Journey on San Franciscossa vuonna 1973 perustettu rockyhtye, jonka originaalikokoonpano koostui aikaisemmin Santanassa ja Frumious Bandersnatchissa soittaneista muusikoista. Yhtyeen suosio oli suurimmillaan vuosien 1973 ja 1987 välisenä aikana Steve Perryn ollessa sen laulusolistina. Tuona aikana yhtye julkaisi sarjan hittejä, joista vuonna 1981 ilmestyneestä kappaleesta Don't Stop Believin' tuli vuonna 2009 iTunesin suosituin ennen 2000-lukua julkaistu kappale. Se julkaistiin Journeyn kahdeksannella ja suosituimmaksi muodostuneella albumilla Escape, joka nousi Billboardin albumilistan kärkeen. Samaiselta pitkäsoitolta poimittiin myös toinen yhtyeen suosituimpiin lukeutuva single; Open Arms. Journeyn seuraava albumi, vuonna 1983 ilmestynyt Frontiers oli lähes yhtä suosittu. Yhdysvalloissa se saavutti toisen sijan ja sisälsi useita singlemenestyksiä. Frontiersin myötä Journeyn suosio kasvoi Britanniassa, missä albumi saavutti kuudennen sijan. 90-luvun puolivälissä Journey teki menestyksekkään reunionin ja on myöhemmin koonnut rivinsä useiden leadvokalistien kanssa. Journey on saavuttanut kaksi kulta- ja kaksi timanttilevyä. Lisäksi yhtyeellä on plakkarissaan kahdeksan moninkertaisesti platinaa myynyttä albumia. Niistä seitsemän peräkkäistä julkaistiin vuosien 1978 ja 1987 välillä. Yhdysvalloissa Journey on saavuttanut 18 top 40:ään noussutta singleä, joista yksikään ei kuitenkaan ole ollut listaykkönen. Suurempaan suosioon on yltänyt ainoastaan Electric Light Orchestra, joka on saavuttanut 20 top 40:ään noussutta singlehittiä. Journeyn singleistä kuusi nousi Yhdysvalloissa top teniin. Don't Stop Believin' nousi brittilistalla kuudenneksi. Journey aloitti musiikillisen matkansa progressiivisena rockyhtyeenä. Vuoteen 1978 mennessä se oli Allmusicin mukaan vakiinnuttanut asemansa eräänä rakastetuimmista ja myös joidenkin vihaamista kaupallisista rock/pop-yhtyeistä samana vuonna ilmestyneellä albumillaan Infinity. 48 miljoonan albumin myynnillään Journey on Yhdysvalloissa 25:ksi suosituin yhtye. Maailmanlaajuisesti yhtyeen levyjä on myyty 75 miljoonaa, mikä tekee Journeysta erään kaikkien aikojen suosituimmista yhtyeistä. Vuonna 2005 USA Today -mielipidekyselyssä Journey äänestettiin Yhdysvaltojen kaikkien aikojen viidenneksi parhaaksi rockyhtyeeksi. Sen kappaleista on tullut standardeja areenarockin saralla ja niitä soitetaan edelleen ahkerasti rockradioasemilla ympäri maailmaa.VH1:n sadan kaikkien aikojen parhaan artistin listalla Journey saavutti sijan 96. Rock and Roll Hall of Fameen yhtye pääsi vuonna 2017 kokoonpanollaan, jonka muodostivat solisti Steve Perry, kitaristi Neal Schon, kosketinsoittajat Jonatan Cain ja Gregg Rolie, basisti Ross Valory ja rumpalit Ansley Dunbar ja Steve Smith. Journeyn originaalikokoonpano muodostui vuonna 1973 San Franciscossa Santanan managerin Herbie Herbertin suojeluksessa. Yhtyeen originaalinimi oli Golden Gate Rhythm Section ja sen tarkoituksena oli säestää Bayn alueen artisteja. Kitaristi Neal Schon ja solisti/kosketinsoittaja Gregg Rolie tulivat Santanasta ja aikaisemmin psykedeelisessä rockyhtyeessä Frumious Bundernatchissa vaikuttaneet basisti Ross Valory, rytmikitaristi George Tickner sekä The Tubesissa rummuttanut Prairie Prince täydensivät yhtyeen kokoonpanon. Yhtye luopui aikeestaan toimia taustayhtyeenä ja kehitti musiikillista ilmaisuaan jazz-fuusion suuntaan. Nimen Journey yhtyeelle keksi epäonnistuneen radiokilpailun jälkeen roudari John Villanueva. Debyyttikeikkansa yhtye soitti Winterland Ballroomissa uuden vuoden aattona 1973. Prairie Prince teki pian paluun The Tubesin riveihin, joten yhtye palkkasi rumpalikseen viimeksi Frank Zappan kanssa työskennelleen brittiläisen Ansley Dunbarin. Uuden kokoonpanon debyyttikeikka oli helmikuussa 1974 Great American Music Hallissa ja levytyssopimuksensa yhtye solmi Columbia Recordsin kanssa. Journeyn esikoisalbumi ilmestyi vuonna 1975. Rytmikitaristi Tickner jätti yhtyeen ennen vuonna 1976 ilmestynyttä kakkosalbumia Look into the Future. Kumpikaan albumeista ei saavuttanut suuria myyntilukuja ja kolmikko Schon, Valory ja Dunbar otti laulutunteja lisätäkseen lauluharmonioita Rolien leadvocalseihin. Vuonna 1977 ilmestynyt yhtyeen kolmas albumi Next sisälsi aikaisempaa lyhyempiä kappaleita ja enemmän vokalisteja. Schon lauloi leadia kahdella albumin kappaleista. Vähäisen levymyynnin vuoksi Columbia Records kehotti Journeytä muuttamaan musiikillista ilmaisuaan ja kiinnittämään yhtyeeseen toisen solistin, jonka kanssa Rolie jakaisi lauluosuudet. Yhtye palkkasi Robert Fleischmanin ja muutti musiikillista tyyliään Bostonin ja Foreignerin kaltaisten yhtyeiden suuntaan.
Yhtyeen uusi kokoonpano teki kiertueen vuonna 1977 ja kirjoitti hitin Wheel in the Sky, mutta managementtia koskeneiden syiden vuoksi Fleischman joutui jättämään yhtyeen vuoden sisällä. Loppuvuodesta 1977 Steve Perrystä tuli yhtyeen uusi leadvokalisti. Journeyn manageri Herbie Herbert palkkasi yhtyeen uudeksi tuottajaksi Queenin kanssa menestystä saavuttaneen Roy Thomas Bakerin. Uuden solistin ja tuottajan kanssa Journey julkaisi neljännen albuminsa, vuonna 1978 ilmestyneen Infinityn, josta muodostui yhtyeen ensimmäinen platinaa myynyt pitkäsoitto. Singlekappale Wheel in the Sky saavutti Yhdysvalloissa sijan 57. Loppuvuodesta 1978 manageri Herbert erotti Dunbarin, joka siirtyi pian Jefferson Starshipin jäseneksi. Hänen paikkansa Journeyssa otti jazztaustaa omannut Steve Smith. Uusi kokoonpano levytti vuonna 1979 ilmestyneen albumin Evolution, joka sisälsi yhtyeen ensimmäisen top 20:een nousseen singlen; sijan 16. tavoittaneen Lovin' Touchin' Squeezin'. Vuonna 1980 julkaistu seuraava pitkäsoitto Departure saavutti albumilistalla kahdeksannen sijan. Uudella tyylillään Journey oli tavoittanut uuden diggarikunnan ja Departure-albumin tiimoilta tehdyltä maailmankiertueelta taltioitiin livelevy Captured. Kosketinsoittaja Gregg Rolie jätti yhtyeen ja samalla uransa aikana toisen suositun bändin. Kosketinsoittaja Steve Roseman nauhoitti yhtyeen kanssa Captured-albumin yksittäisen studioraidan The Party's Over (Hopelessly in Love), mutta Rolie suositteli pysyväksi korvaajaksi tilalleen The Babys-yhtyeen Jonathan Cainia. Tämä korvasi Rolien Hammond B3-urun omilla syntetisaattoreillaan. Uudella vuosikymmenellä Journey tuli saavuttamaan uransa suurimman suosion. Cainin kanssa yhtye kirjoitti kappaleet suurimmaksi menetyksekseen osoittautuvalle albumilleen Escape. Sen nauhoitukset alkoivat huhtikuussa 1981 ja jatkuivat kesäkuun puoliväliin. Aivan heinäkuun lopussa julkaistusta Escapesta muodostui välittömästi valtavirran menestys. Sittemmin albumi on myynyt yhdeksänkertaisesti platinaa ja siltä poimittiin kolme top teniin noussutta singleä; Who's Cryin' Now, Don't Stop Believin' ja Open Arms. Kappaleista viimeksi mainittu pysytteli singlelistan kakkosena yhtäjaksoisesti kuuden viikon ajan. Marraskuussa 1981 MTV taltioi Journeyn loppuunmyydyn Houstonin-keikan, jossa yhtye esiintyi yli 20 000:lle diggarilleen. Vuonna 1983 ilmestynyt seuraava albumi Frontiers jatkoi kaupallista menestystä myyden lähes kuusi miljoonaa kappaletta. Siltä poimittiin neljä top 40:ään noussutta hittiä:Separate Ways (Worlds Apart) oli kahdeksas, Faithfully saavutti sijan 12. ja Send Her My Love sekä After the Fall olivat kumpikin parhaimmillaan sijalla 23. Tähän mennessä Journeysta oli tullut eräs maailman suosituimmista yhtyeistä sekä levymyynnin että keikkojen osalta. Seuranneella stadionkiertueellaan yhtye teki sopimuksen NFL Filmsin kanssa. Kyseinen yhtiö kuvasi kiertueesta dokumentin Frontiers and Beyond JFK Stadiumilla Philadelphiassa yli 80 000 diggarin läsnäollessa. Frontiersin tiimoilta tehdyn stadionkiertueen jälkeen Journey piti taukoa. Perry ja Schon työstivät sooloprojekteja vuosien 1982 ja 1985 välillä. Alun perin Frontiersille kaavailluista kappaleista Ask the Lonely julkaistiin vuonna 1982 elokuvan Two of a Kind soundtrackilla ja Only the Young vuonna 1985 elokuvan Vision Quest soundtrackillä. Kappaleista jälkimmäinen saavutti Billboardin listalla yhdeksännen sijan. Journeyn ryhtyessä vuonna 1986 nauhoittamaan albumia Raised on Radio Valerysta ja Smithistä muodostunut yhtyeen rytmiryhmä oli lähtenyt musiikillisiin ja ammatillisiin erimielisyyksiin vedoten. Basistit Randy Jackson ja Bob Glaub sekä rumpali Larrie Londin täyttivät kaksikon jättämät paikat. Albumi myi kaksinkertaisesti platinaa ja siltä poimittiin neljä top 20:een noussutta singleä:Be Good to Yourself oli yhdeksäs, I'll Be Alright Without You neljästoista ja Girl Can't Help It ja Suzanne saavuttivat kumpikin sijan 17. Kiertueella Jackson oli basistina ja Mike Baird rumpalina ja MTV kuvasi siitä myös yhtyeen jäsenten haastatteluja sisältävän dokumentin. Perry ei ollut halukas jatkamaan, joten loppuosa kiertueesta perutiin Journeyn siirtyessä tauolle. Cain ja Schon viettivät vuoden 1987 loppuosan tehden musiikillista yhteistyötä esimerkiksi Michael Boltonin kanssa. Seuraavaksi he lyöttäytyivät yhteen Cainin Babys-yhtyeessä aikaisemmin vaikuttaneiden John Waiten ja Ricky Phillipsin kanssa ja muodostivat superyhtyeen Bad English rumpali Deen Castronovon kanssa vuonna 1988. Steve Smith omisti aikansa jazzyhtyeilleen Vital Information ja Steps Ahead. Ross Valoryn ja Gregg Rolien kanssa hän perusti yhtyeen The Storm, jonka kokoonpanon täydensivät solisti Kevin Chalvant ja kitaristi Josh Ramos.
Kolmas marraskuuta 1991 Schon, Cain ja Perry esittivät useita kappaleita Bill Grahamille järjestetyssä tribuuttikonsertissa. Bad Englishin lopetettua toimintansa vuonna 1991 Schon ja Castronovo muodostivat glammetalyhtye Hardlinen Gioelin veljesten Johnnyn ja Joeyn kanssa. Vuonna 1994 kaksikko siirtyi Paul Rodgersin taustayhtyeeseen. Vuosien 1987 ja 1995 välillä Columbia Records julkaisi Journeylta kolme kokoelma-albumia, joista vuonna 1988 ilmestynyt Greatest Hits on yhtyeen menestynein. Vuosittain kyseistä albumia menee edelleen kaupaksi puolesta miljoonasta miljoonaan kappaletta. Vuoden 2008 loppuun mennessä kyseessä oli kuudenneksi eniten myynyt Greatest Hits-kokoelma Yhdysvalloissa. Vuoteen 2014 mennessä Journeyn Greatest Hits oli pysytellyt Billboardin Hot 200 -listalla 300 viikon ajan.Vuonna 1995 albumit Escape ja Frontiers työstänyt Journeyn kokoonpano solmi uuden managerisopimuksen pitkään The Eaglesin kanssa työskennelleen Irvin Azoffin kanssa. Vuonna 1996 ilmestynyt albumi Trial by Fire sisälsi Billboardin listalla sijalle 12. nousseen singlen When You Love a Woman. Mainstream Rock Tracks-listalla albumin kappaleista top 40:ään nousivat sijan 38. saavuttanut Message of Love, sijalle 33. yltänyt Can't Tame the Lion ja viisi sijaa alemmaksi jäänyt If He Should Break Your Heart. Perry joutui jättämään yhtyeen terveyssyistä ja myös rumpali Steve Smith lähti Journeysta. Vuonna 1998 Journey ilmoitti uudesta solististaan, joka oli aikaisemmin yhtyeissä Tyketto ja Tall Stories vaikuttanut Steve Augeri. Smithin paikan otti Bad Englishista ja Hardlinesta aikaisemmin tuttu Castronovo. Vuonna 2000 yhtye julkaisi seuraavan studioalbuminsa Arrival Japanissa. Yhdysvalloissa albumi ilmestyi seuraavana vuonna. Sen kappaleista All the Way menestyi adult contemporary-listalla. Vuonna 2002 oli vuorossa neljästä kappaleesta muodostunut cd Red 13. Vuonna 2005 Journey pääsi Hollywood Walk of Fameen, teki 30-vuotisjuhlakiertueensa ja julkaisi järjestyksessään 20:n studioalbuminsa Generations, jolla kukin yhtyeen jäsenistä oli leadvokalistina vähintään yhdellä kappaleella. Heinäkuussa 2006 kroonisesta kurkkuinfektiosta kärsinyt Steve Augeri sai jättää Journeyn yhtyeen konsertoidessa Def Leppardin kanssa. Lähes vuoden ajan hänen paikkansa otti Talisman-yhtyeen Jeff Scott Soto. Kesäkuussa 2007 hänen ilmoitettiin jättäneen yhtyeen. Kesällä 2007 Cain ja Schon alkoivat etsiä Youtubesta uutta solistia. Valinta kohdistui coveryhtye The Zoon vokalistiin Arnel Pinedaan. Journeyn ensimmäinen Pinedan kanssa työstetty albumi Revelation debytoi Billboardin listalla viidentenä ja ensimmäisen kahden viikon aikana albumia myytiin yli 196 000 kappaletta. Top 20:ssa albumi pysytteli kuuden viikon ajan. Siltä poimittu single After All These Years viihtyi Adult Contemporary-listalla 23 viikon ajan ja saavutti parhaimmillaan yhdeksännen sijan. 18. joulukuuta 2008 Revelation myi platinalevyksi ja Journeyn kyseisenä vuonna tekemä kiertue oli yksi menestyneimmistä. Yhtyeen toinen Pinedan kanssa työstetty albumi Eclipse ilmestyi toukokuussa 2011 debytoiden Billboardin listalla sijalla 13. Samana vuonna Journeylta julkaistiin Greatest Hits 2-albumi. Journeyn vuoden 2015 kiertueella Roman Hakim otti Castronovon paikan yhtyeen rumpalina. Seuraavana vuonna Steve Smith teki jälleen paluun yhtyeen rumpaliksi ja Journeyn kokoonpano oli jälleen sama kuin albumeilla Escape, Frontiers ja Trial by Fire solisti Steve Perryä lukuun ottamatta. 24. kesäkuuta 2021 ilmestyi uusi single The Way We Used to Be ja uuden studioalbumin Freedom olisi tarkoitus ilmestyä heinäkuussa 2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti