tiistai 6. helmikuuta 2018

Keskiviikon klassikko:Boogierockin instituution innovatiivinen albumi

Status Quo:Dog of Two Head

Marraskuussa 1971 Pye Recordsin julkaisemana ilmestynyt Dog of Two Head on brittiläisen boogierockin instituution Status Quon neljäs studioalbumi, jolla yhtye löysi lopullisesti tunnusomaisen tyylinsä psykedelian hengessä tehtyä poppia edustaneiden ensimmäisten pitkäsoittojensa  jälkeen. Albumia oli edeltänyt maaliskuussa julkaistu kaksikon Rossi/Young käsialaa oleva single Tune to the Music, josta ei muodostunut hittiä. Vaikka suurin osa Dog of Two Headin kappaleista oli kirjoitettu vasta kyseisen pikkulevyn julkaisun jälkeen, muutama albumin biiseistä, kuten sen avauskappale, pitkä ja vakuuttava Umleitung edusti ajallisesti vuosikertaa 1970. Dof of Two Headilta julkaistu single, niin ikään Rossin ja Youngin yhteistyötä edustava Mean Girl osoittautui yhtyeen kotimaassa top 20-hitiksi, mutta vasta niinkin myöhään kuin huhtikuussa 1973. Sitä oli yhtyeen singlemenestyksissä edeltänyt Dog of Two Headin seuraajalta, loppuvuodesta 1972 ilmestyneeltä albumilta Piledriver poimittu top ten-hitti Paper Plane. Mean Girlin menestyttyä levy-yhtiö päätti julkaista Dog of Two Headilta vielä toisen pikkulevyn. Kyseessä oli uusi versio kappaleesta Gerdundula, joka julkaistiin alun perin vuonna 1970 ilmestyneen singlen In My Chair kääntöpuolella. Gerdundulan uusionäkemyksen b-puolella julkaistiin iäkkäämpää tuotantoa; Rossin ja Rick Parfittin yhteistyötä edustava Lakky Lady, joka ilmestyi alun perin Dog of Two Headin edeltäjällä, vuonna 1970 julkaistulla albumilla Ma Kelly's Greasy Spoon. Dog of Two Headia voi pitää Status Quon repertuaarissa suorastaan innovatiivisena albumina. Erityisen myönteisesti kokonaisuudesta erottuvat basisti Alan Lancasterin sävellykset Something's Going on in My Head ja yli seitsemänminuuttinen, pienestä teoksesta käyvä ja tekstinsä osalta jopa hienoisesti poliittissävytteinen Someone's Learning. Myös Rossin ja Youngin yhteistyötä edustava Railroad lukeutuu Dog of Two Headin terävimpään kärkeen. Vain vajaan reilun minuutin mittainen Na Na Na edustaa albumin harvinaislaatuista slovariosastoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti