunch menestyi edeltäjiään paremmin ja se julkaistiin nimellä Jim Dandy's Black Oak Arkansas. James Mangrum on jatkanut levyttämistä ja keikkailua erilaisten Black Oak -kokoonpanojen kanssa aivan viime aikoihin saakka. Originaali Black Oak Arkansas -kitaristi Stanley Knight menehtyi syöpään 16. helmikuuta 2014 vain neljä päivää 64-vuotispäivänsä jälkeen. Solisti Ruby Starrin sama sairaus vei jo tammikuussa 1995.Black Oak-aikainen kitaristi Jack Holder menehtyi syöpään 13. tammikuuta 2015 62-vuotiaana. Kitaristi Jimmy Henderson menehtyi viides maaliskuuta 2016 61-vuotiaana. Lokakuussa 2013 Black Oak Arkansasilta ilmestyi Atlanticin/Atcon julkaisemana uusi pitkäsoitto Back Than N' Over Younder. Albumi sisältää viisi uudelleen levytettyä kappaletta ja kymmenen ennen julkaisematonta Tom Downdin tuottamaa raitaa 70-luvulta. Uusilla kappaleilla soittaa kokoonpano, jossa on mukana sekä originaaleja että nykyisiä jäseniä. Originaalit Mangrum, Reynolds, Daughtery ja Henderson saivat seurakseen nykyisen rumpalin Johnnie Bolinin, basisti George Hughenin, soolokitaristi Hal MacCormackin ja kitaristi Buddy Churchin. Ensimmäinen albumilta poimittu single Plugged in and Wired ilmestyi samaisen vuoden elokuussa. Uuden albumin julkaisua seurasi kiertue. 24. toukokuuta 2019 Black Oak Arkansasilta ilmestyi albumi Underdog Heroes, joka oli yhtyeen ensimmäinen kokonaan uudesta tuotannosta koostuva pitkäsoitto 30:een vuoteen. Originaalijäsenistä albumin työstämiseen osallistuivat Mangrum ja Reynolds. Heistä viimeksi mainittu menehtyi viides syyskuuta 2021.