Lauantain pitkä:Eräs Yhdysvaltojen legendaarisimmista juurevaa rockia edustavista yhtyeistä

Commander Cody & His Lost Planet Airmen oli vuonna 1967 perustettu countryrockyhtye. Sen keskeisiin jäseniin lukeutuvat 19. heinäkuuta 1944 syntynyt kosketinsoittaja/solisti George Frayne IV alias Commander Cody, huuliharpisti/laulaja Billy C Farlow, kitaristi/solisti Billy Titchy, soolokitaristi Bill Kirchen, saksofonisti/viulisti Andy Stain, basisti Paul "Buffalo" Bruce Barlow, marraskuussa 2003 menehtynyt rumpali Lance Dickerson sekä steelkitaristit Steve Davis ja Bobby Black. Yhtyeen musiikillinen tyyli oli yhdistelmä countrya, rock n' rollia, Western swingiä, rockabillyä ja jump bluesia terästettynä harvinaislaatuisella boogie woogie-pianolla Ernest Tubbin ja Ray Pricen innoittamana. Yhtye tuli tunnetuksi harvinaislaatuisen pitkistä konserteistaan. Commander Cody & His Lost Planet Airmen perustettiin vuonna 1967 Michiganissa, Ann Arborissa Fraynen ottaessa käyttöön taiteilijanimen Commander Cody. Yhtyeen nimivalintaan vaikutti 50-lukuinen tv-sarja, jonka henkilöhahmoihin lukeutui Commando Cody sekä vuoden 1949 televisiosarja King of the Rocket Men, joka julkaistiin nimellä Lost Planet Airmen. Soitettuaan useita vuosia paikallistasolla Commander Cody ja kumppanit muuttivat San Franciscoon musiikillisen sukulaissieluyhtyeensä Asleep at the Wheelin kanssa. Pian he saivatkin levytyssopimuksen Paramount Recordsin kanssa. Yhtyeen debyyttialbumi Lost in the Ozone ilmestyi loppuvuodesta 1971. Se sisälsi muun muassa seuraavan vuoden alussa Billboardin top teniin nousseen singlen, coverin vuonna 1955 alunperin levytetystä kappaleesta Hot Rod Lincoln. Commander Cody & The Lost Planet Airmen julkaisi useita suhteellisen hyvin menestyneitä pitkäsoittoja 70-luvun alkupuolella. Niihin lukeutui muun muassa vuoden 1974 konserttitaltiointi Live in the Heart of Texas.

 Esiinnyttyään Roger Cormanin elokuvassa Hollywood Boulevard Frayne hajotti yhtyeensä vuonna 1976. Hot Rod Lincoln äänestettiin legendaariseksi michiganilaiseksi kappaleeksi vuonna 2008. Seuraavana vuonna Commander Cody & The Lost Planet Airmen pääsi Michigan Rock and Roll Legends Hall of Fameen. Geoffrey Stokesin vuonna 1976 ilmestyneessä teoksessa Star-Making Machinery Commander Cody & His Lost Planet Airmen on esimerkkinä tapaustutkimuksessa, jonka teemana on musiikkiteollisuuden tuotanto ja markkinointi. Stokes tuo esiin niitä ongelmia, joita yhtye koki levyttäessään ensimmäistä albumiaan Warner Bros Recordsille. Kyseinen yhtiö olisi halunnut Commander Codylta The Eaglesin tyylisen, pehmeää countryrockia edustaneen hittialbumin, mutta yhtye ei suostunut muuttamaan perustaltaan raaempaa soundia tarjoillutta tyyliään. Frayne säilytti taiteilijanimensä ja julkaisi useita soololevyjä vuodesta 1977 lähtien. Epävirallisia Lost Planet Airmen -äänityksiä on julkaistu Euroopassa ja Australiassa. Lisäksi on ilmestynyt outtakeseja Paramount Recordsin ja Warnerin julkaisemasta tuotannosta. Tuoreimmat äänitykset on julkaistu nimillä The Commander Cody Band sekä Commander Cody & His Modern Day Airmen. Fraynen ohella tuoreempiin line upeihin ovat kuuluneet rumpali Steve Barbuto ja kitaristi Mark Emerick. Frayne on kunnostautunut myös taiteilijana. Hän on suorittanut kandidaatin tutkinnon suunnittelusta vuonna 1966 ja maisterin tutkinnon kuvanveistosta ja maalaamisesta kahta vuotta myöhemmin; molemmat Michiganin yliopistossa. Frayne on opettanut siellä sekä Wisconsin-Oshkoshin yliopistossa. Hänen taidettaan on ollut esillä useissa näyttelyissä Lisäksi Frayne on opiskellut elokuvataidetta. Qualibre Publications julkaisi vuonna 2009 Fraynen teoksen Art Music and Life. Se koostuu Fraynen parhaista töistä sekä niihin liittyvistä anekdooteista ja tarinoista. Frayne maalaa edelleen muotokuvia kuuluisista autoista New Yorkin Saratoga automuseota varten. Georgen vuonna 1992 edesmennyt veili Chris Frayne vastasi useiden Commander Cody & His Lost Planet Airmenin pitkäsoittojen kansitaiteesta. George Frayne menehtyi 26. syyskuuta 2021 Saratoga Springsissä, New Yorkissa 77 vuoden ikäisenä.