Tommi Saarela:Heikki Silvennoinen Nousut ja Laskut (Tammi)
27. huhtikuuta 1954 syntyneellä kitaristi/solisti/biisintekijä Heikki Silvennoisella on takanaan vuosikymmenten ura useissa keskeisissä kotimaisissa yhtyeissä. Suuri yleisö tuntee hänet silti ensisijaisesti Kummelin koomikkona. Tommi Saarelan ansiokas Silvennoisesta laatima elämäkertateos on kirjoitettu toimivasti monologin muotoon höystettyn sitaateilta hänen lähipiiriltään. Silvennoisen yhtyeistä ensimmäinen oli progessiivista rockia edustanut ja vuonna 1972 perustettu Tabula Rasa, joka aloitti toimintansa triokokoonpanolla, jossa vaikuttivat Silvennoisen lisäksi basisti Tapio Suominen ja Silvennoisen koulutoveri rumpali Asko Pakkanen. Ensimmäiset yhtyeen keskeiset vaikuttajat olivat bluesista rönsyilleet rocktriot Creamin ja The Jimi Hendrix Experiencen hengessä. Kun musiikkiin alkoi ilmaantua progessiivisia sävyjä verrokkinaan esimerkiksi Jethro Tull, Tabula Rasan kokoonpanoa täydennettiin huilisti Jarmo Sormusella ja Finnforestissa vokalisoineella solisti Jukka Leppilammella. Tabula Rasa teki runsaasti yhteiskeikkoja kotimaisen progressiivisen rockin ykkösnimen Wigwamin kanssa, kävi soittamassa Puolassa ja julkaisi vuosina 1975 ja 1976 ilmestyneet pitkäsoitot Tabula Rasa ja Ekkedien tanssi. Jälkimmäisen työstövaiheessa rumpaliksi oli vaihtunut Juke Aronen ja Sormusen tilalle tullut kosketinsoittaja Jarno Sinisalo. Lähes kaikki Tabula Rasan lyriikat olivat Mikko Alatalon käsialaa ja Tabula Rasa soitti taustat suurimmalla osalla Alatalon albumeista Hasardi ja Rokkilaulaja. Yhtyeen tuotannon tunnetuin kappale on silti Juice Leskisen tekstittämä ja viimeiseksi singleksi jäänyt, vuonna 1977 ilmestynyt Rakastatko vielä kun on ilta. Mainitun singlen aikaan ytyeen solistiksi oli vaihtunut sittemmin yhtyeessä Salmela Komitea vaikuttanut Jukka Salmela. Silvennoinen jatkoi musiikillista yhteistyötään Alatalon kanssa yhtyeessä Coitus Inc, joka työsti vuonna 1978 valmistuneen albumin Viimeinen lehmipoika. 80-luvun alkuvuosina toiminut, tyylillisesti sofistikoitunutta Amerikan rockia muistuttanutta musiikillista ilmaisua suosinut Frendtz-yhtye julkaisi niin ikään kaksi pitkäsoittoa, vuosina 1980 ja 1982 ilmestyneet albumit Final Awakening ja A New Kind of Day. Yhtyeessä vaikuttivat Silvennoisen lisäksi esimerkiksi myöhemmin hänen kanssaan Q. Stone-bändissä musisointiaan jatkaneet Löytyn veljekset; rumpali Sakari ja basisti Mikko sekä solisti Päivi Portaankorva, joka muistetaan ensisijaisesti leadvokalistina Anssi Tikanmäen säveltämässä ja Juice Leskisen tekstittämässä kaunokissa Balladi elokuvasta Klaani. 1980-luvun puoliväliin mennessä Silvennoinen oli muun muassa ehtinyt luoda merkittävän uran äänittäjän tehtävissä JSS-studioilla. Solisti Heikki "Pote" Vihisen, basisti Mikko Löytyn ja etenkin Juice Leskinen Slamista muistetun rumpalin Matti A Takalan kanssa perustettu ja niin ikään kaksi albumia julkaissut Catwalk-yhtye edusti bluesista ponnistanutta hardrockia ja tarjosi samalla Silvennoisen yhtyeistä kaikkein raskainta musisointia. Kunnianosoituksena esikuvilleen Catwalk levytti ensimmäiselle singlelleen The Jimi Hendrix Experiencen Firen ja viimeiselleen Creamin White Roomin. Löytyn veljesten ja Pro Fidesta erkaantuneen Mikko Kuustosen kanssa syntynyt Q. Stone, jonka kuuluisimman kokoonpanon kosketinsoittajana vaikutti Max Tabell, oli suosituimmillaan aivan 90-luvun alkuvuosina. Yhtye konsetoi ulkomailla varsin keskeisten tyylisuunnan edustajien lämmittelijänä John Mayall's Bluesbreakersistä alkaen. Q. Stonen levytysuran huipentumana voi pitää vuonna 1990 ilmestynyttä yhtyeen kakkosalbumia Pink on Blue. Pitkäsoitto, jolla vieraili muun muassa Tower of Power, sisältää muun muassa yhtyeen tuotannon suurimman hittikappaleen Waiting for the Dawn. Kaupallisesti vielä paremmin menestyi vuonna 1992 ilmestynyt ja hitillä Train Train ryyditetty albumi III. Viimeisen täysin uutta tuotantoa sisältäneen pitkäsoittonsa No Substitute yhtye työsti kvartettikokoonpanolla täysin Silvennoisen leadvokalisoimana vuonna 1993. Tv-sarjasta elokuvien mittoihin paisunut Kummeli Heikki Helan, Timo Kahilaisen ja Olli Keskisen kanssa haukkasi leijonanosan Silvennoisen tekemisistä tuosta eteenpäin. Hän on julkaissut omissa nimissään useita englannin, ja myös muutaman suomenkielisen albumin. Silvennoisen soittajakumppaneihin ovat tässä vaiheessa lukeutuneet esimerkiksi Anssi Nykäsen, Harri Rantasen ja Jarmo Nikun kaltaiset The Rest-yhtyeen muodostaneet huippuammattilaiset. Silvennoisen myöhäisempiin keskeisiin yhtyeisiinsä ovat lukeutuneet SF Blues esimerkiksi Pepe Ahlqvistin, Dave Lindholmin ja Eero Raittisen kanssa sekä ahkerasti konsertoinut Silvennoinen Maijanen Band. Vuoteen 2016 Silvennoisen uralla ajoittui yhteinen kiertue blueskuningatar Erja Lyytisen kanssa. Reilun 600 sivun tiiliskiveen sisältyy myös vähemmän kiinnostavia jaksoja, mutta kyseessä on joka tapauksessa erinomainen biografia eräästä maaame kaikkien aikojen keppimiehestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti