lauantai 3. helmikuuta 2018

Sunnuntain extra:Alice Cooperin vuoden 1971 jälkimmäinen klassikkoalbumi

Alice Cooper:Killer

16-vuotias Vincent Furnier liittyi vuonna 1964 rockyhtye The Spidersin solistiksi. Neljä vuotta myöhemmin otettiin käyttöön Alice Cooperin nimi ja persoona ja vuonna 1969 ilmestyi samannimisen yhtyeen esikoisalbumi Pretties for You. Vaikka Alice Cooperin alkuvuodesta 1971 ilmestynyt läpimurtoalbumi Love It to Death oli vahva kokonaisuus, herra Furnierin voinee todeta pistäneen musiikillisesti vielä paremmaksi sen seuraajalla, samaisen vuoden lopussa ilmestyneellä pitkäsoitolla Killer. Under My Wheels potkaisee albumin upeasti käyntiin ja vierailevana kitaristina kappaleessa kuullaan Rick Derringeriä. Sitä seuraa niin ikään varsin tarttuva rockpala Be My Lover. Killerin kahden ensimmäisen näytteen perusteella albumin voisi olettaa edustavan selkeästi voimakkaammin valtavirran rockia Love It to Deathiin verrattuna. Tyylillisesti jopa King Crimsonia muistuttava progekappale Halo of Flies murtaa kuitenkin kyseisen päätelmän. Yhtyeen muusikoista kyseisellä raidalla pääsee loistamaan erityisesti rumpali Neal Smith ja vuonna 1971 Alice Cooper olikin vielä vahvasti selkeämmin yhtye kuin artisti. Killerin ykköspuolen päättää kevyempiä ja revittelevämpiä osuuksia yhdistävä Desperado, jonka Cooper kirjoiti tribuuttina aikaisemmin samana vuonna Pariisissa menehtyneelle James Douglas Morrisonille. Pitkäsoiton kakkospuolen kappaleista You Drive Me Nervous ja Yeah Yeah Yeah edustavat melko pelkistettyä rockilmaisua, mutta esimerkiksi kitaristi Glenn Buxton pääsee kyseisillä raidoilla esiin vakuuttavalla tavalla. Dead Babies yhdistää jälleen seesteisemmät osat revittelevään kertosäkeeseen ja pitkäsoiton päättävä nimikappale on yli kuusiminuuttinen teos. Seuraavan kahden vuoden aikana Alice Cooper julkaisi yhtyeenä vielä kolme albumia; pitkäsoitot School's Out, Billion Dollar Babies ja Muscle of Love, joista etenkin kaksi ensin mainittua ansaitsevat klassikkostatuksen. Myös keikkailu jatkui menestyksekkäästi vuosikymmenen puoliväliin saakka. Vuosikymmeniä jatkuneen Alice Cooperin soolouran ensimmäinen näyttö oli vuonna 1975 ilmestynyt pitkäsoitto Welcome to My Nightmare.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti