Lauantain pitkä:Glenn Cornickin Jethro Tullin jälkeinen yhtye

 Wild Turkey oli brittiläinen, progressiivista hard rockia edustanut yhtye, jonka diskografia sisältää Chrysalikselle vuosina 1971 ja 1972  työstetyt albumit Battle Hymn ja Turkey. Yhtyeen perustajajäsen oli Jethro Tullin originaalibasisti Glenn Cornick, jonka myöhäisempiin yhtyeisiin lukeutuivat saksalainen rockyhtye Karthago sekä manneryhdysvaltalainen trio Paris. 23. huhtikuuta 1947 syntyneen Cornickin ensimmäinen yhtye oli Blackpoolista käsin vaikuttanut modbändi The Executives, joka levytti Columbialle vuosien 1964 ja 1966 välillä viisi singleä. Seuraavaksi hän otti Jefferey Hammondin paikan soul-rockia edustaneessa yhtyeessä John Evan Smash, jonka lineupiin kuuluivat lisäksi solisti Ian Anderson ja kitaristi Mick Abrahams. Loppuvuodesta 1967 Cornick seurasi edellä mainittua kaksikkoa heidän uuteen yhtyeeseensä Jethro Tulliin. Vuonna 1968 ilmestyneen esikoisalbumin This Was Jethro Tull jälkeen Abrahams erosi yhtyeestä ja perusti Blowdyn Pigin. Tull kiinnitti hänen tilalleen aikaisemmin Penny Peepsissä kitaroineen Martin Barren ja mainittu yhtyeen kokoonpano levytti vuosina 1969 ja 1970 ilmestyneet albumit Stand Up ja Benefit. Tullin jäsenistä Cornick oli ainoa muodollisen koulutuksen omannut ja niinpä hänen osuutensa kappaleiden sovituksissa muodostui varsin merkittäväksi. Mainitusta seikasta huolimatta Anderson erotti Cornickin Tullista vuonna 1970 Isle of Wightin festivaalilla soitetun konsertin jälkeen hänen elämäntyylinsä vuoksi. Cornickin paikan Tullissa otti hänen edeltäjänsä John Evan Smashissa, eli Jefferey Hammond. Myöhemmin Cornickin paikan The Executivesissa ottanut Tony Williams soitti Jethro Tullin Heavy Horses-albuminsa tiimoilta tekemän kiertueen Yhdysvaltain-osuudella. Ashton, Gardner & Dykessä sekä Badgerissa soittaneen Kim Gardnerin ja Les Fleur De Lysissä ja Steamhammerissa musisoineen Pete Searsin kanssa Cornick vastasi basso-osuuksista Blue Cheerin kitaristin Leigh Stephensin toisella sooloalbumilla And a Cast of Thousands. Seuraavaksi Cornick muodosti Wild Turkeyn solisti Gary Pickford-Hopkinsin, rumpali John Weathersin ja kitaristien Tweke Lewisin ja Graham Hedley Williamsin kanssa. Hopkinsin ja Weathersin varhaisempi yhtye oli ollut walesilainen soulia ja psykedeliaa yhdistellyt Eyes of Blue. Vuosina 1968-1969 Mercury julkaisi yhtyeeltä kaksi albumia. Kolmannen yhtye työsti nimellä Big Sleep. Weathersin aikaisempi yhtye oli ollut bluesrockcovereita esittänyt Strawberry Dust. Nimellä Ancient Grease yhtye julkaisi vuonna 1970 ilmestyneen albumin Women and Children First, joka oli Weathersin tuottama ja koostui pääosin hänen sävellyksistään. Weathers soittoa kuultiin lisäksi yhtyeen Pete Brown & Piblokto! singlellä. Ennen kuin Wild Honey siirtyi studioon Weathers ja Williams hyppäsivät Graham Bondn Magick-yhtyeeseen. Cornick otti heidän tilalleen rumpali Jeff Jonesin ja kitaristi Jon Blackmoren. Jonesin varhaisempi yhtye oli ollut walesilainen Bystanders, josta muodostui lopulta varsin keskeinen Man-yhtye. Jones oli mukana sen kahdella ensimmäisellä ja vuoden 1969 aikana ilmestyneellä albumilla. Wild Turkeyn levy-yhtiöksi valikoitui Jethro Tullin vanha yhtiö Chrysalis. Wild Turkeyn esikoisalbumi Battle Hymn ilmestyi 19. marraskuuta 1971. Albumin kymmenestä kappaleesta Cornick kirjoitti neljä ja Blackmore kolme. Pitkäsoiton päätöskappale Sentinel edustaa Blackmoren ja Lewisin yhteistyötä. Viimeksi mainittu kirjoitti One Sole Survivorin Hopkinsin kanssa. Tämän käsialaa albumin kappaleista edustaa Easter Psalm. Battle Hymn nauhoitettiin Olympic-studioilla tuottaja Rodger Bainin kanssa. Hänen tunnetuin yhteistyökumppaninsa oli Black Sabbath. Insinööri Tom Allom oli työskennellyt aikaisemmin esimerkiksi Strawbsin kanssa. Wild Turkey promosi Battle Hymniä soittamalla joulun tienoilla 1971  kaksi konserttia Birmingham Town Hallissa. Vuoden 1972 puolella yhtye teki kiertueen Yhdysvalloissa Black Sabbathin kanssa. Mainitun vuoden maaliskuussa kolmantena yhtyeenä soitti useita sittemmin läpimurtonsa tehneitä yhtyeitä, kuten REO Speedwagon sekä Yes. Yhdysvalloissa Battle Hymnin julkaisijana oli Reprise helmikuussa 1972. Ennen kuin Wild Turkey siirtyi nauhoittamaan toista albumiaan Blackmore vaihtui kitaristi Mick Dycheen. Kakkosalbumi Turkey ilmestyi lokakuussa 1972 edeltäjänsä tavoin Chrysaliksen julkaisemana. Albumin kappaleista kaksi oli Hopkinsin ja kuusi Cornickin käsialaa. Viimeksi mainitun biiseistä eeppisiin teoksiin lukeutuivat Eternal Mother/The Return ja See You Next Tuesday. Avauskappale Good Old Days edustaa koko yhtyeen yhteistyötä. Cornick tuotti Turkeyn Morgan-studioilla insinööri Robin Blackin kanssa. Hän oli Red Dirtin ääniteknikko, joka työskenteli myöhemmin Jethro Tullin kanssa albumeilla Storm Watch ja A. Chrysalis julkaisi Good Old Daysin singleformaatissa b-puolellaan albumilta löytymätön Life is a Symphony. Loppuvuodesta 1972 Wild Turkey teki toisen kiertueensa Yhdysvalloissa. Vuoden 1973 ajan ja alkuvuodesta 1974 yhtye konsertoi Britanniassa ja muualla Euroopassa. Viimeisen konserttinsa yhtye soitti Lontoon Marqueella 24. kesäkuuta 1974. Ohjelmistossa oli myös useita pitkäsoitoille sisältymättömiä kappaleita. Wild Turkeyn vimeisinä toimintakuukausina UFO:ssa soittanut Bernie Marsden ja muun muassa Supertrampiin kuulunut Kevin Currie ottivat lähteneiden Dychen ja Jonesin paikat.
Wild Turkeyn jälkeen Cornick oli mukana saksalaisyhtye Karthagon vuonna 1974 ilmestyneellä albumilla Rock N' Roll Testament. Seuraavana vuonna hän muutti Los Angelesiin ja perusti post-psykedeelisen voimatrion Paris Fleetwood Macissa kitaroineen ja vokalisoineen Bob Welchin sekä Todd Rundgrenin Nazzissa rumpaloineen Thom Mooneyn kanssa. Yhtyeeltä ilmestyivät vuonna 1976 albumit Paris ja Big Towne, 2061, joista jälkimmäisellä rumpaliksi oli vaihtunut Todd Rungrenin Nazzia seuranneessa yhtyeessä Runtissa soittanut Hunt Sales. Vuonna 1982 Cornick oli mukana elektro-rockia edustaneen Max Stromin ep:llä Moderne Passion. Pickford-Hopkins oli solistina suurella osalla Ten Years Afterin kosketinsoittajan Chick Churchillin ainoan sooloalbumin You & Me kappaleista. Vuosina 1974-75 hän oli mukana Rick Wakemanin sooloalbumeilla Journey to the Center of Your Mind ja The Myths and Legends of King Arthur and the Knights of the Round Table. Hänen viimeisin esiintymisensä pitkään aikaan oli Freestä ja The Facesistä ensisijaisesti muistetun japanilaisbasistin Tetsu Yamauchin johtaman The Good Times Roll Bandin vuonna 1977 ilmestyneellä livealbumilla. Tweke Lewis oli mukana vuonna 1973 ilmestyneellä Manin albumilla Back into the Future. Samana vuonna Jones osallistui irlantilaisen folkyhtyeen Tír na nÓgin viimeisen albumin Strong in the Sun levytykseen. Dyche oli mukana Pat Travers Bandissa. Vuonna 1978 hän oli mukana Jet Recordsin julkaisemalla Snipsin albumilla Video King sekä Sniff n' the Tearsin kahdella ensimmäisellä pitkäsoitolla Fickle Heart ja The Game's Up. Myöhemmin hän soitti Maddy Priorin, The Proclaimersin, Dire Straitsin John Illsleyn ja Moonissa vokalisoineen Joel McCallan albumeilla. Gurl oli mukana Babe Ruthin vuosina 1975 ja 1976 ilmestyneillä albumeilla Babe Ruth, Stealin' Home ja Kid's Stuff, joista kahdella viimeksi mainitulla oli mukana lisäksi Marsden. 80-luvun alussa Gurl oli mukana syntikkapopyhtye Victims of Pleasuren ja popbändi Any Troublen levytyksillä. Marsden soitti Paice Ashton Lordin vuonna 1977 ilmestyneellä albumilla Malice in Wonderland ja seurasi kosketinsoittaja Jon Lordia Whitesnaken riveihin. Lisäksi hän oli mukana Cozy Powellin kahdella ensimmäisellä sooloalbumilla ja hardrockyhtyeessä Alaska. Currie oli mukana John Calen ep:llä The Animal Justice sekä Burlesque-yhtyeen toisella ja bändin nimeä kantavalla albumilla jotka molemmat ilmestyivät vuonna 1977. Graham Bondin Magickiin liittyneistä Wild Turkeyn varhaisista jäsenistä John Weathersistä ja Graham Wedley Williamsista ainoastaan ensiksi mainittu oli mukana vuonna 1971 ilmestyneellä albumilla We Put the Magick on You. Weathers liittyi Gentle Giantiin yhtyeen neljännen albumin Octopus aikaan. Hän vaikutti yhtyeen rumpalina sen vuoteen 1980 ajoittuneeseen hajoamiseen saakka. Williams levytti 1970-luvun lopulla kolme albumia funk-rockia edustaneen yhtyeen Racing Cars riveissä.
Vuonna 1996 Cornick oli mukana Jethro Tullin tuotannosta kasatulla tribuuttialbumilla To Cry You a Song-A Collection of Tull Tales. Vuosikymmentä myöhemmin hän kasasi Wild Turkeyn uudelleen Hopkinsin, Dychen ja Gurlin kanssa. Vuonna 2006 Wild Turkey Music Ltd julkaisi yhtyeeltä uuden albumin You & Me in the Jungle, jolla vierailivat myös Williams, Weathers ja Jethro Tullin varhainen rumpali Clive Bunker, joka pysytteli yhtyeessä Cornickia pidempään ollen mukana vielä vuoden 1971 albumilla Aqualung, josta muodostui Jethro Tullin kansainvälinen läpimurtolevy.
Ensimmäisistä Battle Hymnin ja Turkeyn uudellenjulkaisuista vastasi 1990-luvun alussa Edsel Records. Vuonna 2013 Esoteric Recordings julkaisi mainitut albumit. Turkeyn uudellenjulkaisu sisältää bonuskappaleinaan Good Old Daysin singleversion ja mainitun singlen b-puolen. Turkeyn epävirallisista uudellenjulkaisuista ovat vastanneet Progressive Line ja Massion. Niiden bonuskappaleina on livebiisejä Marsdenin ja Currien ajalta. Audio Archives on julkaissut Wild Turkeyltä neljän albumin verran livemateriaalia ja muita harvinaisuuksia. Vuonna 2000 ilmestynyt Final Show sisältää 24. kesäkuuta 1974 soitetun Marqueen-keikan ja vuonna 2001 ilmestynyt Live in Edinburgh viisi pitkää jamittelubiisiä Marsdenin ja Dychen ajalta. Vuoden 2004 Rarest Turkey sisältää viisi demoa vuoden 1974 tuotannosta, kaksi vuosien 1972-73 livebiisiä, vuoden 1972 albumeilla julkaisematonta tuotantoa ja viisi Pickford-Hopkinsin vuoden 1978 soololevytystä. Vuonna 2014 ilmestynyt Live in Wellington 1973 sisältää kahdeksan The Townhousessa, Wellingtonissa maaliskuussa 1973 taltioitua livebiisiä. Cornick menehtyi Havaijilla 28. elokuuta 2014 67 vuoden ikäisenä.