keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Torstain terävä:Erään keskeisen 90-luvun brittipopin edustajan neljäs albumi

 Blur:Blur


Kymmenes helmikuuta 1997 Food Recordsin julkaisemana ilmestynyt Blur on samannimisen brittiyhtyeen neljäs studioalbumi. Erityisesti edellisen pitkäsoittonsa Parklifen ansiosta Blurista oli muodostunut eräs niin kutsutun brittipop-tyylisuunnan keskeisimmistä edustajista. Yhtyeen kitaristin Graham Coxonin kehotuksesta Blur-pitkäsoitolla yhtye koki eräänlaisen musiikillisen tyylinvaihdoksen yhdysvaltalaisten indierockyhtyeiden; etenkin Pavementin innoittamana. Blurin nimikkopitkäsoiton nauhoituksia tehtiin Lontoon lisäksi Reykjavikissa, Islannissa. Blurin rumpali Dave Rowntree kuvasi albumin musiikkia Blurin varhaisempia töitä aggressiivisemmaksi ja emotionaalisemmaksi. Tuottaja Stephen Streetin mukaan Blurin johtohahmo Damon Albarn kirjoitti Blur-albumille aikaisempaa henkilökohtaisempia tekstejä. Musiikilinen ja myös lyyrinen tyylinvaihdos eivät vaikuttaneet Blurin suosioon kielteisesti. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa sekä itse pitkäsoitto että siltä poimittu ensimmäinen single Beetlebum nousivat listakärkeen. Britanniassa Blur-albumi saavutti platinalevyn ja nousi top 20:een myös kuudessa muussa maassa. Lisäksi Yhdysvalloissa Blur-albumin menestys oli yhtyeen aikaisempia pitkäsoittoja parempi. Mainittuun seikkaan vaikutti erityisesti singleformaatissa ilmestynyt kappale Song 2.Kaiken lisäksi albumista laaditut arviot olivat myönteisiä. Kehuja osakseen saivat sekä yhtyeen varhaisemmasta muuttunut musiikillinen tyyli että Albarnin biisinkirjoitustaidot. Blur-albumin jälkeen Stephen Street esiintyi Blurin tuottajana seuraavan kerran vasta vuonna 2015 ilmestynellä albumilla The Magic Whip.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti