tiistai 30. tammikuuta 2018

Keskiviikon klassikko:Brittiläisen hardrockin pitkän matkan puurtajan uraa uurtanut esikoinen

Uriah Heep:Very eavy Very umble

Britanniassa kesäkuussa 1970 ja Yhdysvalloissa samaisen vuoden elokuussa julkaistu Very eavy Very umble on brittiläisen hardrockin todellisen uranuurtajayhtyeen Uriah Heepin debyyttialbumi. Kosketinsoittaja Ken Hensley oli ehtinyt liittyä yhtyeeseen vasta hieman ennen debyytin levyttämistä, joten hänen sävellyksiään ei totutusta poiketen kuultu kyseisellä albumilla. Uriah Heepin esikoisen kappaleet ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta solisti David Byronin ja kitaristi Mick Boxin käsialaa. Ilmestymisaikanaan progressiivisesta rockista ja klassisesta rockista elementtejä ottanut Heepin debyytti oli paikoitellen varsin raskasta soundia tarjoillut albumi ja se vaikutti osaltaan keskeisesti brittiläisen hardrockin kehitykseen Zeppelinin, Purplen ja Sabbathin ensimmäisten albumien tavoin. Sekä musiikillisesti että sävellystensä osalta Very eavy Very umble säilyy useiden Heep-diggareiden listalla varsin korkealla yhtyeen kattavassa diskografiassa. David Byronin ääniala oli varsin laaja ja hän hallitsi keskeisimmän genrensä lisäksi myös jazzahtavan vokalisoinnin. Albumin avausraita Gypsy on raakoine riffeineen ja kitaristi Boxin ja urkuri Hensleyn erinomaisten soolojen kruunaamana osoittautunut kiistattomaksi Heep-klassikoksi.  Walking in Your Shadow saattaa Gypsyn raakuuden jälkeen kuulostaa ensi alkuun tavanomaiselta, mutta tarttuvine riffeineen, onnistuneine vokaaliosuuksineen ja kokonaisuuden kruunaavine Boxin sooloinen kappale pääsee lopulta lähelle klassikkostatusta. Tyylillistä suunnanmuutosta albumilla edustaa cover sodanvastaisesta balladista Come Away Melinda, joka on poimittu folkrockyhtye The Weaversin ohjelmistosta. Byronin vokalisointia kyseisessä kappaleessa täydentävät hienoisesti psykedeliasävytteinen mellotron ja akustisvoittoinen kitarointi. Myöhemmin kyseisen kaunokin on coverohjelmistoonsa ottanut muun muassa UFO. Niin ikään pitkäsoiton seesteisempää tyyliä edustava Lucy Blues tarjoaa Byronin vokalisoinnin osalta jazzahtavia sävyjä. Albumin kakkospuolen aluksi palataan vahvasti rockformaattiin harvinaislaatuisesti yksin basisti Paul Newtonin käsialaa olevalla kappaleella Dreammare. Real Turned On on erityisesti Mick Boxin taidonnäyttö ja revittelevää vokalisointia soitannollisiin progevaikutteisiin yhdistävä I'll Keep On Trying on eräs Heepin debyytin todellisista jalokivistä. Jo Heepin edeltäjän, Spice-yhtyeen ohjelmistosta löytynyt Wake Up (Set Your Sights) päättää yhtyeen esikoisalbumin musiikillisesti varsin monipuolisesti. Samaa voi tosin myönteisessä mielessä todeta yleisesti koko pitkäsoitosta. Vaikka miehistönvaihdokset vaikeuttivat Heepin esikoisalbumin nauhoituksia, kyseinen pitkäsoitto käynnisti yhtyeen levytysuran varsin vakuuttavasti. Yhdysvalloissa Heepin debyytti julkaistiin konstailemattomasti  nimellä Uriah Heep ja erilaisella kansikuvalla. Albumin jenkkiversion biisilistassa Lucy Bluesin korvasi Euroopassa vasta yhtyeen kakkosalbumilla Salisbury julkaistu kappale Bird of Prey.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti