torstai 12. toukokuuta 2022

Tiistain tukeva:Kolme studioalbumia julkaissut kiehtova brittiläinen rockyhtye

 Streetwalkers oli loppuvuodesta 1973 perustettu brittiläinen rockyhtye. Sen perustajajäsenistä solisti Roger Chapman ja kitaristi John "Charlie" Whitney olivat aikaisemmin kuuluneet brittirockin kiehtovimpiin kakkosdivarilaisiin lukeutuvaan yhtyeeseen Family. Streetwalkers kehittyi kvintettikokoonpanoksi, jonka esiasteena oli Chapman Whitney Band. Michael Alphandaryn ja Harvey Goldsmithin manageroima Streetwalkers tuli tunnetuksi erityisesti livekeikoistaan sekä vuonna 1976 ilmestyneestä albumistaan Red Card. Yhtyeen nousun todella merkittäväksi brittirockin edustajaksi esti vuoteen 1977 ajoittunut punkrockin ja myöhemmin uuden aallon nousu, jotka osaltaan vaikuttivat keskeisesti eurooppalaiseen kulttuuriin. Streetwalkers saavutti joka tapauksessa menestystä Yhdysvalloissa ja Euroopan maista erityisesti Saksassa. Vuonna 1973 Chapman ja Whitney solmivat levytyssopimuksen Reprise Recordsin kanssa. Seuraavana vuonna ilmestyneen albumin Chapman Whitney Streetwalkers levytykseen ottivat Familyn jäsenistä osaa basistit Ric Crech, John Wetton ja Jim Cregan, joista viimeksi mainittua kuultiin tosin ainoastaan taustavokalistina. Wetton oli vaikuttanut myös King Crimsonissa ja mainitun yhtyeen jäsenistästä Chapman Whitney Streetwalkers-albumin työstämiseen osallistuivat lisäksi saksofonisti Mel Collins ja rumpalit Ian Wallace sekä Michael Gilles. Näihin aikoihin kosketinsoittaja Blue Weaver täydensi yhtyeen kokoonpanon konserteissa, esimerkiksi Readingin festivaaleilla kesän 1974 aikana. Kiertuekokoonpanoon kuului lisäksi The Jeff Beck Groupista ja Hummingbirdistä tuttu Bobby Tench, joka soitti Streetwalkersin riveissä esimerkiksi Lontoon Hyde Parkissa samaisena kesänä. Chapman Whitney Streetwalkers-albumin levytyksen jälkeen Chapman ja ja Whitney vaihtoivat yhtyeensä nimeksi Streetwalkersin ja Bobby Tenchistä tuli bändin virallinen jäsen. Vuonna 1975 solmittiin levytyssopimus Phonogram Incin kanssa. Yhtyeen kokoonpanon täydensivät sittemmin Iron Maideniin liittynyt rumpali Nicko McBrain sekä basisti Jon Plotel. Chapman Whitney Streetwalkersina yhtye oli ehtinyt esiintyä saksalaisessa tv-showssa Rockpalast. Streetwalkersin vuoden 1975 esikoisalbumi Downtown Flyers julkaistiin sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Sen vastaanottama palaute oli rohkaisevampaa viimeksi mainitussa maanosassa.  Vuoden 1976 satoa edustava groovaava heavyalbumi The Red Card saavutti brittilistalla sijan 16. ja se on säilyttänyt asemansa arvostettuna pitkäsoittona. Touko-kesäkuussa 1976 Streetwalkers esiintyi konserttisarjassa The Who Put the Boot brittiläisillä jalkapallostadioneilla The Sensational Alex Harvey Bandin, Little Featin, The Outlawsin ja brittiläisen Widowmakerin kanssa. Streetwalkers esiintyi aina kattauksen toisena yhtyeenä. Yhdysvalloissa Streetwalkers lämmitteli Wingsiä, 10CC:tä ja Joe Cockeria. 12. kesäkuuta 1976 Streetwalkers teki ensimmäiset nauhoituksensa John Peelille BBC:tä varten lineupilla, joka koostui Chapmanista, Whitneystä, Tenchistä, McBrainista ja Plotelista. Toiset nauhoituksensa John Peelille yhtye työsti 14. maaliskuuta 1977. 19. huhtikuuta samaisena vuonna Streetwalkers teki viimeisen esiintymisensä Rockpalastissa kokoonpanolla, jonka muodostivat  Chapman, Whitney, Tench, kosketinsoittaja Brian Johnstone, basisti Mickey Feat and rumpali David Dowle, joista viimeksi mainittu liittyi myöhemmin Whitesnakeen. Ehdittäessä yhtyeen viimeiseen ja vuonna 1977 ilmestyneeseen albumiin Vicious But Fair levy-yhtiö Vertigon painopiste oli siirtynyt punkrockiin ja uuteen aaltoon. Sopimusteknisistä syistä vuoden 1977 aikana ilmestyi vielä huonosti nauhoitettu konserttitaltiointi Streetwalkers Live. Tuohon mennessä Streetwalkers oli lopettanut toimintansa ja Bobby Tench sekä basisti Micky Feate siirtyneet työskentelemään Van Morrisonin kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti