Perjantain pohjat:The Bandin johtohahmon esikoissooloalbumi

 Robbie Robertson:Robbie Robertson

27. lokakuuta 1987 Geffenin julkaisemana ilmestynyt Robbie Robertson on samannimisen, kanadalaisen The Band-yhtyeen perustajana ja  johtohahmona tunnetun biisintekijän esikoissooloalbumi. Vaikka Robertson oli toiminut ammattimuusikkona 1950-luvun lopulta lähtien, kyseessä on hänen tuotantonsa ensimmäinen sooloalbumi. Vuonna 1989 mainittu albumi voitti Juno Awardin vuoden albumina ja Robertson sekä Daniel Lanois Juno Awardin vuoden tuottajina. Edellisenä vuonna Juno Awardia ei ollut nimittäin jaettu lainkaan. Robbie Robertsonin esikoissooloalbumin työstämiseen osallistuivat The Bandin jäsenistä myös basisti Rick Danko ja kosketinsoittaja Garth Hudson sekä Peter Gabriel ja U2, jotka molemmat olivat aikaisemmin työskennelleet Lanoisin kanssa. U2 oli työstänyt aikaisemmin samaisena vuonna ilmestyneen albuminsa The Joshua Tree ja Peter Gabriel pitkäsoittonsa So edellisenä vuonna. Sweet Fire of Love on Robertsonin ja Bonon duetto ja kappaleessa Testimony taustalla kuullaan U2:ta. Albumin kappaleista Gabriel on mukana The Bandin edellisenä vuonna edesmenneelle kosketinsoittaja Richard Manuelille omistetussa kappaleessa Fallen Angel sekä biisissä Broken Arrow, jonka instrumentaatioon lukeutuu Gabrielin tavaramerkistä käynyt Yamaha CP-80 -sähköpiano. Robbie Robertsonin esikoisalbumin nauhoituksiin osallistuivat lisäksi Gabrielin kanssa levyttäneet Tony Levin ja Manu Katche. Vuonna 2005 Robbie Robertsonin esikoissooloalbumi julkaistiin uudelleen seuraajansa, vuonna 1992 ilmestyneen pitkäsoiton Storyville kanssa tupacd:llä, jonka molemmat levyt sisältävät perusalbumin lisäksi bonuskappaleita.

Torstain terävä:The Doorsin Waiting for the Sunin huippuhetkiin lukeutuva kappale

 Love Street on The Doorsin levytystuotantoon lukeutuva kappale, joka julkaistiin yhtyeen kolmas heinäkuuta 1968 ilmestyneellä kolmannella albumilla Waiting for the Sun ja lisäksi Hello, I Love You-singlen b-puolella. Jim Morrisonin käsialaa olevat lyriikat on useiden muiden The Doorsin kappaleiden tavoin omistettu hänen tyttöystävälleen Pamela Coursonille. Love Street merkitsi The Doorsille tyylillistä irtiottoa yhtyeen tunnusomaisesta psykedeelisestä tyylistä. Kyseessä on pitkälti akustisilla instrumenteilla toteutettu balladikappale, joka hyödyntää klassisesta musiikista poimittuja elementtejä. Kriitikoiden mukaan Love Street omasikin barokkipopin estetiikkaa. Sitä vastoin lyriikoidensa osalta kyseessä on konstailematon rakkauslaulu. Love Street sisältyi The Doorsin keikkasettiin varsin harvoin, mutta kappale soitettiin varmuudella ainakin Tukholmassa vuonna 1968. Alun perin Love Street oli runo, jonka Morrison kirjoitti Laurel Canyonin alueella  Los Angelesissa, Kaliforniassa sijainneesta kadusta. Hänen ja Coursonin asunto sijaitsi mainitulla kadulla ja siellä Morrison kirjoitti suuren osan Waiting for the Sunista ja lisäksi osan mainitun pitkäsoiton seuraajasta, The Soft Parade-albumista. Love Streetin keskiosaan sijoittuu Morrisonin puheosuus. Kriitikot ovat kohottaneet Love Streetin liki pitäen The Doorsin tuotannon parhaimmistoon lukeutuvaksi. Rolling Stonen Narenda Kusnur sijoitti mainitun kappaleen Jim Morrisonin kymmenen aliarvostetuimman joukkoon. AllMusicin Lindsey Planer ylisti Ray Manzarekin kosketinsoitintyöskentelyä, mutta Robby Kriegerin jazzahtava kitara jää valitettavasti ajoittain kosketinsoitinten ja rumpujen alle.

Keskiviikon klassikko:Havana Blackin vuoden 1988 merkkialbumi

Havana Black:Indian Warrior

1960- ja 70-lukujen vaihteen britti- ja hardrockista ammentaneena yhtyeenä solisti Hannu "Guts" Leidenin ja kitaristi Markku "Crazy" Heiskasen luotsaamaa Havana Blackiä voi pitää suorastaan ainutlaatuisen laadukkaana yhtyeenä maassamme. Ennen muuta kyseessä oli eräs tiukimmista livebändeistämme kautta aikain, mutta myös levytystuotantonsa osalta Havana Black onnistui parhaimmillaan mitä mainioimmin. Yhtyeen tuotannosta kirkkaimmaksi klassikkoalbumiksi on kohonnut useita Havana Blackin ydintuotantoon lukeutuvia kappaleita sisältävä ja vuonna 1988 ilmestynyt Indian Warrior. Tukevaa jyystöä edustavasta pitkäsoiton avauskappaleesta Hoo Myself muodostui yhtyeen keikkojen eräänlainen selkäranka. Lone Wolf yhdistää tyylitajuisesti sielukkuuden ja voiman. Mainittu kappale menestyi Yhdysvalloissa Album Rock Tracks-listalla ja siitä työstettiin myös MTV:llä jonkin verran näkyvyyttä saavuttanut musiikkivideo. Slovarimmasta osastosta Indian Warrior sisältää useita herkkupaloja. Albumin tyylikkään seesteinen nimikappale on liki pitäen klassikko, Season to Seasonilla on tarjottavanaan kiitettävää tartuntapintaa omaava kertosäe ja kenties kaikkein upein balladikappaleista, eli Sense of Love on muutama vuosi sitten versioitu kiitettävän sielukkaasti The Lovematchesin ansiosta Maria Hännisen viulun rikastamana. Myös Indian Warriorin ärhäkimmät rypistykset, eli Run with Me, Shoot You Down ja Speed Up Time ovat osoittaneet pitkäaikaisen turnauskestävyytensä. Vuonna 1989 Indian Warriorista julkaistiin Yhdysvaltain-markkinoille hienoisesti sekä biisiensä versioiltaan että kappalejärjestykseltään originaalista eronnut versio. Havana Blackin huippukauden albumeista debyytti Faceless Days sisältää tyylitajuisen nimikappaleensa, Free-henkisen Sheilan ja revittelevän Love is a Lien kaltaisia kultajyviä. Indian Warriorin seuraaja, eli Exiles in Mainstream onnistui ainoastaan osittain. Mainitulle pitkäsoitolle Havana Black joutui levyttämään uudelleen myös vanhaa tuotantoaan, mutta albumin uutuuksista päätösraita Freedom Child on unohdettu klassikko ja Love, Understanding and a Helping Hand suorastaan riemastuttava roketti. Rytmiryhmältään muuttuneella lineupilla (bassossa Masa Maijanen ja rummuissa Atte Sarkima) Havana Black työsti vielä vuonna 1993 varsin laadukkaan, mutta valitettavan vähälle huomiolle jääneen albuminsa Growing Wings, jonka biisiaateistosta mainittakoon pikaisesti Sunflower sekä Goodbye.

Tiistain tukeva:Etenkin yhdestä superhitistään muistettu naisartisti

 29. kesäkuuta 1943 syntynyt ja kymmenes huhtikuuta 2003 edesmennyt Narcissus Boyd, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Little Eva, oli yhdysvaltalainen poplaulaja, joka muistetaan vuoden 1962 tuotantoa edustavasta kappaleestaan The Loco-Motion. Vaikka hänen taiteilijanimensä inspiraation lähteeksi on joissakin lähteissä mainittu eräs novellin Uncle Tom's Cabin hahmoista, hän on itse kertonut haastattelussa taiteilijanimen takana olleen hänen tätinsä, joka kutsui Boydia nimellä Little Eva. Boyd oli syntynyt Belhavenissa, Pohjois-Carolinassa ja hänellä oli 12 sisarta. Viisitoistavuotiaana hän muutti Brighton Beachin alueelle Brooklynissa, New Yorkissa. Teini-ikäisenä hän työskenteli palvelustyttönä ja ansaitsi ylimääräistä rahaa toimimalla lauluntekijöiden Gerry Goffinin ja Carole Kingin lastenvahtina. Kaksikon on usein mainittu pitäneen Boydin tietystä tanssityylistä ja he kirjoittivat The Loco-Motionin, josta Boyd nauhoitti demoversion. Kappaletta kaavailtiin silti aluksi R&B-solisti Dee Dee Sharpin levytysohjelmistoon. NPR:lle antamassaan haastattelussa ja One to One-konserttivideossaan King on maininnut hänen ja Goffinin olleen tietoisia Boydin solistin kyvyistä, joten olisi ollut ainoastaan ajan kysymys, että he olisivat alkaneet kirjoittaa kappaleita hänen levytettäväkseen. Dimension Recordsin musiikkituottajana työskennellyt Don Kirshner vakuuttui Boydin solistinkyvyistä ja hän julkaisi The Loco-Motionin. Se nousi Yhdysvalloissa listakärkeen vuonna 1962, myi yli miljoona kappaletta ja saavutti kultalevyn. Mainitun kappaleen jälkeen Boyd identifioitui tanssivaksi solistiksi ja hänelle tarjottiin levytettäväksi juuri tietyntyyppistä kappalemateriaalia. Boydin muihin singlelevytyksiin lukeutuivat Keep Your Hands Off My Baby, Let's Turkey Trot sekä näkemys Bing Crosbyn Swinging on a Starista, jonka hän levytti Big Dee Irvinin kanssa. Kappaleen Makin' with the Magilla Boyd levytti Hanna-Barberan piirrossarjan The Magilla Gorilla Show erääseen vuoden 1964 jaksoon. Boyd jatkoi konsertointiaan ja levytyksiään koko 1960-luvun ajan, mutta hänen kaupallinen suosionsa laski vuoden 1964  jälkeen. Hän jätti  musiikkibisneksen vuonna 1971. Kylie Minoguen The Loco-Motionista vuonna 1988  levyttämän uuden version myötä myös Little Eva palasi itse esiintymislavoille oldies-kiertueilla. Hän levytti ajoittain myös uutta tuotantoa. Ainoa säilynyt kuvatallenne Little Evasta esittämässä The Loco-Motionia on 1960-luvun tv-ohjelmasta Shindig. Samaisessa jaksossa Little Eva esitti Let's Turkey Trotin sekä The Exciters-yhtyeen ohjelmistoa edustaneen kappaleen I Want You to Be My Boy. Kyseessä oli eräs Little Evan viimeisistä esiintymisistä ennen vuotta 1988, jolloin hän alkoi jälleen esiintyä konserteissa esimerkiksi Bobby Veen kanssa. Vuoden 1991 Richard Nader-konsertissa Little Eva esitti The Loco-Motionin lisäksi Keep Your Hands off My Babyn. Konsertista on olemassa marginaalia edustava videonauhoite. Little Eva jatkoi esiintymisiään lokakuuhun 2001, jolloin hänelle diagnosoitiin kohdunkaulansyöpä. Hän menehtyi kymmenes huhtikuuta 2003 Kinstonissa, Pohjois-Carolinassa 59 vuoden ikäisenä. Little Eva haudattiin pienelle hautausmaalle Belhavenissa, Pohjois-Carolinassa.