Kymmenes helmikuuta 1937 syntynyt Roberta Cleopatra Flack on yhdysvaltalaissolisti, joka tunnetaan erityisesti ykköshiteistään, joihin lukeutuvat esimerkiksi First Time Ever I Saw Your Face, Killing Me Softly With His Song sekä Where Is the Love ja The Closer I Get to You, joista kaksi viimeksi mainittua lukeutuvat Flackin Donny Hathawayn kanssa levyttämiin duettoihin. Flack on ainoana sooloartistina maailmassa vastaanottanut Grammyn vuoden levystä kahtena peräkkäisenä vuonna; 1973 The First Time i Saw Your Facesta ja seuraavana vuonna Killing Me Softlysta. Black Mountainista, North Carolinasta kotoisin ollut Flack kasvoi musikaalisessa perheessä ja hänen äitinsä oli kirkkourkuri. Flack varttui Arlingtonissa, Virginiassa ja säesti usein afrikkalaisen metodistien episkopaalisen Zionissa sijainneen kirkon kuoroa soittamalla hymnejä ja spirituaaleja pianolla. Lähellä sijainneessa baptistien kirkossa Flack kävi mielellään kuuntelemassa aikakauden gospelmusiikkia, jota esittivät esimerkiksi Mahalia Jackson ja Sam Cooke. Pianonsoiton Flack aloitti yhdeksänvuotiaana ja teini-iässä hän osoitti klassisen pianon soitossa sellaista lahjakkuutta, että sai Howardin yliopistosta stipendin musiikin opiskelua varten. Siellä Flack aloitti opinnot 15-vuotiaana ollen eräs mainitun yliopiston nuorimmista opiskelijoista. Flack vaihtoi lopulta pääaineensa pianosta lauluun ja hänestä tuli yliopiston kuoron apulaisjohtaja. Hänen tuottamansa versio Verdin oopperasta Aida sai Howardin yliopiston tiedekunnalta huomattavat suosionosoitukset. Flack on Delta Sigma Theta -naisjärjestön jäsen ja kunniajäsen yhteiskoutuksellisessa sisarkunnassa Tau Beta Sigmassa Howardin yliopistossa. Mainitun kunnianosoituksen hän on vastaanottanut huomattavasta työstään musiikillisen koulutuksen promoamisessa. Flack valmistui Howardin yliopistosta 19-vuotiaana ja aloitti syventävät opinnot musiikin parissa, mutta isänsä äkillisen kuoleman vuoksi hän ryhtyi opettamaan musiikkia ja englantia Farmvillessa, Etelä-Carolinassa. Ennen kuin Flackista tuli ammatillinen laulaja/lauluntekijä hänellä oli opetustöitä Washington DC:ssä. Tässä vaiheessa Flackin musiikkiura alkoi ottaa muotoaan. Hän säesti oopperalaulajia pianolla Tivoli Clubissa. Myöhemmin Flack esiintyi useana iltana viikossa 1520-clubilla säestäen itseään pianolla. Näihin aikoihin Flackin laulunopettaja Frederick "Wilkie" Wilkerson kertoi uskovansa Flackin tulevaisuuden olevan parempi popmusiikin kuin klassisen parissa. Flack alkoi laulaa ammattimaisesti saatuaan pysyvän kiinnityksen Mr Henry's Restaurantiin, Capitol Hillissä, Washington DC:ssä. Mr Henryn ilmapiiri toivotti Flackin tervetulleeksi ja tieto hänen taidoistaan solistina levisi. Häntä kävivät säännöllisesti kuuntelemassa esimerkiksi Woody Allen, Bill Cosby ja Ramsey Lewis. Kun ravintolan omistaja Henry Iaffe antoi Flackin esiintyä kolmena iltana viikossa, tämä lopetti opetustyöt. Yaffe järjesti esiintymistilan yläpuolella sijainneen asunnon Flackille treenitilaksi. Les McCann löysi Flackin esittämästä jazzia Washingtonissa ja järjesti koe-esiintymisen Atlantic Recordsin kanssa. Sen aikana Flack esitti kolmessa tunnissa 42 kappaletta tuottaja Joel Dornille. Marraskuussa 1968 Flack nauhoitti 39 kappaleen demot vajaassa kymmenessä tunnissa. Kolmea kuukautta myöhemmin Atlanticin on kerrottu nauhoittaneen Flackin esikoisalbumin First Take reilun kymmenen tunnin kuluessa. Flack on itse kuvannut levytystilannetta miellyttäväksi, sillä hän oli työskennellyt albumin kappaleiden parissa jo vuosien ajan laulaessaan Mr Henry's Restaurantissa. Vuonna 1971 Flack oli mukana Denis Sandersin ohjaamassa kuuluisassa konserttielokuvassa Soul to Soul, jonka pääesiintyjiin lukeutuivat Wilson Pickett, Ike and Tina Turner, Santana ja The Staple Singers. Vuonna 20004 elokuva julkaistiin remasteroituna sekä dvd, että cd-formaatissa, mutta Flack kielsi tuntemattomista syistä oman osuutensa uudelleenjulkaisun. Hänen accapella-versionsa traditionalisesta kappaleesta Oh Freedom uudella otsikolla Freedom Song originaalilta Soul to Soul -soundtrackiltä on saatavilla ainoastaan elokuvan VHS-versiolla.
Flackin Will You Love Me Tomorrowsta levyttämä coverversio saavutti Billboardin listalla sijan 76. vuonna 1972. Artistin levyt eivät menestyneet erityisen hyvin, kunnes Clint Eastwood valitsi First Takelta Ewan MacCollin kirjoittaman kappaleen The First Time Ever I Saw Your Face ensimmäiseen ohjaamansa elokuvaan Play Misty for Me. Sen seurauksena kappaleesta tuli vuoden 1972 suurin hitti. Se nousi Billboardin listakärkeen kuuden yhtäjaksoisen viikon ajaksi ja Flack vastaanotti kappaleesta kultalevyn sen ylitettyä miljoonan myydyn kappaleen rajan. Myös First Take -albumi nousi listakärkeen ja myi lopulta Yhdysvalloissa 1, 9 miljoonaa kappaletta. Eastwood on säilynyt Flackin ystävänä ja ihailijana ja vuonna 1983 artisti äänitti ohjaajan pyynnöstä loppumusiikin Dirty Harry -elokuvaan Sudden Impact. Vuonna 1972 Flack aloitti säännölliset levytykset Henry Hathawayn kanssa. Vuonna 1972 ilmestynyt duetto Where is the Love saavutti Grammyn ja miljoonamyyntiin ylsi myös vuonna 1978 ilmestynyt single The Closer I Get to You. Omillaan Flack saavutti toisen listaykkösensä Charles Foxin ja Norman Gimbelin kirjoittamalla ja alun perin Lori Liebermanin levyttämällä kappaleella Killing Me Softly With His Song. Vuoden 1974 Grammy Awardseissa Flackin levytys palkittiin sekä vuoden levyn että vuoden parhaan naislaulusuorituksen Grammyillä. Samanniminen vuonna 1973 ilmestynyt albumi oli Flackin suurin menestys ja se saavutti tuplaplatinaa. Vuonna 1974 ilmestyneestä Feel Like Makin' Lovesta tuli Flackin viimeinen Billboardin listakärkeen noussut single. Samana vuonna Flack oli leadvokalistina Sherman Brothersin kappaleessa Freedom, jota kuultiin elokuvan Huckleberry Finn alku- ja loppukrediittien aikana. Vuoden 1974 televisio-speciaalissa Free to Be... You and Me Flack duetoi nuoren Michael Jacksonin kanssa kappaleen When We Grow Up. Vuonna 1982 Roberta Flack saavutti sijalle 13. nousseen ja Burt Bacharachin käsialaa olleen singlen Makin' Love, joka oli poimittu hänen samannimiseltä albumiltaan. Flack aloitti yhteistyön Peabo Brysonin kanssa ja vuonna 1983 levytetty single Tonight I Celebrate My Lov nousi R&B-listalla viidenneksi ja Adult Contemporary -listalla yhtä sijaa korkeammalle. Seuraavat Brysonin kanssa levytetyt singlet You're Looking Like Love to Me ja I Just Came Here to Dance menestyivät parhaiten Adult Contemporary- radioasemilla. Vuonna 1986 Flack esitti kappaleen Together through the Years, joka oli myöhemmin nimellä The Hogan Family tunnetuksi tulleen NBC-televisiosarjan Valerien tunnussävel. Kappaletta hyödynnettiin tv-sarjan kaikilla kuudella tuotantokaudella. Vuonna 1988 ilmestynyt albumi Oasis ei saavuttanut menestystä popyleisön keskuudessa, mutta sen nimikappale nousi R&B-listan kärkeen ja kappaleesta Uh-Uh-Ooh-Ooh (Here It Comes) nousi seuraavana vuonna tanssilistan ykkössijalle. Vuonna 1991 Maxi Priestin kanssa levyttämällään duetolla Set the Night to Music Flack saavutti jälleen top ten-hitin. Billboardin listalla mainittu kappale nousi kuudenneksi ja Adult Contemporary -listalla kakkossijalle. 70-luvun aikana neljä Flackin R&B-tyylistä kappaletta nousi Adult Contemporary -listan kärkeen. Vuonna 1999 Flack teki konserttikiertueen Etelä-Afrikassa. Sen päätöskonserttia saapui kuuntelemaan presidentti Nelson Mandela. Vuonna 2010 Flack esiintyi 52:ssa vuosittaisessa Grammy Awardsissa esittäen dueton Where is the Love Maxwellin kanssa. Helmikuussa 2012 Flack julkaisi Beatles-covereista koostuvan albumin Let It Be Roberta, jolla hän versioi muun muassa Hey Juden ja Let It Ben. Kyseessä oli artistin ensimmäinen pitkäsoitto kuuteen vuoteen. Hänen tuorein levytyksensä on Michael A. Levinen käsialaa sekä sävellykseltään että lyriikoiltaan edustava kappale Running, joka kuullaan vuonna 2018 valmistuneen elokuvan 3100 Come and Run lopputekstien aikana. Flackin minimalistista ja klassista lähestymistapaa kappaleisiinsa on joiden kriitikoiden keskuudessa pidetty epätyypillisenä soulmusiikille. Silti esimerkiksi Rolling Stonen Robert Christgau mainitsi vuonna 1971, että Flack on yleisesti tunnustettu merkittävimmäksi tummaihoiseksi naissolistiksi sitten Aretha Franklinin. 11. toukokuuta 2017 Flack vastaanotti taiteiden kunniatohtorin arvonimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti