12. tammikuuta 1941 syntynyt ja 21. heinäkuuta 2005 menehtynyt John William "Long John" Baldry oli brittiläinen blueslaulaja ja ääninäyttelijä. 1960-luvulla hän esiintyi useiden keskeisten brittiläisten muusikoiden kanssa. Esimerkiksi Rod Stewart ja Elton John olivat mukana Baldryn johtamissa yhtyeissä. Popmenestystä Baldry saavutti Britanniassa vuonna 1967 listakärkeen nousseella singlellä Let The Heartaches Begin. Hänen vuonna 1980 Kathy McDonaldin kanssa levyttämänsä duetto The Righteous Brothersin You've Lost That Lovin' Feelingistä nousi Australiassa sijalle kaksi. Baldry asui Kanadassa 70-luvun lopulta kuolemaansa saakka. Ääninäyttelijänä hänen tunnetuimpia roolejaan olivat Dr. Robotnik Adventures of Sonic the Hedgehogissa ja KOMPLEX:in rooli Bucky O' Hare and the Toad Warsissa. Baldry lukeutui ensimmäisiin bluesclubeissa esiintyneisiin brittiläisiin solisteihin. Hän esiintyi esimerkiksi Lontoon Manor Housen Brownsvillen R&B -clubissa ja muutaman vuoden ajan Thamesin Eel Pie Islandilla ja silloin tällöin myös Rolling Stonesin suosimassa Richmondin asemahotellissa. 1960-luvun alussa Baldry lauloi Alexis Kornerin Blues Incorporatedissa ja oli mukana ensimmäisellä levytetyllä brittiläisellä bluesalbumilla R &B from the Marquee. Mick Jagger, Jack Bruce ja Charlie Watts lukeutuivat yhtyeen jäseniin ja sen keikoilla lavalla vierailivat esimerkiksi Keith Richards ja Brian Jones, joskaan kukaan edellä mainituista muusikoista Baldrya lukuun ottamatta ei osallistunut mainitun albumin levyttämiseen. Rolling Stonesin tehdessä debyyttikeikkansa Lontoon Marquee -clubissa heinäkuussa 1962 Baldry kasasi sille lämmittely-yhtyeen. Myöhemmin Baldry esitteli Stonesit yhtyeen ainoalla Yhdysvaltain-markkinoille suunnatulla livelevyllä Got Live If You Want It vuonna 1966. Baldry ystävystyi Paul McCartneyn kanssa Cavern-clubissa 60-luvun alussa olleen keikan jälkeen ja pääsi solistiksi erääseen The Beatlesin vuoden 1964 tv-speciaaleista Around The Beatles. Kyseisessä speciaalissa hän vokalisoi Got My Mojo Workingin ja medleyn kappaleita The Vernons Girls -trion kanssa. Jälkimmäisessä Beatlesit nähdään yleisössä laulamassa mukana. Vuonna 1963 Baldry liittyi Cyril Davies R&B All Starsiin. Cyril Daviesin menehdyttyä seuraavana vuonna Baldrysta tuli yhtyeen johtohahmo ja sen nimeksi vaihtui Long John Baldry and His Hoochie Coochie Men. Solistina oli myös Rod Stewart ja kitaristina Geoff Bradford. Stewart liittyi mukaan yhtyeeseen Baldryn kuultua hänen esittävän Muddy Watersia Twickenhamin asemalla Baldryn Eel Pie Islandilla olleen keikan jälkimainingeissa. Tuosta lähtien Baldry johti monia yhtyeitä Eel Pie Islandilla sunnuntai-iltaisin.
Vuonna 1965 The Hoochie Coochie Menistä muodostui yhtye Steampacket, jossa solisteina olivat Baldry, Stewart sekä Julie Driscoll, pianistina Nicky Hopkins ja Hammond-urkurina Brian Auger. Steampacketin lopetettua toimintansa vuonna 1966 Baldry muodosti uuden yhtyeen Bluesology kosketinsoittaja Reg Dwightin ja kitaristien Caleb Quayen ja myöhemmin Soft Machinessa soittaneen Elton Deanin kansa. Reg Dwight ryhtyi myöhemmin käyttämään soolourallaan taiteilijanimeä Elton John. Bluesologyn jätettyä Baldryn ilman taustayhtyettä hän kuuli Shaftesbury Avenuella juuri ammattilaisiksi siirtynyttä lauluyhtyettä Chimeraa ja ilmaisi diggauksena ja yhteistyöhalukkuutensa yhtyeen setin jälkeen. Kyseisen yhtyeen kanssa Baldry siirtyikin esiintymään clubiympäristössä. Vuonna 1967 hän levytti Britanniassa listakärkeen nousseen popkappaleen Let The Heartaches Begin. Seuraavana vuonna levytetty Mexico, joka oli Britannian olympiajoukkueen kyseisen vuoden tunnuskappale, nousi sekin 20 suosituimman singlen joukkoon. Vuonna 1971 Baldry ja Elton John levyttivät yhteisen albumin It Ain't Easy, josta muodostui Baldryn suosituin pitkäsoitto Yhdysvalloissa. Albumi nousi Hot 100 -listalle ja siltä poimittu kappale Don't Try to Lay No Boogie Woogie on the King of Rock N' Roll oli Baldryn suosituin Yhdysvalloissa. Hänen ensimmäinen kiertueensa siellä osui näihin aikoihin ja kiertuebändin tunnetuimpiin muusikoihin lukeutuivat Micky Waller ja Pete Sears. Stewart ja John olivat mukana tuottamassa Baldryn vuoden 1972 pitkäsoittoa Everything Stops for a Tea, joka sijoittui Yhdysvaltojen listalla alemmille sijoille. Samaisena vuonna Baldry teki musiikillista yhteistyötä aikaisemmin Procol Harumissa soittaneen kitaristin Dave Ballin kanssa. Vuonna 1979 Baldrylta ilmestyi pitkäsoitto Baldry's Out. Vuonna 1997 Saksan televisiolle antamassaan haastattelussa Baldry mainitsi olleensa todennäköisesti viimeinen henkilö, joka näki Marc Bolanin hengissä ennen tämän 16. syyskuuta 1977 ajoittunutta auto-onnettomuutta. Baldry oli nimittäin tehnyt Bolanista haastattelun yhdysvaltalaista julkaisuyhtiötä varten. Asuttuaan New Yorkissa ja Los Angelesissa vuonna 1978 Baldry muutti Vancouveriin, missä hänestä tuli Kanadan kansalainen. Baldry keikkaili länsirannikolla ja Yhdysvaltain luoteisosissa. Kanadan itäosissa hän keikkaili 80-luvun puolivälissä mm. Ontarion Kingstonissa. Vuonna 1979 Kathi McDonaldin kanssa levytetyn You've Lost That Lovin' Feeling-version jälkeen McDonaldista tuli Baldryn yhtyeen jäsen kahden vuosikymmenen ajaksi. Viimeksi Baldry levytti Stony Plain -yhtiölle. Hänen vuonna 1997 ilmestynyt albuminsa Right to Sing the Blues voitti Juno Awardseissa vuoden bluesalbumin palkinnon. Viimeisen keikkansa Baldry soitti Columbuksessa, Ohiossa 19. heinäkuuta 2004 kitaristi Bobby Cameronin kanssa. Kyseinen konsertti oli Andrew Myersin tuottama. Kahta vuotta aikaisemmin kyseinen kaksikko oli tehnyt kymmenestä keikasta koostuneen kiertueen Kanadassa.Vuonna 2003 Baldry oli mukana British Legends of Rhythm and Blues-kiertueella Zoot Moneyn, Ray Dorsetin ja Paul Williamsin kanssa. Viimeisen brittikiertueensa Baldry teki The Long John Baldry Trion kanssa. Mukana olivat Baldryn itsensä lisäksi huuliharpisti Butch Coulter ja slidekitaristi Dave Kelly. Baldry menehtyi 21. heinäkuuta 2005 Vancouverin yleisessä sairaalassa useisiin rintainfektioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti