Twisted Sister oli Ho-Ho-Kusista, New Jerseystä kotoisin ollut heavyrockia edustanut yhtye, jonka tukikohdaksi muodostui myöhemmin Long Island New Yorkissa. Yhtyeen tuotannon tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat I Wanna Rock ja We're Not Gonna Take It, jotka muistetaan lisäksi humoristisista videoistaan. Twisted Sister kehittyi yhtyeestä nimeltä Silver Star ja se koki useita miehistönvaihdoksia ennen päätymistään legendaariseen lineupiinsa. Sen muodostivat solisti Dee Snider, kitaristit Jay Jay French ja Eddie "Fingers" Ojeda, basisti Mark "The Animal" Mendoza ja rumpali A J Pero. Mainittua kokoonpanoa kuultiin Twisted Sisterin neljällä ensimmäisellä albumilla. Yhtyeen kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa; Under the Blade (1982) ja You Can't Stop Rock N' Roll (1983) vastaanottivat myönteisiä arvioita ja Twisted Sister saavutti underground-suosiota. Valtavirran menestystä yhtyeelle tuli merkitsemään yhtyeen vuonna 1984 ilmestynyt neljäs albumi Stay Hungry. Sen seuraajat, vuosina 1985 ja 1987 ilmestyneet Come Out and Play ja Love is for Suckers eivät menestyneet edeltäjänsä veroisesti. Twisted Sister lopetti toimintansa vuonna 1988. Yhtyeen reunion tapahtui 90-luvun lopussa ja pysyvämpi uudelleenmuotoutuminen ajoittui vuoteen 2003. Twisted Sister julkaisi vielä kaksi albumia. Vuonna 2004 ilmestynyt Still Hungry oli uudelleen nauhoitettu versio yhtyeen menestysalbumista Stay Hungry ja kahta vuotta myöhemmin julkaistiin joululevy A Twisted Christmas. Peron menehdyttyä vuonna 2015 Twisted Sister teki jäähyväiskiertueen ja lopetti toimintansa seuraavana vuonna. Meikkauksensa vuoksi Twisted Sister on niputettu glam metallin edustajaksi, mutta Dee Snider ei allekirjoita mainittua genreä. VH1:n laatimalla sadan parhaan hardrockartistin listalla Twisted Sister saavutti sijan 73.
Silver Star, jonka nimeksi vaihtui sittemmin Twisted Sister, syntyi joulukuussa 1972. Myöhemmin nimeä Jay Jay French käyttämään ryhtynyt John Segal tuli koesoiton jälkeen valituksi Silver Starin jäsenistöön. Rumpali Mel Andersonin (Mel Starin) perustama Silver Star oli New Jerseyn vastine New York Dollsille, ja muilta osin yhtyeen kokoonpanon muodostivat soolokitaristi Billy Diamond, solisti/kitaristi Wayne Brown, basisti Tony Bunn ja kosketinsoittaja Steve Guarino. Samaan aikaan, kun Twisted Sister alkoi muotoutua, (Segal ei pitänyt Silver Star-nimestä) Mel Starin veli Al Anderson vaikutti kitaristina Bob Marley and the Wailersissa. Lähteneen Brownin paikan yhtyeen solistina otti Michael O' Neill. Nimen Twisted Sister Segal otti käyttöön ystävänpäivänä 1973. Basisti Bunn ja kosketinsoittaja Guarino jättivät yhtyeen pian Brownin jälkeen. Ennen päätymistään nimeen Jay Jay French Segal esiintyi nimellä Johnny Heartbreaker. Hänen lisäkseen Twisted Sisterin seuraavaan lineupiin kuuluivat kitaristi Billy Diamond, rumpali Mel Star ja basisti Kenneth Harrison Neill. Yhtye löysi välittömästi töitä ja alkoi esiintyä kuutena iltana viikossa. Kesän 1973 ajan bändi soitti New Yorkin East Quoguessa sijainneessa Mad Hatterissa ja soitti kaikkiaan 105 keikkaa. Kyseinen lineup tuli tiensä päähän joulukuussa 1974 ja jo tuolloin Jay Jay French oli soittanut lähes lähes 600 iltana noin 3000 keikkaa, sillä yhtyeen setit koostuivat kunakin iltana viidestä 40 minuutin setistä, joihin kuului lisäksi pukujen vaihtoa. Yhtyeen toisen lineupin solistiksi vaihtui Rick Prince ja kitaristiksi Keith Angel. Se jatkoi toimintaansa muutaman kuukauden, kunnes Rick Prince jätti saapumatta treeneihin. Yhtyeen kolmannessa lineupissa Jay Jay French siirtyi solistiksi. Yhtyeen neljäs kokoonpano aloitti clubikeikkailunsa lokakuussa 1975. Siinä toisena solistina ja kitaristina oli Jay Jay Frenchin kouluaikainen ystävä Eddie Ojeda ja rumpalina Kevin John Grace, joka löydettiin hänen Village Voiceen jättämänsä ilmoituksen perusteella. Tyylillisesti yhtyeeseen vaikutti glamrock, eli Bowien, Sladen, Mott the Hooplen ja New York Dollsin kaltaiset artistit ja yhtyeet. Bändi soitti clubikeikkoja, mutta jäi suhteellisen vähälle huomiolle. Twisted Sisterin kuudes lineup aloitti toimintansa helmikuussa 1976. Solistiksi tuli aikaisemmin yhtyeissä Peacock ja Heathen vaikuttanut Danny (Dee) Snider. Se toimi ainoastaan kuuden viikon ajan ennen Kevin John Gracen eroamista. Yhtyeen seitsemäs kokoonpano aloitti toimintansa huhtikuun alussa 1976. Rumpaliksi oli vaihtunut Tony Petri ja yhtyeen musiikkityyli raskaammaksi Black Sabbathin, Led Zeppelinin, Sladen ja Alice Cooperin innoittamana. Vuonna 1978 alkoholismistaan toipuneesta Kenny Neillistä tuli uudelleen syntynyt kristitty ja hän jätti yhtyeen. Neillin paikan otti aikaisemmin The Dictatorsissa soittanut Mark Mendoza.
Yhtyeen tyyliksi vaihtui heavy metal ja se alkoi työstää ensimmäisiä demojaan. Myöhemmin demoista kaksi päätyi newyorkilaisen classic rock-radioaseman WBAB:in työstämille kokoelma-albumeille. Myöhemmin demojen kappaleet nauhoitettiin uudelleen Twisted Sisterin kahta ensimmäistä albumia varten. Sweet Jane Gong Showssa ja Death to Discossa yhtyeen lavarutiineista tuli legendaarisia. Tri-State Arealla yhtye alkoi rikkoa yleisöennätyksiä. 16. maaliskuuta Twisted Sister myi New York Palladiumin täyteen, vaikka yhtyeellä ei ollut levytyssopimusta. Sellainen syntyi lopulta Secret Recordsin kanssa. Vuosien 1979 ja 1982 välillä yhtye koki kolme rumpalinvaihdosta. Joey Brighton korvasi ensiksi Toni Petrin, hänen paikkansa otti Dictatorsissa soittanut Richie Teeter ja lopulta huhtikuun alussa 1982 Twisted Sisterin rumpaliksi vaihtui A J Pero. Yhtye perusti oman levy-yhtiönsä ja julkaisi kaksi singleä, jotka päätyivät Britanniassa indieyhtiö Secret Recordsin johtajan Martin Hookerin korviin. Vuonna 1981 manageriksi Frenchin tilalle vaihtui paikallinen promoottori Mark Puma. Sniderista, Frenchista, Ojedasta, Mendozasta ja Perosta muodostunutta Twisted Sisterin lineupia on totuttu pitämään yhtyeen virallisena. Soundsin ja Kerrangin! toimittajien kehotuksesta Twisted Sister siirtyi Britanniaan ja solmi huhtikuun alussa 1982 sopimuksen ensisijaisesti punkyhtiönä tunnetun Secret Recordsin kanssa. Briteissä Twisted Sister esiintyi myös The Tube -ohjelmassa.
Kesäkuussa 1982 ilmestyi Twisted Sisterin esikoisep Rough Cutts, jolla rumpalina vaikutti vielä Tony Petri. Sitä seurasi pian yhtyeen debyyttialbumi, UFO-yhtyeen Pete Wayn tuottama Under the Blade. Pienestä budjetista huolimatta siitä muodostui Britanniassa menestys underground-tasolla, ja Twisted Sister pääsi soittamaan esimerkiksi Motörheadin lämmittelijänä. Under the Blade edusti raakaa metallisoundia ja sen kappaleista Tear It Loose sisälsi Fast Eddie Clarken kitarasoolon. Tulevaa hittiä We're Not Gonna Take It kaavailtiin niin ikään julkaistavaksi, mutta Secret Recors oli ehtinyt lopettaa toimintansa ennen kuin Dee Snider oli viimeistellyt kappaleen lyriikat. Twisted Sisterin esiinnyttyä The Tube -ohjelmassa Atlantic Records lähestyi yhtyettä ja kiinnitti sen. Stuart Eppsin tuottama Twisted Sisterin kakkosalbumi You Can't Stop Rock N' Roll sisälsi muun muassa brittilistalla sijalle 19. yltäneen singlekappaleen I Am (I'm Me). Levy-yhtiö promosi yhtyettä voimakkaasti ja ensimmäisen musiikkivideonsa bändi työsti toisen pitkäsoittonsa nimikappaleesta. Kansainvälistä menestystä Twisted Sisterille tuli merkitsemään kymmenes toukokuuta 1984 ilmestynyt kolmas albumi Stay Hungry, joka tuli myymään yli kolme miljoonaa kappaletta ja säilyy Twisted Sisterin suurimpana menestyslevynä. Sen tiimoilta tehdyllä kiertueella Twistareita lämmitteli nuori Metallica. Singlekappaleista We're Not Gonna Take It sija 21. Yhdysvalloissa) ja I Wanna Rock ( sija 68. Yhdysvalloissa) työstetyt musiikkivideot saavuttivat huomattavaa rotaatiota MTV:llä. Yhdeksäs marraskuuta 1985 ilmestyi Twisted Sisterin neljäs pitkäsoitto, Dieter Dierksin tuottama Come Out and Play. Se ei yltänyt edeltäjänsä veroiseen menestykseen, mutta myi yli puoli miljoonaa kappaletta ja saavutti kultalevyn. Tähän saattoi vaikuttaa se, ettei MTV juurikaan esittänyt kappaleesta Be Chrool to Your Scuel työstettyä musiikkivideota. Videossa nähtiin myös kappaleen vieraleva solisti Alice Cooper ja levytykseen osallistuivat kitaristina Brian Setzer, saksofonistina Clarence Clemons ja pianistina Billy Joel. Come Out and Playn tiimoilta tehty kiertue ei ollut erityisen menestyksekäs, mutta itse albumi oli silti eräs ensimmäisistä loppuunmyydyistä cd:istä. Kiertueen jälkeen Pero jätti yhtyeen ja liittyi Citiesiin. Hänet korvasi aikaisemmin Good Ratsissa soittanut Joey Branco. Vuoden 1986 aikana Dee Snider suunnitteli sooloprojektia tulevan Iron Maidenin kitaristin Janick Gearsin kanssa, mutta se ei toteutunut. Vuonna 1987 ilmestynyt albumi Love is for Suckers julkaistiin Twisted Sisterin nimellä, vaikka Dee Sniderin lisäksi albumilla soittivat ensisijaisesti studiomuusikot, kuten pian myöhemmin Winger-yhtyeen perustaneet Kip Winger ja Reb Beach sekä Kix-yhtyeen Steve Whiteman. Beau Hillin tuotannon vuoksi albumi edusti popmetal-soundia. Singlebiisistä Hot Love työstettiin musiikkivideo, jossa yhtyeen jäsenet nähtiin ilman make upiaan. 12. lokakuuta 1987 kaksi kuukautta Love is for Suckersin julkaisemisen jälkeen Dee Snider jätti yhtyeen ja tämä merkitsi siltä erää Twisted Sisterin loppua. Virallisesti yhtyeen hajoamisesta ilmoitettiin vasta seuraavan vuoden tammikuussa.
Sniderin Twisted Sisterin jälkeisiä yhtyeitä olivat Desperado, Widowmaker ja SMFs. Joey Franco vaikutti Widowmakerissa rumpalina. Snider kirjoitti elokuvan Strangleland, jossa hän lisäksi näytteli. Ojeda liittyi yhtyeeseen Scarerow ja perusti Prisoners of Warin. Lisäksi hän vaikutti studiokitaristina. French lopetti esiintymiset, mutta tuotti alternative metal-yhtye Sevendustin nimeä kantaneen esikoisalbumin. Mendoza liittyi Blackfootiin ja toimi tuottajana ja managerina. Pero oli mukana useissa projekteissa ja keikkaili Sniderin SMF's:in riveissä. Vuonna 1992 Atlantic Records julkaisi Twisted Sisteriltä kokoelma-albumin Big Hits and Nasty Cuts, joka sisälsi myös joitakin livebiisejä Under the Blade-albumin ajoilta. Kahta vuotta myöhemmin CMC International julkaisi Stay Hungry-kiertueen aikana äänitetyn konserttitaltioinnin Live at Hammersmith. Vuonna 1998 Twisted Sister nauhoitti yhden kappaleen Sniderin elokuvaan Strangeland. Vuonna 1999 Spitfire Records julkaisi Twisted Sisterin tuotannon bonusbiiseillä höystettynä. Club Daze Volume One:Studio Sessions sisälsi demonauhoituksia ajalta ennen Under the Bladea ja niiden joukossa oli harvinaislaatuisesti kolme Jay Jay Frenchin kirjoittamaa biisiä. Sitä seurasi Club Daze Volume Two:Live in the Bars. Vuonna 2001 Koch Records julkaisi tribuuttialbumin Twisted Forever:Tribute to the Legendary Twisted Sister, jolla yhtyeen tuotantoa versioivat esimerkiksi Motörhead, Anthrax ja Joan Jett. Mainitulla levyllä Twisted Sister coveroi itse Ac/Dc:n Sin Cityn. Marraskuussa 2001 Twisted Sister esiintyi esimerkiksi Anthraxin, Sebastian Bachin ja Ace Frehleyn kanssa syyskuun yhdennentoista terrori-iskujen uhreille järjestetyssä hyväntekeväisyyskonsertissa. Vuonna 2002 Twisted Sisteriltä julkaistiin yhtyeen diggareiden korkealle arvostama remasteroitu kokoelma-albumi Essentials. Kesäkuussa 2003 Twisted Sister esiintyi Sweden Rockissa ja elokuussa Wacken Open Airissa. Jälkimmäisestä konsertista työstettiin dvd. Maaliskuussa 2004 yhtye nauhoitti Demolition Recordsin julkaiseman uuden version klassikkoalbumistaan Stay Hungry nimellä Still Hungry. Heinäkuussa 2005 Twisted Sister soitti ilmaiskonsertin Edmontonissa. Saman vuoden lopussa Dee Snider oli mukana Iron Maidenille työstetyllä tribuuttialbumilla Numbers from the Beast, jolla hän versioi yhtyeen kirkkaimpiin klassikoihin lukeutuvan Wasted Yearsin. Vuonna 2006 Snider ja French olivat mukana muutamissa kappaleissa Lordin albumilla Arockalypse. 17. lokakuuta Razor and Tie julkaisi Twisted Sisterin menestyksekkään joululevyn A Twisted Christmas. Kahdeksas heinäkuuta 2006 Twisted Sister esiintyi Quebeckissä, Kanadassa 80 000 kuulijalle Scorpionsin lämmittelijänä. Lokakuun puolivälissä samaisena vuonna Twisted Sister pääsi Long Island Music Hall of Fameen. Heinäkuun puolivälissä 2007 Twisted Sister esiintyi metallifestivaali Rocklahomassa. Kymmenes toukokuuta 2008 yhtye soitti ilmaiskonsertin Lovechissa, Bulgariassa. Syyskuun ensimmäisenä yhtye soitti Rock the Bayou -festivaalilla Houstonissa, Teksasissa. Kesäkuun neljäntenä 2009 Twisted Sister soitti ensi kertaa Stay Hungry-albumin kokonaisuudessaan ja keikkapaikkana oli Sweden Rock. Stay Hungryn kappaleista livedebyyttinsä saivat Don't Let Me Down ja Horror-Teria:Street Justice. Vuonna 2014 Twisted Sister teki Stay Hungryn julkaisuun liittyneen 30-vuotisjuhlakiertueen, jonka tiimoilta yhtye konsertoi esimerkiksi Tanskassa Copenhellissä 20 000:lle kuulijalle. Viiden dvd:n paketti yhtyeen live-esiintymisiä nimellä From Bars to Stars ilmestyi kahdeksas marraskuuta 2011. 20. maaliskuuta 2015 rumpali A J Pero menehtyi sydänkohtaukseen. Vuonna 2016 Twisted Sister teki viimeisen kietueensa rumpalinaan esimerkiksi Dream Theatressa soittanut Mike Portnoy. Twisted Sister soitti Peron muistoksi myös kaksi tribuuttikonserttia. Niistä ensimmäinen oli 30. toukokuuta 2016 Las Vegasissa ja toinen 13. kesäkuuta New Jerseyssä. Konserteista ensimmäisestä julkaistiin cd/dvd Metal Meltdown - Featuring Twisted Sister Live At The Hard Rock Casino - Las Vegas. Viimeisen konserttinsa Twisted Sister soitti 12. marraskuuta 2016 Monterreyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti