We Gotta Get Out of This Place, joka on joskus nähty myös kirjoitusasussa We've Gotta Get Out of This Place, on Barry Mannin ja Cynthia Weilin kirjoittama kappale, jonka vuonna 1965 ilmestyneestä hittilevytyksestä vastasi The Animals. Siitä on muodostunut tyylisuuntansa ikoninen kappale, joka oli erityisen suosittu Yhdysvaltojen sotavoimissa Vietmanin sodan aikaan. Vuonna 2004 kappale saavutti sijan 233. Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla. We Gotta Get Out of This Place on päässyt myös 500 rockia muokanneen kappaleen listalle. Mann ja Weil oli sittemmin Hall of Fameen päässyt biisintekijäpariskunta, joka assosioitui osaksi New Yorkin Brill Buildingin skeneä. Kaksikko nauhoitti kirjoittamastaan kappaleesta demon, jolla Mann oli solistina ja pianistina. We Gotta Get Out of This Place oli alun perin tarkoitettu The Righteous Brothersille, jolle Mann ja Weil olivat kirjoittaneet listakärkeen kohonneen kappaleen You've Lost That Lovin' Feelin'. Mannin hankittua itselleen levytyssopimuksen hänen yhtiönsä Wounded Bird Records halusi Mannin julkaisevan kappaleen itse. Kappaleen kuullut Allen Klein antoi demon Mickie Mostille, The Animalsin tuottajalle. Hän oli jo aikaisemin soittanut Brill Buildingiin ja pyytänyt kappalemateriaalia The Animalsin seuraavaa levytystä varten. Yhtyeen hiteistä It's My Life ja Don't Bring Me Down tulivat samasta tallista ja The Animals ehti levyttää We Gotta Get Out of This Placen ensiksi. The Animalsin versiossa tekstiä oli hienoisesti muutettu originaalista demoversiosta. Sen alkusanat "In this dirty old part of the city where the sun refused to shine people tell me there ain't no use in tryin'" ovat tulkittavissa viittaamaan The Animalsin teolliseen ja työväenluokkaiseen taustaan Newcastle Upon Tynessä. Kappale sisältää basisti Chas Chandlerin soittaman erottuvan intron. Kyseessä on The Animalsin ensimmäinen levytys urkuri Alan Pricen yhtyeen lineupista lähdön jälkeen. Hänen paikkansa The Animalsissa oli ottanut Dave Rowberry. We Gotta Get Out of This Place sisältää erään Eric Burdonin ikimuistoisimmista laulusuorituksista. Elokuussa 1965 We Gotta Get Out of This Place nousi brittilistalla kakkossijalle. Sen nousun kärkeen esti ainoastaan Beatlesin Help. Seuraavassa kuussa kappale saavutti Yhdysvalloissa sijan 13. ja nousi syyskuussa Kanadassa niin ikään toiselle sijalle. Briteissä ja Yhdysvalloissa kappaleesta julkaistut singlet olivat eri versiot samasta nauhoitussessiosta. EMI:n kappaleesta The Animalsin Yhdysvaltojen levy-yhtiölle MGM Recordsille lähettämä versio oli vahingossa se, jota ei ollut valittu julkaistavaksi muualla. Yhdysvalloissa kappaleen tekstissä lauletaan See my daddy in bed-a-dyin' kun samainen kohta brittiversiossa kuuluu Watch My Daddy in Bed a Dyin'. Yhdysvalloissa väärä otto ilmestyi syksyllä 1965 albumilla Animal Tracks ja jälleen seuraavana vuonna suosituksi muodostuneella kokoelma-albumilla Best of The Animals. Vuonna 1973 ABCKCO julkaisi samaisen kokoelman uudelleen laajennetun biisilistan kera. We Gotta Get Out of This Place ei ollut mukana millään Britanniassa The Animalsin toiminta-aikana ilmestyneellä albumilla. Kun The Animalsin uudelleenjulkaisuja alkoi ilmestyä cd-aikakaudella, oikeudet kappaleisiin omistanut Allen Klein piti huolta siitä, että ainoastaan Briteissä ilmestynyt We Gotta Get Out of This Placen versio julkaistiin The Animalsin uusintapainoksilla ja kokoelma-albumeilla. Vastaavasti Yhdysvaltojen radioasemilla kappaleesta kuultiin täst edes ainoastaan Britanniassa ilmestynyttä versiota. Vuonna 2004 ABKCO julkaisi The Animalsilta Retrospective-kokoelman, jolla Yhdysvalloissa We Gotta Get Out of This Placesta ilmestynyt versio oli viimein mukana, samoin edullisen kokoelman The Very Best of The Animals. Ilmestymisaikanaan We Gotta Get Out of This Place oli suosittu kappale esimerkiksi valmistujaisjuhlissa ja kyseessä on eräs niistä aikakautensa keskeisistä kappaleista, joissa rockmusiikki sai uuden roolin sosiaalisen tietoisuuden voimana. We Gotta Get Out of This Place oli mukana Dennis Potterin vuonna 1965 valmistuneessa televisionäytelmässä Stand Up, Nigel Barton ja BBC:n vuonna 1996 valmistuneessa ja Newcastleen liittyvässä television draamasarjassa Our Friends in the North, jonka tapahtumat sijoittuivat osittain 60-luvulle. Alkukrediittien aikana kappaletta kuultiin joissakin jaksoissa Vietnamin sotaan liittyvässä yhdysvaltalaissarjassa China Beach. Vuoden 2012 South by Southwest-festivaalilla Bruce Springsteen esitti We Gotta Get Out of This Placesta lyhennetyn akustisen version ja mainitsi sen olevan jokainen kappale, jonka hän on kirjoittanut. Biisin nimi on ollut pohjana akateemikko Lawrence Grossbergin vuonna 1992 valmistuneen teoksen We Gotta Get Out of This Place:Popular Conservatism and Postmodern Culture otsikolle. Siinä käsitellään yhdysvaltalaisen konservatismin ja rockkulttuurin välistä konfliktia. Biisi antoi nimen Stefan Kalmarin vuonna 1997 Lontoossa pidetylle taidenäyttelylle. Lisäksi se on mukana Bob Carltonin jukeboxmusikaalissa Return to the Forbidden Planet. Joulukuussa 1986 australialainen hardrockyhtye The Angels julkaisi We Gotta Get Out of This Placesta coverversion, joka ilmestyi singleformaatin lisäksi mainitun yhtyeen albumilla Howling.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti