Paul Stanley:Paul Stanley
Kissin jäsenten 18. syyskuuta 1978 julkaisemista sooloalbumeista Paul Stanleyn tuotos muistuttaa tyylillisesti emoyhtyettä kaikkein voimakkaimmin. Sen kaikki yhdeksän raitaa ovat Stanleyn itsensä käsialaa. Muiden Kissin jäsenten soololevyt sisälsivät kukin yhden coverbiisin. Stanleyn soololla musisoineista muusikoista mainittakoon kitaristi Bob Kulick, jonka pikkuveli Bruce oli 80-luvulla vaikuttava osaltaan Kissin soundiin voimakkaastikin. Muun muassa yhtyeistä Vanilla Fudge, Cactus ja Beck Bogert Appice tuossa vaiheessa tutuksi tullut rumpali Carmine Appice oli mukana albumin ykköspuolen päättävällä, nyanssikkuudessaan sen parhaimmistoon lukeutuvalla ja Stanleyn vokalisoinnin lisksi myös erinomaista kitaraosastoa tarjoavalla raidalla Take Me Away (Together as One). Pitkäsoiton avauskappale Tonight You Belong to Me käynnistyy seesteisesti, mutta runsaan minuutin jälkeen se siirtyy operoimaan tehokkaan hardrockriffittelyn parissa pätevää sooloilua unohtamatta ja myös Stanleyn vokalisoinnista on löydettävissä totuttua ja kaivattua voimaa ja vakuuttavuutta. Move On edustaa suoraviivaisempaa rockausta Ain't Quite Rightin löytäessä kiinnostavuutensa melodisuudestaan ja pelkistyneisyydestään huolimatta kekseliäästä riffittelystään ja maittavasta kitarasoolotyöskentelystään. Wouldn't You Like to Know Me edustaa suoraviivaisempaa ja terhakkaa rokkausta viriilillä kitaroinnilla ja tekstinsä osalta tyypillisellä Kiss-asenteella ryyditettynä. Myös It's Alright voisi tarttuvuutensa ja konstailemattomuutensa ansiosta sisältyä mainiosti myös Kissin diskografiaan. Hold Me, Touch Me (Think of Me When We're Apart) edustaa Stanleyn esikoissooloalbumin tyylipuhdasta balladiosastoa kertosäkeensä osalta jopa gospelhenkisellä kuorolla kuorrutettuna. Love in Chains on iskevine kertosäkeineen tyylillisesti jälleen lähellä Kissiä ja kitaraosastosta löytyy edelleen kaivattavaa tiukkuutta. Pitkäsoiton päätöskappale Goodbye edustaa sofistikoituneempaa rocktyyliä, tarjoaa lopussaan silkkaa kitaraherkkua ja kohoaa erääksi Stanleyn sooloalbumin onnistuneimmista paloista. Kokonaisuutena Paul Stanleyn soolo lienee Kissiläisten sooloalbumeista toiseksi onnistunein Ace Frehleyn varsin pätevän pitkäsoiton jälkeen. Billboardin listalla Stanleyn debyytti saavutti sijan 40.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti