Kotimaisen hardrockin ikiklassikko Peer Günt on ollut levyjulkaisujensa osalta hiljaa pitkän tovin. Myös keikkoja yhtyeen nykyinen kokoonpano, johon perustajajäsen, kitaristi/solisti/biisintekijä Timo Nikin lisäksi kuuluvat rumpali Sakke Koivula ja basisti Pete Pohjanniemi, on tehnyt harkitusti. Alkaneen vuoden alkajaisiksi Peer Günt on diggariensa iloksi startannut tien päälle ja maaliskuun alussa Tavastialle päättyvä rundi vieraili pitkästä aikaa myös Joensuun Kerubissa. Alkunauhana soineen vuorenpeikkojen tanssin jälkeen setti käynnistyi odotustenmukaisesti Bad Boys Are Herella. Sitä seurasi yllätyksenä vuoden 1994 pitkäsoiton Smalltown Maniacs mainio nimiraita. Don't Mess with the Countryboys-albumin ainoa näyte oli sitäkin odotetumpi ja onnistuneempi When Hell Breaks Loose. Motorcycle Woman edustaa PG:n repertuaarissa tuoreempaa klassikkotuotantoa, mutta tarjolla oli lisäksi yksi aivan uusi ja tähän saakka levyttämätön kappale, lupaava Let Me In. PG:n vuoden 1985 legendaariselta esikoisalbumilta kuultiin seuraavaksi kaksi poimintaa; harvinaisempi Bad Girls ja jo edellisellä kiertueella settiin sisältänyt Big Tits. Ainoana näytteenä nykyisen kokoonpanon tähänastisesta levytystuotannosta oli balladimaisempi ja tekstiltään yllättävän vakavasävyinen Don't Cry Guts and Glory -albumilta. Seuraaaksi tarjolla oli silkkaa klassikkokimaraa. Debyytiltä kuultiin itseoikeutettu Train Train ja Backseatilta I Take Your Money (and Honey). Good Girls Don't:ilta settiin sisällytettiin pieni kimara, jonka muodostivat albumin nimikappale, nykyisen kokoonpanon ohjelmistossa tuore Let the Boys Run the Business ja itseoikeutetut hitit, aina kylmät väreet nostattava slovarihelmi Years on the Road sekä singlemenestys Bartender. Esikoisalbumin Fuck the Jazzista kuultiin todella rivakka näkemys, Fire Wirelta kyseisen pitkäsoiton tunnetumpaan antiin lukeutuva T-Bone Steak and a Bottle of Beer ja varsinaisen setin päätöksenä ehdottomat klassikot I Don't Wanna Be A Rock N' Roll Star debyytiltä ja Backseatin nimikappale. Encoreissa tarjolla olivat mainiosti svengannut uusionäkemys Red Chevystä, harvinaisempana herkkuna Fire Wiren avausraita Fat Girls ja takuuvarmana päätöksenä Liqueur and Drugs. Upeasti kitaroiva ja selkeästi esiintymisestä edelleen nauttiva Timo Nikki on Peer Güntin sielu, mutta myös Pohjanniemen ja Koivulan rytmiryhmä on jo vuosien ajan osoittanut tiukkuutensa ja pätevyytensä. Toivottavasti Peer Güntiltä on jossakin vaiheessa luvassa myös uutta levytystuotantoa.
Peer Günt Kerubissa 12. tammikuuta 2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti