Black Sabbath:Never Say Die
28. syyskuuta 1978 ilmestynyt Never Say Die on Black Sabbathin kahdeksas studioalbumi ja samalla viimeinen yhtyeen originaalikvartetin työstämä pitkäsoitto ennen vuonna 2013 julkaistua albumia 13. Yhdysvalloissa Never Say Die saavutti kultalevyn marraskuussa 1997. Albumin levyttämisen aikaan Black Sabbathin jäsenillä oli ongelmia nautintoaineiden kanssa. Ennen Never Say Dien nauhoitusten alkamista Ozzy Osbourne erosi yhtyeestä ja hänet korvasi hetkeksi Savoy Brownissa ja Fleetwood Macissa vokalisoinut Dave Walker. Osbourne palasi Sabbathin riveihin, mutta kieltäytyi vokalisoimasta Walkerin kanssa kirjoitettua materiaalia. Walkerin kanssa oli kirjoitettu kourallinen kappaleita, ja kyseinen lyhytikäinen Sabbathin kokoonpano jopa esitti BBC:n ohjelmassa Look Hear varhaisen version kappaleesta, josta kehkeytyi Never Say Diella julkaistu Junior's Eyes. Kyseisen kappaleen teemana oli Osbournen isän tuolloin vastikään tapahtunut kuolema. Lopulta Walkerin kanssa tehdyt kappaleet työstettiin uudelleen ja Never Say Die -pitkäsoitto nauhoitettiin Toronton Sounds Interchange -studioilla. Black Sabbathin vuonna 1998 ilmestyneen livealbumi Reunionin kansiteksteissä rumpali Bill Ward mainitsi yhtyeen työstäneen Never Say Diesta niin laadukkaan albumin, kuin se kyseisissä olosuhteissa oli mahdollista. Lisäksi hän kertoi edelleen pitävänsä albumilla Johnny Bladen ja Air Dancen kaltaisista kappaleista. Ward oli harvinaislaatuisesti leadvokalistina Never Say Dien raidalla Swingin' the Chain. Häntä, basisti Geezer Butleria ja kitaristi Tony Iommia kuultiin taustavokalisteina kappaleessa A Hard Road. Kyseessä on ainoa kerta, jolloin Iommi lauloi backing vocalseja. Britanniassa albumin nimikappale julkaistiin singleformaatissa hyvissä ajoin ennen pitkäsoittoa. Kyseinen kuvakannellinen pikkulevy saavutti sijan 21. ja sen tiimoilta Black Sabbath teki ensimmäiset esiintymisensä Top of the Popsissa sitten vuoden 1970. Britanniassa itse pitkäsoitto saavutti albumilistalla 12. sijan, eli se nousi sijaa edeltäjäänsä Technical Ecstasyä korkeammalle. Billboardin albumilistalla Never Say Die saavutti sijan 69. Britanniassa A Hard Road julkaistiin albumin toisena singlenä ja se nousi top 40:ään. 25 000 kappaletta kyseistä singleä painettiin rajoitettuna painoksena purppuralle vinyylille. Single julkaistiin ilman kuvakantta, mutta sitä promotoidakseen yhtye kuvasi kappaleesta promovideon Never Say Die -kiertueellaan. Vaikka Never Say Die ei saavuttanut erityisen myönteisiä arvosteluja, esimerkiksi Soundgardenin kitaristi Kim Thayil on maininnut sen lukeutuvan Black Sabbathin tuotannosta suosikkalbumeihinsa. Megadeth versioi pitkäsoiton nimikappaleen vuonna 2000 tribuuttilevylle Nativity in Black. King Diamondin kitaristi Andy LaRocque on maininnut saaneensa kyseisestä albumista inspiraatiota säveltäessään melodista osaa Conspiracy-pitkäsoiton kappaleeseen Sleepless Nights. Black Sabbathin Never Say Dien tiimoilta tekemä kiertue alkoi Sheffieldistä 16. toukokuuta 1978. Lämmittely-yhtyeenä kyseisellä kiertueella oli Van Halen, joka oli juuri tehnyt läpimurtonsa esikoisalbumillaan ja siltä poimitulla The Kinks-coverilla You Really Got Me. Lokakuussa 1978 Never Say Dien ilmestyttyä Ozzy Osbourne mainitsi sen olevan varsin monipuolinen albumi. Black Sabbathin aloittaessa yhtye soitti bluesclubeissa ja siihen vaikuttivat John Mayall's Bluesbreakersin, Fleetwood Macin ja Ten Years Afterin kaltaiset brittibluesin edustajat. Vaikka heavyrockista muodostui Sabbathille yhtyeen keskeinen genre, voi yhtyeen musiikillista ilmaisua pitää varsin monipuolisena. Never Say Diella yhtyeen jäsenet olivat Osbournen mukaan päästäneet sisäiset turhautumansa ulos ja julkaisseet sen, mitä olisivat jo vuosia aikaisemmin olleet halukkaita julkaisemaan, mutta eivät olleet työpaineidensa vuoksi kyenneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti