Tiistain tukeva:Erään brittirockin klassikon basisti ja perustajajäsen

13. toukokuuta 1947 syntynyt ja 22. tammikuuta 2017 edesmennyt Peter "Pete" Overend Watts oli brittiläinen basisti, joka sai kunnian kantaa Mott the Hoople -yhtyeen perustajajäsenen titteliä. Hän syntyi Yardleyssä, Birmighamissa ja muutti lapsena Sussexin Worthingiin ja myöhemmin Herefordshiren Ross-on-Wyeen, missä aloitti kitaransoiton 13-vuotiaana koululaisena. Wattsin toinen etunimi Overend, jota hän ei käyttänyt, tuli hänen sukunsa vanhalta esi-isältä. Vuoteen 1965 mennessä Watts oli vaihtanut instrumentikseen basson ja hän soitti kitaristi Mick Ralphisin kanssa saksalaisissa musiikkiclubeissa soittaneessa yhtyeessä The Buddies. Sen nimeksi vaihtui ensin Shakedown Sound ja vuonna 1969 yhtyeen asetuttua Lontooseen se ryhtyi käyttämään nimeä Silence. Kun solisti Ian Hunter täydensi yhtyeen kokoonpanon, sen nimeksi vaihtui Mott the Hoople. Yhtyeen managerin Guy Stevensin kehotuksesta Watts otti käyttöön taiteilijanimensä Overend Watts. Mott the Hooplen suurin menestyskausi ajoittui vuosiin 1972-1974. Tuolloin Ian Hunter ja Mick Ralphs jättivät yhtyeen. Mott the Hooplen jäljelle jääneet jäsenet täydensivät yhtyeen kokoonpanoa kahdella suhteellisen tuntemattomalla uudella muusikolla, kitaristi Ray Majorilla ja solisti Nigel Benjaminilla. Uusi kokoonpano ryhtyi käyttämään nimeä Mott ja se sai aikaan kaksi pitkäsoittoa; vuonna 1975 ilmestyneen albumin Drive On ja seuraavana vuonna julkaistun pitkäsoiton Shouting and Pointing kunnes Benjamin jätti yhtyeen. Watts jatkoi Dale "Buffin Griffinin, Morgan Fisherin ja Ray Majorin kanssa yhtyeessä British Lions, jonka kokoonpanon täydensi aikaisemmin Medicine Headissa vaikuttanut John Fiddler. Yhtyeen vuonna 1977 ilmestynyt nimikkopitkäsoitto saavutti Yhdysvalloissa 83. sijan. Yhtyeen toista albumia Trouble with Women saatiin odotella vuoteen 1982. Myöhemmin Watts jatkoi uraansa levytuottajana ja yhdessä vanhan yhtyetoverinsa Dale Griffinin kanssa hän tuotti esimerkiksi Hanoi Rocksin vuoden 1983 pitkäsoiton Back to Mystery City. Wattsin basso, joka oli valkoinen Gibson Thunderbird, päätyi myöhemmin Wishbone Ashin nelikielisen taitajalle Martin Turnerille. Tammikuussa 2009 varmistui, että Mott the Hooplen originaalikokoonpano tekisi kolme 40-vuotisjuhlakonserttia samaisen vuoden lokakuussa. Paluukeikkoja Lontoon HMV Hammersmith Apollossa oli lopulta kovan kysynnän ansiosta kaikkiaan viisi. Amerikkalaisyhtye Mambo Sunsin elokuussa 2009 ilmestyneellä tupla-albumilla Heavy Days oli Overend Wattsille omistettu nimikkokappale. Marraskuussa 2013 oli jälleen vuorossa Mott the Hooplen reunion brittikiertueen merkeissä. Martin Chambers tuurasi rumpalina tarvittaessa Dale Griffiniä ja konsertit soitettiin Lontoon lisäksi Birminghamissa, Glasgowssa, Newcastlessa ja Mancehsterissa. Watts menehtyi kurkkusyöpään 69 vuoden iässä. Hän oli tullut tunnetuksi pitkän matkan kävelyistään ja Wattsin vuonna 2013 ilmestynyt kirja kantoi ironista nimeä The Man Who Hated Walking.