Torstain terävä:Britanniassa kotimaataan suositumpi R&B-vokalisti

18. helmikuuta 1952 Maconissa, Georgiassa syntynyt Veronica "Randy" Crawford on yhdysvaltalainen R&B - ja jazzsolisti, jonka menestys on ollut Euroopassa kotimaataan suurempaa. Billboardilla Crawford ei nimittäin ole saavuttanut ainuttakaan Hot 100-listalle noussutta singleä. Sen sijaan häntä kuullaan vierailevana solistina The Crusadersin vuonna 1979 top 40:ään nousseella neljävitosella Street Life. Britanniassa Crawfordilla on plakkarissaan viisi top 20:een kohonnutta singleä, joista vuonna 1980 ilmestynyt One Day I'll Fly Away oli listakakkonen. Britanniassa Crawfordin albumeista kymmenen on noussut kymmenen suosituimman joukkoon. Kansalaisuudestaan huolimatta Crawford on ollut Britanniassa siinä määrin suosittu, että vuonna 1982 hänet palkittiin Brit Awardseissa parhaana brittiläisenä naissooloartistina. Crawford esiintyi ensiksi clubeissa Cincinnatissa ja Saint-Tropezissa, mutta toden teolla hän teki itsensä tunnetuksi 70-luvun puolivälissä New Yorkissa vokalisoidessaan jazzin parissa tunnetuksi tulleiden George Bensonin ja Cannonball Adderleyn kanssa. Crawford solmi sopimuksen Columbia Recordsin kanssa ja hänen ensimmäinen singlensä oli vuonna 1972 ilmestynyt Knock on Wood/If You Say the Word. 70-luvun puolivälissä Crawford oli mukana Adderleyn albumilla Big Man:The Legend of John Henry. Vuonna 1978 ilmestyneellä Genesiksen kitaristin Steve Hackettin sooloalbumilla Please Don't Touch! Crawford oli leadvokalistina kappaleessa Hoping Love Will Last. The Crusadersin kanssa levytetyn Street Lifen uusioversio oli mukana elokuvien Sharky's Machine ja Jackie Brown soundtrackeillä ja mainoksissa 2000-luvun alussa. Myöhemmin Crawford levytti Warner Bros Recordsille. Vuonna 1980 hänet palkittiin Tokyo Music Festivaalilla. Samana vuonna Crawford lauloi rakkausteeman People Alone MCA Recordsin julkaisemalla The Competition-elokuvan soundtrackillä. One Day I'll Fly Awayn lisäksi Crawfordin soolotuotannosta soulstandardeiksi ovat muodostuneet vuonna 1981 levytetty You Might Need Somebody sekä Tony Joe Whiten käsialaa oleva ja ensiksi Brooke Bentonin levytyksenä menestynyt Rainy Night in Georgia. Crawfordin vuonna 1981 ilmestynyt albumi Secret Combination pysytteli brittilistalla 60 viikon ajan. Vuonna 1986 Crawford saavutti Britanniassa top ten-hitin singlellään Almaz. 90-luvun puolivälissä ilmestyneellä albumillaan Naked and True Crawford teki paluun juurilleen. Mainittu pitkäsoitto sisältää muun muassa George Bensonin käsialaa olevan kappaleen Give Me the Night ja sillä soittavat Funkadelicin jäsenet Bootsy Collins, Bernie Worrell sekä The Fred Wesley Horns. Vuonna 1997 Shola Ama sai maailmanlaajuisen hitin coverversiollaan You Might Need Somebodysta. 24. heinäkuuta 2007 Crawford nauhoitti Abbey Roadin studioilla livesession Joe Samplen kanssa Live from Abbey Road -dokumenttisarjaa varten. Jakso, jossa Crawford esiintyi David Gilmourin ja Amos Leen kanssa, esitettiin Yhdysvalloissa Sundance Channelilla ja Britanniassa Channel 4:llä. Crawford on vieraillut solistina lisäksi esimerkiksi Bootsy Collinsin, Quincy Jonesin, Rick Springfieldin ja Zucchheron levyillä.