Sunnuntain extra:Brittiläisen kakkosdivarin huippua

Englantilainen rockyhtye Spooky Tooth oli aktiivisimmillaan vuosien 1967 ja 1974 välillä. Se on tosin koonnut rivinsä muutaman kerran sen jälkeenkin. Tunnusomaista yhtyeen soundille oli se, että sen kokoonpanossa oli sekä urkuri että pianisti. Huhtikuusta lokakuuhun 1967 yhtye käytti nimeä Art. Tuolloin Island Recordsin perustajan Otis Blackwellin yhtyeelle esittelemä Gary Wright liittyi sen kokoonpanoon. Samalla yhtyeen nimeksi vaihtui The V.I.P.'s ja se julkaisi Supernatural Fairy Tales -nimisen pitkäsoiton. Gary Wright kirjoitti yksin suurimman osan Spooky Toothin debyyttialbumin kappaleista , tosin osaa niistä oli työstämässä myös tuottaja Jimmy Miller. Spooky Toothin kokoonpano vaihteli, mutta legendaarisimman miehityksen muodostivat Wrightin lisäksi kosketinsoittaja/solisti Mike Harrison, basisti/solisti Greg Ridley, kitaristi/solisti Luther Grosvenor ja rumpali Mike Kellie. Vuonna 1969 ilmestynyt kakkosalbumi Spooky Two jäi originaalin kokoonpanon viimeiseksi. Se sisältää mm. Judas Priestin vuoden 1978 pitkäsoitolleen Stained Class coveroiman kappaleen Better by You, Better than Me. Ridley liittyi Humble Pie -yhtyeeseen ja hänet korvasi Andy Leigh vuonna 1970 ilmestyneellä albumilla Ceremony. Myöhemmin Leigh liittyi myös Fairport Conventiosta muistetun Ian Matthewsin yhtyeeseen Southern Comfort. Kokeellista tyyliä edustanut Ceremony sai ristiriitaisen vastaanoton ja sen ilmestyttyä Wright erosi yhtyeestä. Harrisonista, Grosvenorista ja Kelliestä muodostunut ydinryhmä julkaisi vielä albumin Last Puff kokoonpanolla, jossa oli mukana myös Joe Cockerin Grease Bandista tutuksi tulleita muusikoita. Yhtye hajosi vuoden 1970 syksyyn ajoittuneen Euroopan kiertueen jälkeen. Ydinkolmikon lisäksi mukana tuolloin olivat Nashville Teensissä vaikuttanut kosketinsoittaja John Hawken ja basisti Steve Thompson.

Sooloyritystensä jälkeen Harrison ja Wright kasasivat Spooky Toothin uudelleen syyskuussa 1972. Maaliskuusta 1973 syyskuuhun 1974 vaikuttaneen kokoonpanon tunnetuin jäsen muilta osin on myöhemmin Foreignerissa soittanut kitaristi Mick Jones. Vuonna 1974 ilmestyneellä albumilla Mirror solistina Harrisonin tilalla oli Mike Patto. Spooky Tooth hajosi kyseisen vuoden marraskuussa.
Grosvenor soitti myöhemmin Stealer's Wheelissä ja nimeä Ariel Bender käyttäen Mott the Hooplessa. Kellie liittyi uuden aallon yhtyeeseen The Only Ones, joka on vuoteen 2007 ajoittuneen reunioninsa jälkeen esiintynyt silloin tällöin originaalilla kokoonpanolla. Wright loi kansainvälisen soolouran ja saavutti hitin kappaleella Dream Weaver. Harrison, Grosvenor, Ridley ja Kellie tekivät paluukeikkoja vuosina 1997 ja 1998 ja vuosituhannen lopuksi ilmestyi uusi albumi Cross Purpose. Harrison oli mukana The Hamburg Blues Bandissa ja yhtyeen vuonna 2002 ilmestyneellä albumilla Touch. Harrisonin, Wrigtin ja Kellien vuoden 2004 reunion johti kahteen Saksassa pidettyyn konserttiin. Vuonna 2007 niiltä julkaistiin DVD Nomad  Poets.Vuonna 2006 ilmestyi Harrisonin sooloalbumi Late Starter, joka oli hänen ensimmäisensä yli 30 vuoteen.Helmikuussa 2008 yhtyeen viimeisin inkarnaatio, jossa Harrisonin, Wrightin ja Kellien lisäksi olivat mukana Mr Misterin kitaristi Steve Farris ja basisti Shem von Shroeck, soitti Euroopassa sarjan hyvän vastaanoton saaneita konsertteja. Toukokuussa 2009 kokoonpano, jossa rumpalina Kellien sijaan oli Tom Brechtlein, soitti Island Recordsin 50-vuotisjuhlassa Shepherd's Bush Empirella. Kesäkuussa sitä seurasi muutamia keikkoja Saksassa. Vuonna 2012 Kellie alkoi työstää sooloalbumiaan. Hän menehtyi 18. tammikuuta 2017 69-vuotiaana lyhyen sairauden jälkeen. Mike Harrison edesmeni 25. maaliskuuta 2018 72 vuoden iässä.