Rolling Stones:Dirty Work
24. maaliskuuta 1986 Rolling Stones Recordsin ja Columbian julkaisemana ilmestynyt Dirty Work on Rolling Stonesin 18. yhtyeen kotimaassa Britanniassa ja 20. Yhdysvalloissa ilmestynyt studioalbumi. Steve Lilywhiten tuottama pitkäsoitto nauhoitettiin vaiheessa, jolloin Mick Jaggerin ja Keith Richardsin välit olivat jälkimmäisen omaelämäkerran Life mukaan varsin kireät. Kaksikon välillä oli esiintynyt näkemyseroja Stonesien musiikillisesta suunnasta koko 80-luvun alkupuolen ajan. Viimeisimpien vuosien aikana lähes kaikki yhtyeen jäsenistä olivat työskennelleet sooloalbumiensa tai sivuprojektiensa parissa. Kitaristi Ronnie Wood, rumpali Charlie Watts ja basisti Bill Wyman olivat Dirty Workin nauhoitusten aikaan usein poissa studiosta ja koko kvintettikokoonpanon osuminen studioon samanaikaisesti olikin albumin äänitysten aikana harvinaista. Kyseessä on Stonesien pitkäsoitoista viimeinen, jonka työstämiseen pianisti Ian Stewart ehti osallistua. Hän kuoli hieman ennen Dirty Workin julkaisua. Lopputuloksena pitkäsoiton työstämiseen osallistui useita vierailevia muusikoita, kuten rumpalit Anton Fig ja Steve Jordan, joista jälkimmäisen kanssa Richards perusti yhtyeen X-Pensive Winos Dirty Workin nauhoittamisen jälkeen. Myös kitaristit Jimmy Page ja Bobby Womack olivat mukana albumin äänityksissä. Kosketinsoittimista Dirty Workilla vastasivat Ivan Neville ja Chuck Leavell, joista jälkimmäinen työskenteli Stonesien kanssa vuosikymmenten ajan. Toisin kuin monien muiden Stonesin albumien tapauksessa, Dirty Workin tiimoilta ei tehty kiertuetta, sillä yhtyeen jäsenten väliset henkilökemiat estivät livesoiton. Richardsin mukaan albumin kappaleet olivat joka tapauksessa siinä määrin strukturoituneita, että niitä olisi voitu soittaa albumin promoamiseksi tehtävällä kiertueella. Kaupallisesta aspektista tarkasteltuna Dirty Work oli menestys ja albumi saavutti kulta- tai platinalevyn useissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa. Yhdysvalloissa ja Britanniassa albumin paras listasijoitus oli neljäs. Pitkäsoitto nousi top teniin myös yli tusinassa muussa maassa. Sitä vastoin kriitikoiden mielestä albumi oli jonkinasteinen floppi ja se koettiin epäinspiroituneeksi. Tuoreeltaan Robert Christgau oli ainoa Dirty Workista myönteisen arvion laatinut journalisti. Tuoreemmat pitkäsoitosta kirjoitetut arviot ovat yleisesti olleet positiivissävyisempiä. Esimerkiksi vuonna 2004 Stylus Magazinessa julkaistussa arviossa Dirty Work kohotettiin 80-lukuisesta tuotantotyylistään huolimatta Stonesien kiinnostavimmaksi albumiksi sitten vuonna 1978 ilmestyneen Some Girlsin ja niin pitkäsoiton kitarasoundeihin kuin Jaggerin vokaalisuorituksiin suhtauduttiin myönteisesti. Dirty Workilta poimittiin kaksi top 40:ään noussutta singleä; cover Bobin ja Earlin vuoden 1964 satoa edustavasta soulhitistä Harlem Shuffle sekä Ronnie Woodin käsialaa ollut One Hit (To the Body.) Mainitut kappaleet olivat myös ainoat Dirty Workin biiseistä livenä soitetut. Ne kuultiin Steel Wheels-kiertueella. Dirty Workin sessioissa nauhoitettiin myös useita outtakeseja. Niiden joukossa olivat Richardsin vokalisoimat kappaleet You're Too Much, Treat Me Like a Fool, She Never Listens to Me ja Deep Love. Outtakeseista Strictly Memphis ja What Am I Going to Do with Your Love olivat Jaggerin vokalisoimia, samoin ensisijaisesti The Temptationsin näkemyksenä muistettu cover Loving You is Sweeter Than Ever.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti