New York Dolls:New York Dolls
Yhdysvaltalaisen esipunkyhtyeen New York Dollsin nimeä kantanut esikoisalbumi julkaistiin yhtyeen kotimaassa 27. heinäkuuta 1973. Britanniassa julkaisu oli vuorossa 19. lokakuuta samaisena vuonna. Kyseisen pitkäsoiton levyttämisen aikoihin vuonna 1971 perustettu yhtye oli jo saavuttanut kulttisuosiota soitettuaan säännöllisesti alemmalla Manhattanilla. Levy-yhtiöt eivät kuitenkaan olleet halukkaita solmimaan sopimusta ulkoiselta habitukseltaan vulgaarin yhtyeen kanssa. Lisäksi suuri osa levytuottajista ei ollut kiinnostunut työskentelemään yhtyeen kanssa. Shokkiarvon vuoksi New York Dollsit olivat esikoisalbuminsa kannessa pukeutuneet naisten asuihin. Solmittuaan levytyssopimuksen Mercury Recordsin kanssa New York Dolls äänitti esikoisalbuminsa New Yorkin Record Plantilla poptajustaan tunnetun ja yhtyeeseen suopeasti sopeutuneen Todd Rungrenin tuottamana. Vaikka äänitysten aikana kerrotaan ilmenneen konflikteja, New York Dollsin solisti David Johansen ja kitaristi Sylvain Sylvain ovat myöhemmin maininneet Rudgrenin vanginneen onnistuneesti yhtyeensä livesoundin. Musiikillisesti New York Dollsin debyytillä ovat pääosassa suora rocktyyli ja Brill Buildingissa tehdyillä levytyksillä tutuksi tullut popherkkyys David Johansenin arkikielisten, mutta silti kunnianhimoisten lyriikoiden käsitellessä urbaania nuoruutta, teini-iän vieraantuneisuutta, aikuistuvaa romantiikkaa ja autenttisuutta. New York Dollsin esikoisalbumi saavutti myönteiset arvostelut, mutta myi huonosti ja jakoi kuuntelijansa kahtia. Yhtyettä oli vaikea markkinoida kotikaupunkinsa ulkopuolella ja ollessaan albumnsa promootiokiertueella Yhdysvalloissa yhtyeen rocktähtiasenne meni ylettömyyksiin. Kaupallisesta epäonnistumisestaan huolimatta New York Dollsin esikoisalbumi oli 70-luvun punkliikkeen merkittävä edelläkävijä. Useissa rockmusiikkiin erikoistuneissa julkaisuissa kyseinen pitkäsoitto onkin nimetty paitsi erääksi kaikkien aikojen parhaista esikoislevyistä, myös erääksi kaikkien aikojen parhaista albumeista. New York Dollsin debyytti sisältää yksitoista kappaletta, joista ainoa cover on onnistunut näkemys Bo Diddleyn vuonna 1963 alun perin levyttämästä kappaleesta Pills. Billboardin albumilistalla pitkäsoitto saavutti 116:n sijan. Siltä julkaistiin kaksi tuplaykköspuolta sisältävää singleä. Trash/Personality Crisis ilmestyi heinäkuussa ja Jet Boy/Vietnamise Baby marraskuussa 1973. Kumpikaan mainituista singleistä ei saavuttanut listasijoitusta. Arvostelut albumista olivat varsin myönteisiä jo sen ilmestymisaikana. New Musical Expressiin kirjoittaneen Nick Kentin mukaan New York Dollsin debyytti oli Iggy & The Stoogesin Raw Powerin kanssa ainoa albumi, joka määritteli täysin sen suunnan, johon rockin tulisi siirtyä. The New Yorkeriin arvion laatineen Ellen Willisin mielestä vähintään puolet albumin kappaleista oli välittömästi klassikoita; erityisesti Personality Crisis ja Trash. Esikoislevynsä julkaisun jälkeen New York Dolls kiersi Yhdysvalloissa brittiläisen rockyhtyeen Mott The Hooplen lämmittelijänä. Yhtyeen debyytti on osaltaan toiminut inspiraation lähteenä useille keskeisille rockyhtyeille, kuten The Ramonesille, Kissille, The Sex Pistolsille, The Damnedille ja Guns N' Rosesille. Se on myös menestynyt hyvin erilaisissa kaikkien aikojen paras albumi -tyyppisissä äänestyksissä. Esimerkiksi musiikkilehti Mojo nimesi New York Dollsin esikoisen kaikkien aikojen 13:ksi parhaaksi punklevyksi ja kaikkien aikojen 49:ksi parhaaksi albumiksi. Vuonna 2003 Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla New York Dollsin esikoisalbumin sijoitus oli 213. Samaisen lehden 500 parhaan kappaleen listalla Personality Crisis saavutti sijan 271. Vuonna 2007 Mojo järjesti levyttäville artisteille ja lauluntekijöille keskustelun sadasta albumista, jotka muuttivat maailman. New York Dollsin debyytti saavutti tuolloin 39:n sijan. Vuonna 2013 New Musical Expressin 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla New York Dollsin sijoitus oli 355.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti