Tapani Bagge & Jari Eklund:Teddy, Aikka ja Alpo (Docendo)
Teddy, Aikka ja Alpo on Tapani Baggen ja Jari Eklundin käsialaa oleva, definitiivinen ja puhutteleva elämäkertateos suurelle yleisölle ensisijaisesti Teddy and the Tigers-yhtyeen johtohahmoksi identifioituvasta Teddy Guitarista, eli Aikka Hakalasta. Otsikossaan teos viittaa Hakalan kolmeen persoonaan; nuoriso-idoli Teddy Guitariin, monipuoliseen muusikkoon Aikka Hakalaan sekä yksityishenkilö Alpo Hakalaan. Teosta varten on haastateltu suurta määrää Hakalan lähipiiriin kuuluneita muusikoita ja muita musiikkialan vaikuttajia. Musiikista muodostui ujolle nuorukaiselle kanava itsensä purkamiseen. Hänen keskeisiin varhaisiin musiikillisiin diggauskohteisiinsa lukeutuivat muun muassa Steppenwolf-yhtye, suuren vaikutuksen tehnyt Easy Rider-elokuva sekä merkittävän detroitilaisen esipunkyhtyeen MC 5:n Helsingin-konsertti. Hakalan varhainen suosikkialbumi oli silti yllättäen keskeisimpiin progeyhtyeisiin lukeutuvan King Crimsonin esikoispitkäsoitto In the Court of the Crimson King. Teddy and the Tigersin ura käydään kirjassa läpi muutamassa kymmenessä sivussa. Ratkaisu on täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävä, sillä Janne Salmi on kirjoittanut mainitusta yhtyeestä oman teoksensa. Sitä vastoin Tigersia seurannut rytinäbluesyhtye Bad Sign saa teoksessa ansaitsemansa huomion ja yhtyeen ura kirjassa käsitelläänkin suorastaan ihailtavan seikkaperäisesti. Hakalan lisäksi Bad Signin toinen ydinhahmo oli varhaisesta Sleepy Sleepersistä ja vuosien 1978 ja 1982 välillä äijärockyhtye Ronski Gangista muistettu kitaristi Olli Pekkola, jonka päiväkirjamerkinnät Bad Signin Teksasin-matkoista ovatkin suorastaan hersyvää luettavaa. Teddy and the Tigersin ja Bad Signin väliin Hakalan musiikillisella matkalla osuivat lyhytikäisiksi jääneet, mutta silti varsin keskeisiksi osoittautuneet yhtyeet Lonestars ja Falcons. Bad Signin jälkeen Hakalan musiikillisella uralla merkittäväksi muodostui hänen pitkäkestoinen vaikutusaikansa varsin monipuolisella ohjelmistolla operoineena trubaduurina sekä useamman vuoden kestänyt jäsenyytensä Irwinin yhtyeessä. Vuonna 1997 Hakalalta ilmestyi varsin laadukas, mutta valitettavan vähäiselle huomiolle jäänyt countrya edustava sooloalbumi True Stories Mostly. Teddy and the Tigersin vuonna 2012 ilmestyneen paluulevyn Master Cuts esimerkiksi bluesministeri Esa Kuloniemi kohotti yhtyeen tuotannon laadukkaimmaksi albumiksi. Näihin aikoihin yhtyeen toisena kitaristina vaikutti Ykä Putkinen. Hakalan viimeiset vuodet olivat suruntäyteisiä. Ne kuvataan kaunistelemattomasti, mutta silti ne tuovat teoksen päähenkilön entistä lähemmäksi lukijaa. Teddy, Aikka ja Alpo on mitä vaikuttavin lukukokemus paitsi Hakala-diggareille, myös yleisellä tasolla kotimaisesta rockskenestä kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti