sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Maanantain mainio:Merkittävän walesilaisyhtyeen kakkosalbumi

Manic Street Preachers:Gold Against the Soul

21. kesäkuuta 1993 Columbian julkaisemana ilmestynyt Gold Against the Soul on walesilaisen vaihtoehtorockyhtyeen Manic Street Preachersin toinen studioalbumi. Tekstiensä osalta kyseessä on edeltäjäänsä, edellisenä vuonna ilmestynyttä esikoisalbumia Generation Terrorists vähemmän poliittinen levy ja sen lyriikat heijastavat jo yhtyeen myöhäisemmillä albumeilla tunnusomaista melankoliaa. Gold Against Soulin kappaleista La Tristesse Durera on napannut nimensä Vincent Van Goghin elämäkerrasta, tosin kappaleen teemana on sotaveteraani. Albumi eroaa edeltäjästään myös musiikillisesti. Gold Against Soul sisältää pitkiä kitarariffejä ja albumin miksauksessa rummut ovat melko voimakkaasti pinnassa. Gold Against Soulin onkin mainittu edustavan jopa hardrockia. Dave Eringan valinta Gold Against Soulin tuottajaksi oli yhtyeen mukaan varsin keskeinen seikka. Manic Street Preachers demotti uuden albuminsa kappaleet marraskuussa 1992 ja oli tuloksiinsa tyytyväinen. Myöhemmin yhtyeen jäsenet ovat silti pitäneet Gold Against Soulista tuotannossaan suhteellisesti vähiten. Albumin levytysaikaa yhtye on kuvannut hajanaiseksi. Brittilistalla Gold Against Soul nousi parhaimmillaan kahdeksanneksi  ja albumi on saavuttanut kultalevyn 100 000:n kappaleen myynnillään. 75 suosituimman joukossa pitkäsoitto pysytteli yli kymmenen viikon ajan ja nousi Japanissa top 50:een. Gold Against the Soulilta julkaistiin neljä singleä. Niistä kolmantena ilmestynyt Roses in the Hospital menestyi parhaiten nousten sijalle 15. Toisena julkaistun La Tristesse Dureda (Scream to a Sighin) monet ovat valmiit kohottamaan  albumin huippuhetkeksi. From Despair to Where ilmestyi ensimmäisenä singlenä ja neljäntenä julkaistu Life Becoming a Landslide saavutti sijan 36. ollen sillä erää yhtyeen vähiten suosittu pikkulevy. Vaikka Gold Against the Soul vastaanotti kriitikoiden taholta ristiriitaisia arvioita, esimerkiksi Kerrang! listasi pitkäsoiton ilmestymisvuotensa kahdeksanneksi parhaaksi albumiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti