Martha and the Muffins on kanadalainen, vuodesta 1977 lähtien toiminut rockyhtye. Vaikka yhtyeen ainoa kansainvälinen singlehitti on Echo Beach, se on saavuttanut useita muita menestyskappaleita kotimaassaan ja noussut listoille sekä Kanadassa että kansainvälisesti myös nimellä M+M työstämillään levytyksillä. Martha and the Muffins sai alkunsa Torontossa vuonna 1977, jolloin David Millar tiedusteli itsensä tavoin Ontarion taidekoulussa opiskelleelta Mark Ganelta apua yhtyeen perustamisessa. Millar kiinnitti mukaan kosketinsoittaja Martha Johnsonin, tämän koulutoveri Carl Finkle ryhtyi basistiksi ja Ganen veljestä Timistä tuli yhtyeen rumpali. Millar ja Mark Gane olivat yhtyeen kitaristeja ja Martha Johnson solisti. Nimeen Martha and the Muffins yhtye päätyi erottautuakseen aikakauden punkyhtyeiden aggressiivisista nimistä. Milarin mukaan alun perin kyse oli väliaikaisesta nimestä, joka olisi ollut tarkoitus muuttaa, kun jotakin laadukkaampaa olisi keksitty tilalle. Nimeä Martha and the Muffins yhtye käytti lopulta seitsemän vuoden ajan. Debyyttikeikkansa yhtye soitti Ontarion taidekoulun Halloween-juhlissa lokakuuussa 1977. Saksofonisti Andy Haas täydensi yhtyeen kokoonpanon alkuvuodesta 1978, tosin alun perin vierailevana muusikkona. Perustajajäsen Millar jätti yhtyeen pian tämän jälkeen alkaen työskennellä sen ääniteknikkona. Hänen paikkansa otti Ganen kanssa samaa koulua käynyt Martha Ladly. Hänestä tuli yhtyeen toinen solisti/kosketinsoittaja, jonka etunimi oli Martha. Martha Johnson säilytti edelleen asemansa yhtyeen ensisijaisena leadvokalistina. Vuonna 1978 yhtye julkaisi ensimmäisen omakustannesinglensä Insect Love. Se ja kesäkuussa 1978 nauhoitettu demo varmistivat yhtyeelle levytyssopimuksen Virgin Recordsin alamerkin Dindiscin kanssa. Vuonna 1979 Martha and the Muffins matkusti Britanniaan nauhoittamaan ensimmäistä albumiaan Metro Music. Vuonna 1980 ilmestynyt pitkäsoitto oli Mike Howlettin tuottama ja se nauhoitettiin Manor-studioilla Oxfordshiressa. Metro Musicin kappaleista Echo Beachistä muodostui kansainvälinen hitti. Vaikka albumilta ei poimittu muita varsinaisia menestyskappaleita, Paint by Number Heart saavutti radiosoittoa Kanadassa ja Saigon sekä niin ikään singleformaatissa ilmestynyt Suburban Dream BBC Radio I:llä. Molemmat kappaleet näyttäytyivät myös yhdysvaltalaisilla tanssilistoilla. Lokakuussa 1980 ilmestynyt yhtyeen toinen albumi Dance and Trance ei ollut edeltäjänsä veroinen menestys, eikä siltä poimittu singlehittejä. Heti mainitun albumin nauhoitusten jälkeen Ladly vaihtoi jäsenyytensä yhtyeessä taideopintoihin. Loppuvuodesta 1980 Jean Wilson otti hänen paikkansa yhtyeen keikkamuusikkona, mutta ei milloinkaan levyttänyt Martha and the Muffinsin kanssa. Vuonna 1981 oli basisti Finklen vuoro lähteä yhtyeestä. Hänet korvannut Jocelyne Lannois oli vielä tuossa vaiheessa tuntemattoman levytuottajan Daniel Lanoisin sisko. Jocelyne esitteli veljensä yhtyeelle ja hänestä tuli keskeinen kandidaatti Martha and the Muffinsin seuraavan albumin tuottajaksi. Virgin Records vaati kuitenkin, että koska yhtye työskenteli tuossa vaiheessa tuntemattoman tuottajan kanssa, sen tuli lisäksi työstää albuminsa pienemmällä budjetilla. Martha and the Muffinsin vuonna 1981 ilmestynyt albumi This is the Ice Age oli Lanoisin ja yhtyeen itsensä tuottama ja se nauhoitettiin Torontossa ja Hamiltonissa, Ontariossa. Tyylillisesti edeltäjiään kokeellisemman pitkäsoiton singlekappaleet Women Around the World ja Swimming saavuttivat Kanadassa merkittävää radiosoittoa. Niistä ensiksi kohosi Kanadassa sijalle 24. ja mainittu kappale nousi vuoden 1981 marraskuussa myös RPM national singles-listalle. Pian albumin ilmestymisen jälkeen Tim Gane päätti, ettei hän halunnut enää keikkailla ja jätti Martha and the Muffinsin. Hänen paikkansa otti uusi rumpali Nick Kent. Vaikka This is the Ice Age oli saavuttanut myönteisiä arvioita, albumilta poimitut singlet eivät menestyneet muualla kuin Kanadassa ja Virgin Records pudotti yhtyeen. Haas jätti Martha and the Muffinsin This is the Ice Agen tiimoilta tehdyn kiertueen jälkeen luoviin erimielisyyksiin vedoten ja kvartetiksi kutistunut yhtye solmi uuden levytyssopimuksen MCA:n jakeleman kanadalaisen indieyhtiön Current Recordsin kanssa. Vuonna 1983 ilmestynyt albumi Danseparc oli Daniel Lanoisin, Ganen ja Johnsonin tuottama. Gane olisi toivonut yhtyeen muuttavan nimekseen M+M ja kompromissina Danseparkin kanteen painettiin yhtyeen molemmat kirjoituasut. Uuden albumin nimikappale nousi Kanadassa top 40:ään. Danseparcin tiimoilta tehdyllä kiertueella yhtyeen peruskokoonpanoa täydensi muun muassa kitaristi Michael Brook. Kiertueen lopulla Gane ja Johnson, joista oli tullut aviopari mainitsivat, että vaikka he halusivat jatkaa levyttävänä yhtyeenä, he tahtoivat lisäksi kokeilla uusia suuntia työskentelemällä uusien yhteistyökumppanien kanssa. M+M merkitsi tästä eteenpäin Marthaa ja Markia sekä heidän taustamuusikoitaan. Vuonna 1984 ilmestynyt albumi Mystery Walk oli jälleen kaksikon itsensä sekä Daniel Lanoisin tuottama. Pitkäsoitolla vierailleisiin muusikoihin lukeutuivat rumpali Yogi Horton, basisti Tinker Barfield sekä puhaltimista vastannut Brecker Brothers. Mystery Walkilta poimittu Black Stations/White Stations oli yhtyeen suurin hitti vuosiin. Kanadan lisäksi kappale menestyi Yhdysvalloissa ollen tanssilistalla parhaimmillaan kakkossijalla. Toinen albumilta poimittu single Cooling the Medium oli niin ikään huomattava menestys Kanadassa. Vuonna 1985 Johnson ja Gane aloittivat Montrealissa työskentelynsä seuraavaa albumiaan varten. Työt jatkuivat Bathissa, Britanniassa tuottaja David Lordin kanssa. Lopputuloksena oli vuonna 1986 ilmestynyt albumi The World is a Ball. Sen singlekappale Song in My Head saavutti radiosoittoa ja oli Kanadassa top 40-menestys. Itse albumi myi kuitenkin niukasti ja The World is a Ballin seuraajaa Gane ja Johnson työstivät useita vuosia. Pariskunta asui Britannissa muutaman vuoden ajan. Uuden albumin nauhoitukset alkoivat Bathissa vuonna 1987 ja jatkuivat Torontossa, minne aviopari palasi vuonna 1989. Viimein vuonna 1992 ilmestynyt albumi Modern Lullaby julkaistiin jälleen nimellä Martha and the Muffins ja vanhoista jäsenistä sen työstämiseen oli osallistunut joistakin perkussioista vastannut Mark Gane. Samaisena vuonna Martha and the Muffins levytti coverin kappaleesta Shades of Scarlett Conquering Joni Mitchellille työstetylle tribuuttialbumille Back to the Garden. Vuonna 1992 syntyi myös Ganen ja Johnsonin tytär Eve. Muuttuneen perhetilanteen myötä kaksikko laittoi yhtyeen jäihin useaksi vuodeksi ja siirtyi muihin musiikillisiin projekteihin. Vuonna 1995 ilmestynyt ja Marthan nimissä julkaistu lastenlevy Songs from the Tree House oli tosi asiassa Martha and the Muffinsin albumi, sillä kappaleista, sovituksista ja tuotannosta vastasivat Gane ja Johnson. Vuonna 1996 Songs from the Tree House voitti parhaan lasten levyn Juno Awardin. Vuonna 1998 Martha and the Muffinsilta ilmestyi kokoelma-albumi Then Again:A Retrospective, jolla oli mukana myös entuudestaan julkaisematon kappale Resurrection. Seuraavana vuonna ilmestyneellä eri artistien tuotantoa sisältävällä kokoelma-albumilla The World According to Popguru oli niin ikään mukana yksi uusi Martha and the Muffinsin tuotantoa edustava kappale Do You Ever Wonder? Toukokuussa 1999 Martha and the Muffins esitti liveversion Echo Beachistä ohjelmassa Open Mike with Mike Bullardin. Ganen ja Johnsonin lisäksi lineupiin kuuluivat Jocelyne Lanois ja Ganen veljiin lukeutuva Nick. Vuonna 2003 Johnson ja Gane esiintyivät sessiomuusikoiden kanssa CFNY Reunionissa Martha and the Muffinsin nimellä. Vuoteen 2005 ajoittui useita reunion-konsertteja Torontossa. Esimerkiksi 14. toukokuuta Martha and the Muffins soitti keikan niin ikään reunion tehneen Parachute Clubin kanssa. Mainitun vuoden 2005 reunion-konsertteihin osallistui lisäksi kitaristi Jocelyne Lanois. Kyseessä olivat ensimmäiset täyspitkät Martha and the Muffinsin nimellä soitetut konsertit vuoden 1987 jälkeen. Näihin aikoihin kanadalainen tv-show Paradise Falls soitti loppukrediiteissään Martha and the Muffinsin tuoreempaan levytystuotantoon lukeutunutta kappaletta Paradise. Vuosina 2007/2008 Martha and the Muffinsin tuotannosta julkaistiin cd-formaatissa uudelleen albumit This is the Ice Age ja Danseparc. Jälkimmäinen oli 25-vuotisjuhlapainos ja Peter J. Mooren digitaalisesti remasteroima. Molemmilla albumeilla oli myös bonuskappaleita. Kesäkuussa 2008 Martha and the Muffins aloitti uuden albuminsa Delicate työstämisen tuottaja David Bottrillin kanssa. Joulukuussa 2009 sen ensimmäinen singlekappale Mess ilmestyi YouTubeen. Helmikuun toisena 2010 ilmestyneen albumin julkaisijana oli yhtyeen oma yhtiö Muffin Music. Kyseessä oli Martha and the Muffinsin ensimmäinen uudesta tuotannosta koostuva albumi 18 vuoteen. Vuoden 2010 aikana ilmestyi lisäksi kaksi albumeilla julkaisematonta singleä. Niistä ensiksi mainittu oli akustinen 30-vuotisjuhlastudioversio Echo Beachistä. Se julkaistiin sekä cd-singlenä että digitaalisena downloadina. Molemmissa formaateissa kakkosbiisinä oli Big Day. Loppuvuodesta 2010 ilmestyi ainoastaan digitaalisesti lomasingle Santa's Gift of Love. Alkuvuodesta 2013 Martha Johnson ilmoitti olevansa työstämässä sooloalbumia, jota varten hän keräsi varoja Kickstarterissa. Solo One -niminen pitkäsoitto identifioitui Johnsonin soolodebyytiksi, vaikka Mark Gane oli osallistunut albumin kaikkien 11 kappaleen tuotantotyöhön. Hän soitti yhdeksällä biisillä ja oli ollut kirjoittamassa seitsemää. Syksyllä 2013 ilmestyneen albumin työstämiseen olivat lisäksi osallistuneet Ron Sexsmith ja Ray Dillard. Toukokuussa 2020 Martha and the Muffins julkaisi downloadina ja musiikkivideona kappaleen Stay Home and Dance. Kyseessä oli uusioversio yhtyeen vuoden 1984 tuotantoa edustavasta kappaleesta Come Out and Dance. Vuonna 2021 ilmestyi harvinaisuuksista ja demoversioista koostunut albumi Marthology:In and Outtakes. Samoihin aikoihin yhtye ilmotti työstävänsä uutta pitkäsoittoa, jonka olisi tarkoitus ilmestyä vuoden 2022 aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti