Mötley Crüe:Shout at the Devil
Vuonna 1983 ilmestyneeseen kakkosalbumiinsa Shout at the Devil ehtiessään Mötley Crüen musiikilliset vaikutteet olivat laaja-alaistuneet. Kyseessä onkin eräs tukkametallin kehitykseen voimakkaasti vaikuttaneista albumeista. Shout at the Devil ilmestyi lähes kaksi vuotta yhtyeen raa'an ja rujon esikoisalbumi Too Fast for Loven jälkeen. Vanhakantaisen heavyrockin saralla Judas Priest lienee ollut Mötley Crüen keskeisin vaikuttaja. Shout at the Deviliin ehdittäessä yhtye oli laajentanut musiikillista palettiaan erityisesti glamrockvaikutteilla. Kyseisellä albumilla basisti Nikki Sixin osuus biisintekijänä kasvoi merkittävästi. Hän kirjoitti koukukkaita kappaleita. Pitkäsoiton otsikossa ja sen kappaleiden tekstien tummuudessa oli silkkaa absurdiutta. Kuten edeltäjänsä Too Fast for Loven tapauksessa, erityisesti kitaristi Mick Marsin työskentely on myös Shout at the Devilin musiikillinen kohokohta. Hänellä on tarjottavanaan voimakkaita riffejä, mutta soolo-osuuksissa on myös miellyttävää melodisuutta. Intensiiviset ja inspiroituneet soolot vaikuttavat osaltaan Shout at the Devilin laadukkuuteen. Pitkäsoiton ainoa coverkappale on Beatlesin Helter Skelter. Sen voi tulkita tekevän kunniaa Charles Mansonille, jonka biografia oli samanniminen. Kyseinen kappale sopi Crüen tyyliin yllättävän hyvin. Nimikappale Shout at the Devilin introna on insinööri Geoff Workmanin säveltämä In the Beginning. Nimiraidassa Vince Neilin vokaalisuoritus on varsin raju. Looks That Kill lienee pitkäsoiton suurin klassikko. Mick Mars pääsee loistamaan kyseisessä kappaleessa, joka nousi Billboardin Album Rock Tracks -listalla 12. sijalle. Myös kappaleesta tehty musiikkivideo pääsi nauttimaan jonkinasteisesta rotaatiosta. Bastard käynnistyy Tommy Leen rumpunäytöksellä ja kehittyy tehokkailla kertosäkeillä ryyditetyksi rockgrooveksi. Marsin God Bless the Children of the Beast on akustisvoittoinen numero, joka toimii introna pitkäsoiton ykköspuolen päättävälle Helter Skelter- versioinnille. Kakkospuolen avaavassa Red Hotissa loistaa erityisesti Leen ja Sixin rytmiryhmä. Koukukas Too Young to Fall in Love omaa jopa tyylitajuisia popvaikutteita ja kappaleesta muodostui radiohitti. Neilin ja Sixin yhteistyötä olevat Knock 'em Dead, Kid ja Ten Seconds to Love edustavat kovatasoisen albumin hienoista täytemateriaalia, mutta pitkäsoiton päättää sen vahvimpiin raitoihin lukeutuva synkkäsävyinen Danger, jossa erinomaista työskentelyä tarjoavat niin Mars, Neil kuin Lee. Shout at the Devil myi nelinkertaista platinaa ja raivasi osaltaan tietä glammetallin menestykselle 80-luvun myöhäisempinä vuosina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti