Lauantain pitkä:70-luvun puolivälissä aktiivikauttaan viettänyt brittiläinen rockyhtye

Streetwalkers oli brittiläinen, loppuvuodesta 1979 perustettu rockyhtye, jonka jäsenistöön kuului kaksi aikaisemmin yhtyeessä Family vaikuttanutta jäsentä, eli solisti Roger Chapman ja kitaristi John "Charlie" Whitney. Viisimiehisen Streetwalkersin esiasteena oli Chapman Whitney Band. Michael Alphandaryn ja Harvey Goldsmithin manageroima Streetwalkers tuli parhaiten tunnetuksi livekeikoistaan sekä vuonna 1976 ilmestyneestä albumistaan Red Card. Vuoteen 1977 mennessä punk ja uusi aalto olivat nousseet vaikutusvaltaisiksi genreiksi eurooppalaisessa kulttuurissa. Streetwalkers saavutti suosiota Yhdysvalloissa ja Euroopan maista erityisesti Saksassa. Chapman ja Whitney kiinnitettiin Reprise-levy-yhtiölle vuonna 1973. Seuraavana vuonna ilmestynyt albumi Chapman Whitney Streetwalkers nauhoitettiin kokoonpanolla, jossa olivat lisäksi mukana Familyn perustajajäsen, basisti Rick Grech sekä basistit John Wetton ja Jim Cregan, joista viimeksi mainittu vastasi albumilla ainoastaan taustalauluista. Wetton oli vaikuttanut myös King Crimsonissa ja Chapman Whitney Street Walkersin työstämiseen osallistuivat lisäksi mainitun yhtyeen saksofonisti Mel Collins ja rumpalit Ian Wallace ja Michael Giles. Patrick Little kirjoitti Chapman Whitney Streetwalkersista Allmusiciin myönteisen arvion. Näihin aikoihin yhtyeen kokoonpanon täydensi kosketinsoittaja Blue Weaver, joka oli mukana esimerkiksi Readingin festivaaleilla vuonna 1974 soitetussa konsertissa. The Jeff Beck Groupista ja Humming Birdista tutuksi tullut kitaristi/solisti Bobby Tench oli niin ikään osa yhtyeen keikkakokoonpanoa muun muassa Hyde Parkissa, Lontoossa soitetussa konsertissa. Yhtyeen solmiessa sopimuksen Phonogram Incin kanssa vuonna 1975 sen nimeksi oli vaihtunut Streetwalkers ja Bobby Tenchistä oli tullut yhtyeen virallinen jäsen. Streetwalkersin kokoonpanon täydensivät myöhemmin Iron Maidenista tutuksi tullut rumpali Nicko McBrain sekä basisti Jon Plotel. Aikaisemmin samana vuonna yhtye oli ehtinyt esiintyä Saksassa Rockpalast-konsertissa The Chapman Whitney Streetwalkersin nimellä. Vuonna 1975 ilmestynyt yhtyeen esikoisalbumi Downtown Flyers julkaistiin sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa, mutta se saavutti huomattavampaa kiinnostusta ainoastaan viimeksi mainitussa. Vuoden 1976 satoa edustava groovaava heavyalbumi Red Card saavutti brittilistalla sijan 16. ja se on säilyttänyt asemansa arvostettuna pitkäsoittona. Touko-kesäkuussa 1976 Streetwalkers esiintyi konserttisarjassa Who Put the Boot brittiläisillä jalkapallostadioneilla The Sensational Alex Harvey Bandin, Little Featin, The Outlawsin ja brittiläisen Widowmakerin kanssa. Streetwalkers esiintyi aina kattauksen toisena yhtyeenä. Yhdysvalloissa Streetwalkers lämmitteli Wingsiä, 10CC:tä ja Joe Cockeria. 12. kesäkuuta 1976 Streetwalkers nauhoitti ensimmäisen sessionsa John Peelille BBC:tä varten lineupilla, joka koostui Chapmanista, Whitneystä, Tenchistä, McBrainista ja Plotelista. Toisen nauhoituksensa John Peelille yhtye teki 14. maaliskuuta 1977. 19. huhtikuuta samaisena vuonna Streetwalkers teki viimeisen esiintymisensä Rockpalastissa kokoonpanolla, jonka muodostivat  Chapman, Whitney, Tench, kosketinsoittaja Brian Johnstone, basisti Mickey Feat and rumpali David Dowle, joista viimeksi mainittu liittyi myöhemmin Whitesnakeen. Ehdittäessä yhtyeen viimeiseen ja vuonna 1977 ilmestyneeseen albumiin Vicious But Fair levy-yhtiö Vertigon musiikillinen painopiste oli siirtynyt punkiin ja uuteen aaltoon. Sopimusteknisistä syistä vuoden 1977 aikana ilmestyi vielä huonosti nauhoitettu konserttitaltiointi Streetwalkers Live. Tuohon mennessä Streetwalkers oli lopettanut toimintansa ja Bobby Tench sekä basisti Micky Feate siirtyneet työskentelemään Van Morrisonin kanssa.