Smack:Radical
Syksyllä 1988 ilmestynyt maamme keskeisimmän katurockyhtyeen Smackin viimeinen studioalbumi Radical ei ole yhtyeen tuotannossa saavuttanut sen varhaisempien pitkäsoittojen veroista mainetta, mutta Smackin jäsenistöstä ainakin Rane Raitsikka on ilmaissut diggaavansa kyseistä albumia vielä vuosikymmeniä myöhemminkin. T. T. Oksalan tuottamista Smackin edeltävistä albumeista poiketen Radicalilla tuotantovastuu oli siirtynyt Pave Maijaselle. Albumille sisältyy muutamia klassikkotasoisia kappaleita ja kokonaisuutena kyseessä on melkoisen tasavahva pitkäsoitto, jolta ei löydettävissä ainuttakaan selkeää täytebiisiä. Tarttuvariffinen pitkäsoiton avauskappale Set Me Free tavoittaa lyriikassaan jopa traagisia sävyjä solisti Clauden tulevaan kohtaloon, I Want Somebody ja Mad About You ovat rivakoita rocksivalluksia ja niistä ensiksi mainittu julkaistiin albumilta myös singleformatissa. Seesteisempi Little Sister sekä Smackin asteikolla suorastaan radikaaliin balladituotantoon lukeutuva You're All I Have edustavat kaikki varsin laadukasta tasoa. Radicalin b-puolen käynnistää albumin kenties kaikkein tarttuvinta tuotantoa edustava ja ansaitusti albumin toiseksi singlebiisiksi valikoitunut Mad Animal Shuffle. Vuosikymmeniä myöhemmin kappale päätyi lahtelaisen rocktrion Francinen coverohjelmistoon. Mad Animal Shuffle-singlen b-puolella julkaistiin pitkäsoitolta löytymätön pieni psykedeliahelmi Wizard of Your Mind. Street Hog Blues on eräs albumin ärhäkimmistä rypistyksistä ja laidbackimpi Wonderful Ride toimii sekin mitä mainioimmin. Salvationin päätöskappale on Smackin asteikolla suorastaan harvinaislaatuisen rauhallinen Russian Fields ja loppupeleissä itse asiassa ainoastaan Stange Kinda Fever edustanee Radicalilla jonkinasteista täytemateriaalia. Rane Raitsikka oli aikaisemmasta poiketen mukana Smackin joutsenlaulualbumin kaikkien kappaleiden sävellystyössä. Viimeisellä albumillaan Smackin vaikutteet olivat siirtyneet The Stoogesin ja New York Dollsin kaltaisista varhaisista yhdysvaltalaisista punkyhtyeistä selkeämmin brittirockin suuntaan aina Stoneseista lähtien. Olihan Smack toki versioinut onnistuneesti Paint It Blackin jo kahta vuotta aikaisemmin. Erään kaikkien aikojen kotimaisen rockyhtyeen viimeinen pitkäsoitto on selkeästi mainettaan parempi albumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti