keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Torstain terävä:Grateful Deadin rumpaleiden johtaman yhtyeen työstämä soundtrackalbumi

 The Rhythm Devils:TheApocalypse Now Sessions


The Apocalypse Now Sessions on The Rhythm Devilsin nauhoittama albumi. Alaotsikoltaan se on The Rhythm Devils Play River Music ja albumiin myös viitataan ajoittain mainitulla nimellä. Kyseinen albumi sisältää elokuvan Apocalypse Now soundtrackille nauhoitettua musiikkia. Passport Records julkaisi albumin vinyyliformaatissa vuonna 1980. Kymmentä vuotta myöhemmin Rykodisc Records julkaisi pitkäsoitosta laajennetun cd-version. The Rhythm Devils on perkussioihin painottunut yhtye, jonka johtohahmot ovat Grateful Deadin rumpalit Mickey Hart ja Bill Kreutmann. Apocalypse Nown nauhoitusten aikaan yhtyeen kokoonpanoon kuului lisäksi samaisen yhtyeen basisti Phil Lesh, perkussionistit Airto Moreira, Greg Errico, Jim Loveless ja Jordan Amarantha, kitaristi Mike Hinton ja solisti Flora Purim. Todennettuaan Grateful Deadin konsertin ohjaaja Francis Ford Coppola pyysi yhtyeen rumpaleita Mickey Hartia ja Bill Kreutzmannia nauhoittamaan musiikkia Apocalypse Nowhun. Mainitun elokuvan tapahtumat sijoittuvat suureksi osaksi joen varrelle viidakkoon Vietnamin sodan aikana. Heart ja Kreutzmann ja seitsemän muuta muusikkoa kasasivat rumpuja ja muita perkussiosoittimia San Rafaelissa, Kaliforniassa sijainneeseen Club Front-studioon. Kun elokuvan raakaversio oli esitetty, musiikki improvisoitiin ja osa siitä päätyi elokuvan soundtrackille. Nauhoitukset tapahtuivat kymmenessä päivässä. Osa nauhoituksista remiksattiin ja ne pääsivät mukaan lopulliselle albumille. Sillä hyödynnettiin laajaa valikoimaa perkussioinstrumentteja ympäri maailmaa. Lisäksi The Rhytm Devils muodosti joitakin aivan uusia instrumentteja. Eräs niistä oli The Beast, bassorumpujen kokoelma, jossa eri nuotteja keskeytettiin laajasta metallihyllystä.  Kun Apocalypse Nown nauhoitukset oli saatu valmiiksi, The Beast päätyi osaksi Grateful Deadin konserttien Rhythm Devils-osuutta. Siinä Hart ja Kreutzmann esittivät pitkän perkussiodueton, joka oli osa Grateful Deadin konserttien jälkimmäistä settiä. Toinen tavanomaisesta poikkeava albumin nauhoituksia varten rakennettu perkussioinstrumentti oli The Beam. Sen variantteja on hyödynnetty sekä Grateful Deadin että Mickey Hartin sooloyhtyeiden konserteissa. AllMusiciin albumista laaditun arvion mukaan kyseessä on ensisijaisesti perkussioalbumi, intensiivinen pitkäsoitto, joka kuvaa taiteellisesti elokuvan tapahtumapaikkana olevan viidakon kauneutta ja kauhuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti