Rockin historian keskeisiin basisteihin lukeutuva Gary Thain syntyi Uudessa-Seelannissa 15. toukokuuta 1948. Hän aloitti esiintymiset 13-vuotiaana. Thainin ensimmäinen yhtye, The Strangers, julkaisi kolme singleä. Niiden joukossa oli Thainin ensimmäinen sävellys I'll Never Be True, jonka hän kirjoitti kuudentoista ikäisenä. The Strangersin hajottua Gary muutti Australiaan. Hänen seuraava yhtyeensä oli The Secrets, joka julkaisi ainoastaan yhden singlen vuonna 1966. Thainin seuraava yhtye oli Englannissa, Skotlannissa, Walesissa ja Saksassa keikkaillut Me and The Others. Seuraavana vuorossa oli Thainin ensimmäinen ammattimaisesti toiminut yhtye New Nadir. Erityisen suosituksi se muodostui Sveitsin clubiskenessä, missä yhtye keikkaili runsaan puolen vuoden ajan. Kyseessä oli jazztyyppistä musiikkia esittänyt trio, jonka muita jäseniä olivat kitaristi Ed Carter ja rumpali Mike Kowalski. Yhtye levytti albumin, jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu ja toimi The Toys-nimisen naislauluyhtyeen taustayhtyeenä. New Nadirin hajottua vuonna 1968 Gary liittyi Keef Hartleyn yhtyeeseen. Sen riveissä hän soitti kuudella albumilla ja oli mukana jopa Woodstockissa, missä Keef Hartley Band soitti ennen Santanaa. Yhtyeen konsertista ei valitettavasti ole kuvattua materiaalia. Saman vuoden kesäkuussa Keef Hartley Band soitti Bath Blues Festivaalilla noin 40 000 hengen yleisölle ja mainitun festivaalin muista esiintyjistä mainittakoon Led Zeppelin ja Fleetwood Mac. Keef Hartley Band hajosi vuonna 1972. Jo ennen sitä Thain oli osallistunut muutamiin muihin keskeisiin levytyksiin. Niistä mainittakoon Martha Veletzin vuonna 1970 ilmestynyt pitkäsoitto Fiends and Angels, jolla olivat lisäksi mukana esimerkiksi Eric Clapton ja John McVie. Musiikki oli progressiivista rockia ja Veletzin laulutyyliä on verrattu Janis Jopliniin.
Britanniassa pitkäsoitto julkaistiin arvostetulla Blue Horizon-merkillä, mutta saatavilla on myös edullisempi albumin jenkkipainos. Thain osallistui myös Keef Hartley Bandin jäsenten Miller Andersonin ja Pete Yorkin vuosina 1971 ja 1972 ilmestyneisiin sooloprojekteihin. Alkuvuodesta 1972 Thain vastaanotti puhelun Ken Hensleyltä ja sai pyynnön liittyä Uriah Heeppiin. Yhtyeen edustama progressiivinen hardrock oli Thainille uusi genre, mutta hänen soittotyylinsä säilyi ainutlaatuisena. Aluksi Thain oli mukana Heepin Yhdyvaltain-kiertueella. Ensimmäinen Heepin albumi, jonka levyttämiseen Thain osallistui, oli toukokuussa 1972 ilmestynyt Demons and Wizards. The Magician's Birthday seurasi loppuvuodesta ja vuoden 1973 alussa ilmestyi keikkatunnelmia vanginnut tupla-albumi Uriah Heep Live. Menestystä jatkoi samana vuonna ilmestynyt studioalbumi Sweet Freedom. Vuonna 1974 ilmestynyt Wonderwold oli valitettavasti viimeinen Heepin pitkäsoitto, jonka levyttämiseen Thain osallistui. Syyskuussa 1974 Thain sai jenkkikiertueella hengenvaarallisen sähköiskun. Keikkapaikka oli Dallas ja kappale July Morning. Thainin terveys ei palannut ennalleen ja seuraavan vuoden alussa hän joutui jättämään Uriah Heepin. Kolme vuotta kestäneen Heep-pestinsä aikana Thain soitti yhtyeen kanssa yli 140 konserttia. Taisteltuaan terveys- ja huumeongelmia vastaan Thain menehtyi kahdeksas joulukuuta 1975 Norwood Greenissä ainoastaan 27 vuoden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti