Stevie Van Zant:Soulfire!
Jäsenyydestään Bruce Springsteenin E-Street Bandissa muistetun ja myös kattavan soolouran luoneen Stevie Van Zantin, alias Little Stevenin elämäkerta on suurimmaksi osaksi varsin kiinnostavaa luettavaa. Hänen rockinnostuksensa käynnistyi lukuisten muiden tulevien yhdysvaltalaismuusikoiden tavoin Fab Fourin esiintymisestä Ed Sullivan Showssa, mutta siitä eteenpäin musiikki on ollut Van Zantille kokonaisvaltainen kokemus. Ensin soittajana, sitten sovittajana ja lopulta säveltäjänä. Van Zantin varhaisten yhtyeiden keskeisin musiikillinen inspriraation lähde oli soul ja coverohjelmistoon sisältyi tuotantoa muun muassa The Young Rascalsilta, Four Topsilta ja Martha & The Vandellasilta. Van Zant bändeineen oli todella ahkera ahertaja, joka soitti viidestä 45 minuutin setistä koostuneita keikkoja. Teos sisältää kiehtovia anekdootteja Van Zantin uransa alkuvaiheessa lämmittelemistä artisteista ja yhtyeistä. Heistä nostettakoon pikaisesti esiin Big Brother and the Holding Company, Lloyd Price sekä Sam and Dave. Lisäksi teoksessa tuodaan esiin muutamia kiehtovia legendoja 60-luvun puolivälin tienoilta esimerkiksi The Animalsista ja The Kingsmenin versiona erityisen tunnetuksi muodostuneesta garagerockklassikosta Louie Louie. E Street Bandin jäsen Van Zantista tuli 70-luvun puolivälin tienoilla ja Springsteenin keskeisten albumien Born to Run, Darkness on the Edge of Town ja The River työstäminen käydäänkin teoksessa juurta jaksaen läpi. Myös Southside Johnny and the Asbury Jukesin varhaisilla albumeilla Van Zantin osuus muodostuu varsin merkittäväksi. Vuonna 1982 Van Zant siirtyi E Street Bandista soolouralle. Hänen soolouransa ensimmäiset albumit Men Without Women ja Voice of America ovat varsin onnistuneita ja niistä jälkimmäinen sisältää muun muassa klassikkotasoisen singlemenestyksen Out of the Darkness. 80-luvun puolivälissä Van Zantin ykkösprojekti oli kokonaisen albumin mittaan venynyt ja Apartheidia vastustanut Sun City, johon otti osaa useita keskeisiä artisteja, kuten Jackson Browne, Bonnie Raitt ja oma Michael Monroemme. Live-esiintyjänä Van Zantin suosion huippuvaiheen voi todeta sijoittuvan vuoteen 1987. 90-luvun alussa hän sävelsi Darlene Lovelle elokuvassa Yksin kotona 2 kuullun erinomaisen retrohenkisen hitin All Alone on Christmas. Lisäksi hänen osuutensa säveltäjänä Michael Monroen ja Sami Yaffan yhteisen yhtyeen Demoliton 23:n ainoalla ja liki pitäen erinomaisella albumilla oli keskeinen. Kokonaisuutena 90-luku oli silti suurimmaksi osaksi Van Zantille hänen uransa tyhjintä vaihetta. Hän nimitti nuoruutensa keskeisiin musiikillisiin sankareihin lukeutuneen The Rascals-yhtyeen Rock and Roll Hall of Fameen. Mainitun yhtyeen rumpali Dino Danelli oli kuulunut Van Zantin Deciples of Soul-yhtyeeseen. 2010-luvulla Van Zant oli primus motorina The Rascalsiin liittyneessä multituotannossa Once Upon a Dream.Van Zantin ansiosta Rock and Roll Hall of Fameen tuli valituksi koko joukko varsin keskeisiä alan tekijöitä. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Steve Marriott, joka pääsi mukaan postuumisti Small Facesin jäsenenä. 90-luvun lopussa Van Zant aloitti työnsä näyttelijänä Sopranos-tv-sarjassa. Jo edellisen vuosikymmenen lopussa sävelletty ja vuonna 1994 nauhoitettu, tyylillisesti 60-luvun lopun hardrockia edustava albumi Born Again Savage ilmestyi viimein syyskuussa 1999. Sen konkretisoitumisesta on pitkälti kiittäminen albumilla soittavaa U2:n basistia Adam Claytonia. Muista albumin työstämiseen osallistuneista muusikoista nostettakoon pikaisesti esiin rumpali Jason Bonham. Van Zantin toinen keskeinen ja vielä Sopranosia pitkäkestoisempi tv-sarja oli Norjassa kuvattu ja sinne sijoittuva Lilyhammer. Van Zantin keskeisiin tuotantotöihin lukeutui Darlene Loven albumi, joka sisälsi muun muassa onnistuneen coverin Phil Spectorin tuottamasta Ike & Tina Turnerin vuoden 1966 klassikkokappaleesta River Deep Mountain High. Toukokuussa 2017 ilmestyi Steven Van Zantin kuudes studioalbumi Soulfire!, joka sisälsi hänen omia versioitaan muille säveltämistään kappaleista, kaksi uutta biisiä ja harvinaislaatuisesti yhden coverin. Oman yhtyeensä kanssa Van Zant saavuttaa laadukkuudestaan huolimatta konserteissaan ainoastaan prosentin E Street Bandin yleisömäärästä. Reilun 500 sivun elämäkertaan sisältyy myös vähemmän ikimuistoisia jaksoja, mutta kokonaisuutena ne ovat melko vähissä Teos onnistuu pyrkimyksessään luoda henkilökuva eräästä rockin todellisiin omatuntoihin lukeutuvasta ja taiteen kunniatohtoriksi päätyneestä artistista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti