Tiistain tukeva:Suzi Quatron varhainen yhtye

Pleasure Seekers oli Detroitissa 60-luvulla vaikuttanut, garagerockia edustanut ja naissoittajista koostunut yhtye, jonka tunnetuin jäsen on Suzi Quatro. Patti Quatro perusti Pleasure Seekersin toukokuussa 1964. Quatron sisarukset olivat yhtyeen leadvokalisteina ja kokoonpanon täydensivät rumpali Nancy Ball, kitaristi Mary Lou Ball ja pianisti Diane Baker. Patti pyysi David Leonelta yhtyeelle mahdollisuutta soittaa hänen suositussa teiniyökerhossaan The Hideoutissa. Debyyttikeikka järjestyi kahta viikkoa myöhemmin ja Pleasure Seekers alkoi saavuttaa mainittavaa suosiota. Yhtye pääsi keikkailemaan esimerkiksi Ted Nugentin ja Bob Segerin kanssa. Kun Pleasure Seekersin esikoissingle Never Thought You'd Leave Me/What A Way to Die ilmestyi vuonna 1965, Suzi ja Patti olivat 15 ja 17-vuotiaita. Molemmat kappaleista omaavat tietynlaista kulttimainetta; paraatipuoli on julkaistu kokoelma-albumilla Highs of the Mid-Sixties Vol 6 ja jälkimmäinen on mukana vuonna 1988 valmistuneessa elokuvassa Blood Orgy of the Leather Girls. Molemmat David Leonen tekstittämät kappaleet ovat mukana Hideout Recordsin tuotantoa esittelevällä kokoelma-albumilla Friday at the Hideout, joka nousi listoille paikallistasolla. Alkuvuodesta 1966 Sheryl "Sherry" Hammerlee liittyi yhtyeen rytmikitaristiksi ja Arlene Quatro korvasi Diane Bakerin pianistina. Elokuussa 1967 Pami Bedford otti Hammerleen paikan yhtyeessä. Vuonna 1968 Pleasure Seekers solmi sopimuksen Mercury Recordsin kanssa ja oli samalla eräs ensimmäisistä suuren levy-yhtiön kanssa diilin tehneistä naishtyeistä. Kakkossinglen Light of Love/Good Kind of Hurt molemmat kappaleet saavuttivat listamerkinnän. Pleasure Seekersistä kehittyi dynaaminen showbändi ja Detroit tukikohtanaan yhtye kiersi ympäri Yhdysvaltoja. Bändin show käsitti kokonaisen Sgt Pepper/Magical Mystery Tour-revyyn ja Motown Sound-revyyn sekä erään ensimmäisistä valoshow:ista. Vuonna 1969 Pleasure Seekersistä muodostui yhtye Cradle. Musiikillisesti yhtye muutui raskaammaksi, se kirjoitti omia kappaleitaan ja konsertoi ympäri Yhdysvaltoja. Arlene oli nyt managerina ja sisko Nancy Quatro täydensi yhtyeen lineupia solistina ja perkussionistina. Cradle konsertoi ahkerasti ympäri Yhdysvaltoja aikakauden suosittujen yhtyeiden kanssa lopettaen aktiivisimman toimintakautensa kiertueeseen Vietnamissa. Vuonna 1971 Suzi solmi sopimuksen Mickie Mostin RAK Records-yhtiön kanssa ja siirtyi luotsaamaan menestyksekkääksi osoittautunutta soolouraansa Britanniasta käsin. Patti jatkoi Nancyn kanssa Cradle-yhtyeessä liittyen sitten veljensä Michael Quatron MQ Jam Bandiin tuottaen ja äänittäen albumin Look Deeply into the Mirror. Vuosien mittaan Quatron sisarukset ovat esiintyneet erilaisissa tv- ja konserttiprojekteissa, jotka muistuttavat varhaisista Pleasure Seekers-ajoista. Patti pyörittää Nancyn kanssa Cradle Rocks Publishing- nimistä julkaisuyhtiötä ja restauroi originaalia, toistaiseksi julkaisematonta Pleasure Seekersin ja Cradlen tuotannon kataloogia. Vuonna 2010 ilmestynyt albumi History sisälsi Cradlen tuotantoa remasteroituna. Seuraavana vuonna ilmestyi Pleasure Seekersin tuotannosta koostettu remasteroitu albumi What A Way to Die. Arlene Quatro jätti musiikibisneksen ja kiinnostui ympäristöasioista. Nancy Quatro siirtyi manageriksi, perusti N. Glass Managementin ja manageroi yhtyettä Overscene. Patti Quatro liittyi vuonna 1974 70-luvun alun kenties keskeisimpään naisrockin edustajaan; Fanny-yhtyeeseen ja oli mukana sen viimeisellä albumilla Rock And Roll Survivors sekä singleillä I've Had It ja Butter Boy, joista jälkimmäinen saavutti sijan 29. Fannyn lopetettua toimintansa vuonna 1975 Patti siirtyi studiotyöskentelyn pariin useilla albumeilla sekä vuosien ajan jatkuneisiin musiikillisiin sivuprojekteihin. Suzi Quatrosta tuli varsin suosittu artisti Euroopassa. Hän on myynyt 55 miljoonaa albumia ja konsertoi ja levyttää edelleen. Suzi on toiminut myös näyttelijättärenä, radiodj:nä ja kirjailijana. Suositussa tv-showssa Happy Days Suzi näytteli Leather Tuscaderon roolin.