24. kesäkuuta 1942 syntynyt Arthur Vilton Brown on brittiläinen rocksolisti ja lauluntekijä, joka on parhaiten tullut tunnetuksi teatraalisista lavaesiintymisistään ja voimakkaasta, laaja-alaisesta oopperamaisesta äänestään. Laulutyylinsä ja villin lavapersoonansa ansiosta Brownilla on ollut merkittävä vaikutuksensa suureen joukkoon muusikoita. Brownia pidetään sekä shockrockin että progressiivisen rockin edelläkävijänä ja hänellä on ollut oma vaikutuksensa myös heavy metallin kehitykseen. Brown on ollut leadvokalistina useissa yhtyeissä, joista merkittävimpiä ovat Crazy World of Arthur Brown ja Kingdom Come. Niitä Brownin uralla on seurannut monipuolinen sooloura ja yhteydet useisiin keskeisiin yhtyeisiin ja artisteihin, kuten Hawkwindiin, The Who-yhtyeeseen, Jimi Hendrixiin, Klaus Schultzeen ja Frank Zappaan. Parhaiten Brown tunnetaan vuonna 1968 Britanniassa ja Kanadassa listakärkeen ja Billboardilla kakkossijalle nousseesta singlestään Fire. Crazy World of Arthur Brownin nimikkopitkäsoitto nousi brittilistalla kakkossijalle ja Yhdysvalloissa seitsemänneksi. Kingdom Comen vuonna 1973 ilmestynyt pitkäsoitto Journey muistetaan ensisijaisesti yhtenä ensimmäisistä rumpukonetta hyödyntäneistä rockalbumeista. Whitbyssä syntynyt Brown pääsi Lontoon ja Readingin yliopistoihin. Hän opiskeli filosofiaa ja lakia, mutta valitsi silti muusikon uran. Readingissa ollessaan Brown perusti ensimmäisen yhtyeensä Blues and Brown. Toimittuaan Lontoossa useamman yhtyeen johtohahmona Brown siirtyi vuonna 1966 Pariisiin, missä hän kehitti teatraalisia taitojaan. Näihin aikoihin Brown levytti kaksi kappaletta Roger Vadimin elokuvaversioon Emile Zolan novellista La Curee. Brown palasi Lontooseen vuodenvaihteessa 1966-67 ja oli mukana sieltä käsin vaikuttaneessa R&B/soul/skayhtyeessä Ramong Sound, josta muodostui sittemmin The Foundations. Kun mainittu yhtye oli kiinnitetty Pye Recordsille Brown oli siirtynyt perustamaan oman The Crazy World of Arthur Brown-yhtyeensä. Hänen lisäkseen siihen kuuluivat Hammond-urkuri/pianisti Vincent Crane, rumpali Drachen Theaker ja basisti Nick Greenwood. Brownin voimakas lavamaski oli esikuvana Alice Cooperin ja Kissin lavashowlle. Myös Brownin oopperatyylinen vokalisointi ja korkeat kiljahdukset olivat hänen tavaramerkkejään. Vuoteen 1968 mennessä yhtyeen esikoisalbumista Crazy World of Arthur Brown oli muodostunut menestys Atlantin molemmin puolin. Kit Lambertin ja Pete Townshendin tuottama ja Track Recordsilla julkaistu albumi sisälsi muun muassa yllätyshitin Fire ja coverin Screaming Jay Hawkinsin I Put a Spell on Yousta. Fire myi yli miljoona kappaletta ja saavutti kultalevyn. 60-luvun lopussa Crazy World of Arthur Brown saavutti siinä määrin suurta suosiota, että yhtye esiintyi samoissa konserteissa esimerkiksi The Whon, Jimi Hendrixin, The Mothers of Inventionin, The Doorsin, The Small Facesin ja Joe Cockerin kanssa. Rumpali Theakerin paikan yhtyeessä otti myöhemmin Atomic Roosterissa ja Emerson, Lake &Palmerissa soittanut Carl Palmer. Mainittu miehistövaihdos tapahtui ennen Crazy World of Arthur Brownin toista, vuoteen 1969 ajoittunutta kiertuetta Yhdysvalloissa. Myös kosketinsoittaja Crane jätti yhtyeen vähäksi aikaa, mutta teki vielä paluun. Kesäkuussa 1969 Crane ja Palmer lähtivät perustamaan Atomic Roosteria ja mainittu seikka merkitsi The Crazy World of Arthur Brownin loppua. Vaikka Brown ei enää myöhemmin saavuttanut kaupallisesti Firen veroista menestystä, hän vaikutti eri muusikoiden kanssa projekteissa nimeltä Strangelands, Puddletown Express ja Captain Beefheart-vaikutteisessa Rustic Hingessä ennen kuin julkaisi uuden yhtyeensä Kingdom Comen kanssa kolme albumia 70-luvun alussa. Ensimmäinen niistä oli konseptialbumi, joka käsitteli humaanisuuden kokemista eläintarhassa kosmisten, uskonnollisten ja kaupallisten voimien hallitsemana. Toisen albumin teemana oli vesi, jota Brown oli alun perin suunnitellut toisen Crazy Worldin albumin aiheeksi. Musiikillisesti mainittu albumi oli edeltäjäänsä kevyempi, joskin paikoitellen kummallisempi. Kolmas, Walesin Rockfield-studioissa nauhoitettu albumi Journey edusti spacerockia ja sillä Brown soitti varhaista rumpukonetta korvaten samalla sarjan rumpaleita. 25. syyskuuta 1972 Kingdom Come nauhoitti kolme kappaleistaan John Peelin Radio 1:lla kuultua liveshowta varten. Kingdom Comen albumien live-esitykset olivat huomattavan teatraalisia myös asustevalinnoiltaan ja ne sisälsivät erikoisefektejä. Esitykset olivat suosittuja yliopistopiireissä, mutta menivät valtavirran yleisöltä ohi. Yhtye esiintyi vuoden 1971 Glastonburyn festivaaleilla ja oli myös mukana elokuvateattereissa esitetyssä Glastonbury Fare -elokuvassa. Myöhemmin Brown julkaisi useita sooloalbumeita.
Vuonna 1975 Brown oli mukana The Whon Tommy-elokuvassa papin roolissa. Alan Parsons Projectin konseptialbumilla Tales of Mystery and Imagination Brown oli solistina kappaleessa The Tell-Tale Heart. Vuosien 1979 ja 1980 aikana hän teki musiikillista yhteistyötä saksalaisen Klaus Schulzen kanssa albumeilla Dune, Live ja Time Actor. Vuonna 1979 Brown asui puolen vuoden ajan Afrikassa ohjaten yhdeksänjäsenistä Burundi National Orchestraa, joka esitti Jimi Hendrixin tuotantoa ja paikallista musiikkia. 80-luvulla Brown muutti Austiniin, Teksasiin ja suoritti maisterin tutkinnon neuvonnassa. 17. tammikuuta 1987 hän esitti Firen tv-ohjelma Solid Goldin Flashback-osuudessa. Vuonna 1988 Brown julkaisi yhteisen albumin Brown, Black & Blue The Mothers of Inventionin rumpalin Jimmy Carl Blackin kanssa. Brown palasi Englantiin vuonna 1996. Seuraavana vuonna hän levytti Firesta uuden version Die Krupps-yhtyeen kanssa ja vuonna 1998 hän esitti kolmesta William Blaken runosta koostuneen puheosuuden Bruce Dickinsonin sooloalbumilla The Chemical Wedding . Samana vuonna The Pretty Thingsin esittäessä klassikkoalbuminsa SF Sorrow Abbey Roadilla Brown oli kertojan roolissa. Vuonna 1999 Brown esiintyi Kula Shakerin kanssa useita kertoja tv:ssä esittäen kappaleen Mystical Machine Gun. Musiikillista suunnanmuutosta merkitsi akustisen yhtyeen muodostaminen ja vuonna 1999 toteutettu kiertue Tim Rosen kanssa. Yhtyeen kokoonpanon täydensivät sellisti/basisti Stan Adler ja perkussionisti Malcolm Mortimore. Vuonna 2000 yhtyeeltä ilmestyi albumi Tantric Lover. Yhtyeen kokoonpano ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen ja Brown perusti uuden yhtyeen kitaristi Rikki Pattenin ja multi-instrumentalisti Nick Pynnin kanssa. Vuonna 2002 Pattenin korvasi Chris Bryant. Brownin yhtye tunnettiin nimillä The Giant Pocket Orchestra ja Instant Flight. Vuonna 2003 Brown julkaisi Big Country-yhtyeen Josh Philipsin ja Mark Brzezickin kanssa työstetyn albumin Vampire Suite, jonka julkaisijana oli Ian Grantin Track Records. Näihin aikoihin Sanctuary Records julkaisi uudelleen koko Brownin tuotannon. Vuonna 2005 Brown teki Lontoon Astoriassa Kingdom Comen kanssa yhden paluukonsertin, johon Des Fisher ei tosin osallistunut. Työn alla oli albumin Galactic Zoo Frossier kappaleita ja encorena Spirit of Joy. Kyseisestä esiintymisestä Brown voitti Classic Rock -lehden Showman of the Year-palkinnon, jonka hän vastaanotti Lontoon Cafe De Parisissa. Vuonna 2007 ilmestyi Brownin ja Pynnin yhteinen albumi Voice of Love. The Darknessin videobiisillä Is It Just Me? Brown nähtiin papin roolissa. Vuonna 2009 Cherry Red Recordsin alamerkki Lemon Recordings alkoi julkaista uudelleen Brownin levytettyä tuotantoa ja seuraavana vuonna uudelleen julkaisuista ryhtyi vastaamaan tytäryhtiö Isoteric Recordings.Vuonna 2010 Brown esiintyi Glastonbury Festivalilla. Kymmenes kesäkuuta 2011 Brown esiintyi Ray Davies Meltdown Festivaalilla Lontoon Queen Elisabeth Hallissa, missä Z-Star duetoi hänen kanssaan. Kuusi viikkoa myöhemmin Lontoon High Voltage-festivaalilla soitettu konsertti julkaistiin vinyyliformaatissa nimellä The Crazy World of Arthur Brown Live at the High Voltage. Vuonna 2012 Brown ja Rick Patten julkaisivat yhteisen albumin The Magic Hat samanaikaisesti Matt Howarthin samannimisen sarjakuvan kanssa. Vuonna 2013 Pledge Musicin menestyksekkään kampanjan seurauksena Brown julkaisi Lewesissä nauhoittamansa albumin Zim Zam Zim. Toinen heinäkuuta 2017 The Crazy World of Arthur Brown konsertoi Lontoon Royal Albert Hallin Elgar Roomissa. Toinen huhtikuuta 2019 Brownin ilmoitettiin osallistuvan vierailevana solistina Carl Palmerin ELP Legacyn The Royal Affair- kiertueelle. Brown on vaikuttanut keskeisesti jo aikaisemmin tekstissä mainittujen artistien lisäksi esimerkiksi David Bowieen, Peter Gabieliin, Judas Priestin Rob Halfordiin ja Iron Maidenin Bruce Dickinsoniin. Brownin kappaleita ovat versioineet esimerkiksi Ozzy Osbourne, Marilyn Manson ja The Who. Brown on tehnyt runsasta yhteistyötä Hawkwind-yhtyeen ja sen jäsenistön kanssa. Vuonna 1973 hän oli yksi solisteista Robert Calvertin albumilla Captain Lockheed and the Starfighters. Vuosina 2001 ja 2002 Brown oli vierailevana solistina Hawkwindin kiertueilla. Joulukuun 2002 kiertueella ohjelmistossa oli useita Brownin kappaleita Kingdom Come -yhtyeen ajoilta. Ne pääsivät myös mukaan Hawkwindin dvd:lle Out from the Shadows. Brown oli solistina kahdella kappaleella Hawkwindin vuonna 2005 ilmestyneellä albumilla Take Me to Your Leader. Vuonna 2009 Brown oli lämmittelyesiintyjänä Britanniassa Hawkwindin 40-vuotisjuhlakiertueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti