The Yardbirds:Five Live Yardbirds
Neljäs joulukuuta 1964 Columbian julkaisemana ilmestynyt Five Live Yardbirds on brittiläisen rhythm and blues-yhtyeen The Yardbirdsin esikoispitkäsoitto, joka sisältää yhtyeen tulkinnat kymmenestä yhdysvaltalaisesta blues ja rhythm and blues-kappaleesta. Niiden joukossa on The Yardbirdsin livebiiseistä suosituimmaksi muodostunut Howlin Wolfin Smokestack Lightning. Albumi sisältää eräitä The Yardbirdsin varhaisimmista kitaristi Eric Claptonin kanssa tekemistä levytyksistä. Nauhoitukset ovat Lontoon Marquee-clubilta 20. maaliskuuta 1964 soitetusta konsertista. Vaikka Five Live Yardbirds vastaanotti myönteisiä arvioita, albumi ei saavuttanut listasijoitusta Britanniassa. Yhdysvalloissa pitkäsoittoa ei julkaistu lainkaan, mutta neljä sen kappaleista päätyi The Yardbirdsin järjestyksessään toiselle Yhdysvalloissa julkaistulle albumille Having a Rave Up. Lokakuussa 1963 The Yardbirds oli ottanut Rolling Stonesin paikan Crawdaddy Clubilla ja solminut sopimuksen clubin omistajan Giorgio Gomelskyn kanssa. Tehtyään kiertueen Sonny Boy Williamson II:n kanssa The Yardbirds solmi levytyssopimuksen Columbia Recordsille. Vuoden 1964 aikana yhtye nauhoitti singlet I Wish You Would ja Good Morning Little Schoolgirl. Niiden menestys oli niukkaa ja niinpä Gomeslky sai Columbian julkaisemaan The Yardbirdsin esikoisalbumina livelevyn. Musiikkiklubeissa yhtyeestä oli nimittäin muodostunut jo tuossa vaiheessa varsin suosittu. Se hyödynsi musiikillisia sovituksia, jotka huipentuivat kliimaksiin. Clapton antaa krediitin mainitusta käytänteestä basisti Paul Samwell-Smithille ja mainitsee yhtyeen pidentäneen kolmen minuutin biisejään keikkakontekstissa kuusiminuuttisiksi. Kaikki Five Live Yardbirdsille päätyneet kappaleet edustavat yhdysvaltalaisten blues- ja rhythm and blues-artistien tuotantoa. Monien kappaleiden originaaliversiot olivat nousseet Yhdysvalloissa listoille. Five Live Yardbirdsin biisilista heijastaa useiden muiden aikakauden brittiläisten rhythm and blues-yhtyeiden ohjelmistoa Rolling Stonesista ja The Animalsista lähtien. Clapton-elämäkerturi David Bowlingin mukaan Five Live Yardbirds koostuu suorasta sähköisestä bluesista, mutta albumi lähestyy ajoittain tyylillisesti rocksoundia. Pitkäsoiton avaava Chuck Berryn Too Much Monkey Business on sen rockorientoitunein kappale. Useissa kappaleissa on hyödynnetty pidennettyä instrumentaalina toteutettua improvisaatiota. Sellaisiin lukeutuvat Bo Diddleyn Here 'Tis ja The Isley Brothersin Respectable. AllMusicin Matthew Greenwaldin mukaan Claptonin ja Paul Samwell-Smithin välinen musisointi Here T'is:issä on eräs The Yardbirdsin levytysuran huippuhetkistä. Myös bluesharppua soittanut solisti Keith Relf pääsi albumilla ajoittain valokeilaan. Hänen ja Claptonin välinen riffittely Smokestack Lightningissa lukeutuu mainitun kappaleen huippuhetkiin. Keikkakontekstissa The Yardbirdsin suosituimman livebiisin kesto saattoi venyä lähes puoleen tuntiin. Five Live Yardbirsillä julkaistua Smokestack Lightningin viiden minuutin ja 35 sekunnin mittaista versiota Howlin Wolf on itse kehunut. Pitkä bluesstandardi Five Long Years sisältää Claptonin pitkän kitarasoolon tyylillä, jota hän tuli kehittämään pidemmälle John Mayall's Bluesbreakersissä vaikuttaessaan. Good Morning Little Schoolgirlissä Clapton ja Samwell-Smith jakavat lauluosuudet. Five Live Yardbirdsillä ilmestyneen version innoittajana oli R&B-duo Don and Bobin levytys. Bo Diddeyn originaalituotantoa edustavista Five Live Yardbirdsillä julkaistuista kappaleista I'm a Manista muodostui hitti The Yardbirdsin levytettyä sen Jeff Beckin yhtyeessä vaikutusaikana. Myös myöhäisemmät Five Live Yardbirdsistä laaditut arviot ovat olleet varsin myönteisiä. AllMusicissa albumi vastaanotti neljä ja puoli tähteä viidestä mahdollisesta ja sitä pidettiin ensimmäisenä essentiaalina 1960-luvun brittiläistä rockboomia edustavana livelevynä. Myös äänitysteknisesti kyseessä lienee aikakautensa paras dokumentti. Erityisesti Smokestack Lightningin loppuimprovisaatio teki pohjatyötä Creamin ja The Jimi Hendrix Experiencen kaltaisille yhtyeille. Ultimate Classic Rock sijoitti Five Live Yardbirdsin sadan parhaan livealbuminsa listalle. Aerosmithin Joe Perry on Five Live Yardbirdsin aikaisen Eric Claptonin suuri diggari. Etenkin albumin avaava Chuck Berryn Too Much Monkey Business on suunnitelma paljosta siitä, mitä Aerosmith pyrki luomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti