Billy Joel:Glass Houses
12. maaliskuuta 1980 ilmestynyt Glass Houses on yhdysvaltalaisartisti Billy Joelin seitsemäs studioalbumi. Se sisältää hänen ensimmäisen Billboardin listakärkeen kohonneen singlensä It's Still Rock N' Roll to Me. Myös itse pitkäsoitto nousi ykkössijalle ja ilmestymisvuotensa loppuun mennessä siitä muodostui Yhdysvalloissa vuoden neljänneksi myydyin albumi. Pelkästään Yhdysvalloissa Glass Housesia on mennyt kaupaksi 7, 1 miljoonaa kappaletta ja se onkin 80-luvun 41:ksi parhaiten myynyt albumi. Vuonna 1981 Joel vastaanotti Glass Housesista parhaan miesrocklauluesityksen Grammyn. Musiikkikirjoittaja Stephen Thomas Erlewinen mukaan albumi edusti raaempaa tyyliä kuin Joelin aikaisemmat pitkäsoitot ja sitä voikin pitää hänen vastauksenaan tuolloin ajankohtaisiin punk- ja uusi aalto-liikkeisiin. Erlewinen mukaan Joel pääsi Glass Housesilla tuotannossaan kaikkein lähimmäksi rockalbumia. Kyseessä on viimeinen originaalin Billy Joel Bandin, eli hänen itsensä lisäksi Richie Cannatan, Doug Stegmeyerin, Russell Javorsin ja Liberty De Vitton työstämä albumi. Pitkäsoiton nauhoituksiin osallistui lisäksi uusi soolokitaristi David Brown. Multi-instrumentalisti Cannata jätti yhtyeen juuri ennen kuin nauhoitukset Joelin seuraavaa pitkäsoittoa, vuonna 1982 ilmestynyttä The Nylon Curtainia varten alkoivat. The Strangerin ja 52:nd Streetin jälkeen Glass Houses oli Joelin albumeista kolmas ja samalla viimeinen Phil Ramonen tuottama. Vuonna 2004 popjournalisti Chuck Klosterman ylisti Glass Housesia ja etenkin sen vähemmän tunnettuun tuotantoon lukeutuvia kappaleita All for Leyna, I Don't Want to Be Alone, Sleeping with the Television On ja Close to the Borderline.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti