torstai 26. toukokuuta 2022

Lauantain pitkä:Dylanin suosituimpiin albumeihin lukeutuva artistin 60-luvun päätös

 Bob Dylan:Nashville Skyline

Yhdeksäs huhtikuuta 1969 Columbia Recordsin julkaisemana ilmestynyt Nashville Skyline on Bob Dylanin yhdeksäs studioalbumi. Tyylillisesti se erosi kaikesta artistin varhaisemmasta tuotannosta, sillä kyseessä oli ensimmäinen Dylanin tuotannon tyylipuhtaasti countrya edustanut albumi. Hänen Nashville Skylinea edeltänyt pitkäsoittonsa John Wesley Harding oli silti sisältänyt jo jonkinasteisia viitteitä tulevaan. Lyriikoidensa teemojen osalta Nashville Skyline oli perinnetietoisempi albumi, jonka kappaleiden rakenteet olivat konstaileimattomia ja laulutyylillisesti albumi esitteli täysin uuden, väliaikaisesti tupakointinsa lopettaneen Dylanin. Kriitikoiden taholta Nashville Skyline vastaanotti myönteisiä arvioita ja albumista muodostui lisäksi kaupallinen menestys. Yhdysvalloissa se nousi kolmanneksi ja oli Britanniassa Dylanin listakärkeen kohonnut pitkäsoitto. Nashville Skylinen nauhoittamisen aikaan Yhdysvaltojen poliittinen ilmapiiri oli levoton. Martin Luther King ja Robert F. Kennedy oli murhattu ja useissa suurissa kaupungeissa mellakoitiin. Vaikka Nashville Skyline ei lyriikoidensa osalta ollut kantaaottava albumi, Dylan ei milloinkaan kadottanut poliittista merkitystään. Kris Kristoffersonin mukaan counryskene oli konservatiivinen ennen Dylanin saapumista. Hän toi mukanaan tyystin uuden yleisön ja muutti ihmisten ajattelutapaa countrymusiikista. Kesäkuun seitsemäntenä 1969 Dylan promosi uutuusalbumiaan esiintymällä Johnny Cash Showssa. Nashville Skylinen kappaleista mainitulla albumilla julkaistu versio alun perin artistin kakkosalbumilla Freewheelin Bob Dylan ilmestyneestä kappaleesta Girl from the North Country oli duetto Cashin kanssa. Albumista muodostui eräs Dylanin parhaiten menestyneimmistä ja siltä poimittiin kolme singleä; I Threw It All Away, Lay Lady Lay sekä Tonight I'll Be Staying Here with You, jotka kaikki saavuttivat huomattavasti soittoaikaa AM-radioasemilla. Newsweekiin laaditun arvion mukaan Dylan oli sekä säveltäjänä että esiintyjänä hyödyntänyt hienovaraisia eroja harkitun rajoitetulla emotionaalisella ja  verbaalisella asteikolla. Rolling Stoneen laatimassaan arviossa Paul Nelson kirjoitti Nashville Skylinen saavuttavan taiteellisesti mahdottoman; syvän, humaanin ja kiinnostavan lausunnon onnellisuudesta. Nashville Skylinen Village Voiceen arvioineen Robert Christgaun mukaan albumin kauneus oli sen kappaleiden totaalisessa helppoudessa ja yksiulotteisuudessa. Hän arveli Dylanin leikitelleen yleisön odotuksilla omaksumalla countrytenoriäänialan ja mainittuun genreen liitetyn estetiikan. Myöhemmin Christgau sijoitti The Nashville Skylinen 50 - ja 60 -lukujen levytysten keskeiseen äänilevykirjastoon, joka ilmestyi vuonna 1981 teoksessa Christgau's Record Guide:Rock Albums of the Seventies. Vuonna 2000 ilmestyneessä Colin Larkinin teoksen All Time Top 1000 Albums kolmannessa painoksessa Nashville Skyline saavutti sijan 579. Hienoista  Nashville Skylineen kohdistettua pettymystä tuotiin esiin albumista Billboardilla ja BBC:n The Listener-lehdessä julkaistuissa arvioissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti