MC 5:Hig Time
Kuudes heinäkuuta 1971 Atlantic Recordsin julkaisemana ilmestynyt Hig Time on detroitilaisen esipunkyhtye MC 5:n toinen studioalbumi ja kaiken kaikkiaan kolmas ja samalla viimeinen pitkäsoitto. Vaikka se ei kenties ole saavuttanut yhtä legendaarista mainetta kuin yhtyeen debyytti, raaka livealbumi Kick Out the Jams, on löydettävissä koulukunta, jolle High Time on MC 5:n laadukkain pitkäsoitto. High Time äänitettiin syys-lokakuussa 1970 Detroitin Artie Fields -studioilla sekä Lontoossa Lansdownen ja Pyen studioilla. Pitkäsoiton tuotti yhtye itse Atlantic Recordsin insinöörin Geoffrey Haslamin kanssa. High Timen vuonna 1992 ilmestyneen uusintapainoksen kansiteksteissä Dave Marsh mainitsi albumin ikävä kyllä merkinneen MC 5:lle lopun alkua. Kovat huumeet olivat astuneet yhtyeen jäsenten elämään ja jonkinasteinen reunion antoi odottaa itseään juuri vuoteen 1992, jolloin solisti Rob Tyner oli jo edesmennyt. MC 5:n debyytti Kick Out the Jams oli saavuttanut Billboardin listalla 30. sijan. Sen seuraaja Back in the USA nousi ainoastaan sijalle 137. High Timen kaupallisen menestyksen ollessa vielä vähäisempi. Albumin ilmestyttyä Rolling Stonessa pitkäsoitosta julkaistut arviot olivat ristiriitaisia, mutta Lenny Kayen mukaan kyseessä on MC 5:n albumeista se, joka pääsee lähimmäksi ilmentäessään yhtyeen legendaarista mainetta ja siihen kuuluvaa karismaa. Myöhempien arvioiden mukaan MC5:n viimeinen pitkäsoitto on täynnä omaleimaisia, hyvin kirjoitettuja ja esitettyjä kappaleita. Musiikillisesti kyseessä oli yhtä kompromissiton levy, kuin yhtyeen varhaisemmatkin pitkäsoitot ja se olisi tarjonnut MC5:lle paljon suurempia mahdollisuuksia mullistaa Yhdysvaltojen nuoruutta, mikäli nuorisolla olisi vain ollut mahdollisuus kuulla se. Pitkäsoiton kahdeksasta kappaleesta puolet on kitaristi Fred "Sonic" Smithin käsialaa ja niiden huippuhetkiin lukeutuvat erityisesti raaka ja revittelevä albumin avauskappale Sister Ann ja kertosäkeessään jopa hittipotentiaalia omaava Over and Over. Toinen kitaristi Wayne Kramer vastaa riipaisevasta balladista Miss X ja rumpali Dennis Thompson raa'an musiikillisen ilmaisun ja poliittiset tekstit yhdistävästä Gotta Keep Movingista. Pitkäsoiton taidenumeroita ovat Tynerin Future/Now, Kramerin Poison sekä Smithin Skunk (Sonicly Speaking). Niiden vastapainoksi viimeksi mainitun Baby Won't You tarjoaa tekstinsä osalta MC 5:n mittapuulla suoranaista rockklisheilyä. 1960- ja 70-luvun taitteen yhdysvaltalaisista kitararockyhtyeistä MC 5 sijoittuu terävään kärkeen ja jokainen yhtyeen kolmesta pitkäsoitosta on löytänyt omat diggarinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti